Tiedän, kuulostan idiootilta, en tarvitse saarnaa, vaan apua. Olen siis heteromies.
Siitä on nyt hieman päälle viisi vuotta, kun tapasin erään naishenkilön, melko nopeasti opin hänen olevan lesbo, vuosi-kaksi myöhemmin toki kerroin, että olen tästä kiinnostunut muutenkin kun kaverimielessä (oli huomannut itsekin, hänen silloinen seurustelukumppanikin kuulemma), en uskonut saavani tunteilleni vastakaikua, en saanutkaan. Ongelma on nyt siis siinä, että mitä vittua minun pitäisi tehdä, kun en millään saa kyseistä henkilöä mielestäni?
En yritä, enkä halua yrittää häntä "käännyttää", osaan kuvitella itseni samaan tilanteeseen, eli miehen kanssa - ei kyllä herätä kiinnostusta. Mutta vieläkin, yli viiden vuoden jälkeen - mikä on lähes neljäsosa elämästäni - mulla on lähestulkoon pakkomielteinen suhtautuminen häneen. En nyt ole mitään alttareita rakentanut, mutta siis en voi lopettaa hänen ajatteluaan, olen yrittänyt muita, mutta ajatus harhailee aina tähän samaan, ihan sama mitä teen, missä ja kenen kanssa. Onko mitään muuta ratkaisua, kun aika? Mitä helvettiä voin tehdä, turhauttaa ja vituttaa niin helvetisti...
Siitä on nyt hieman päälle viisi vuotta, kun tapasin erään naishenkilön, melko nopeasti opin hänen olevan lesbo, vuosi-kaksi myöhemmin toki kerroin, että olen tästä kiinnostunut muutenkin kun kaverimielessä (oli huomannut itsekin, hänen silloinen seurustelukumppanikin kuulemma), en uskonut saavani tunteilleni vastakaikua, en saanutkaan. Ongelma on nyt siis siinä, että mitä vittua minun pitäisi tehdä, kun en millään saa kyseistä henkilöä mielestäni?
En yritä, enkä halua yrittää häntä "käännyttää", osaan kuvitella itseni samaan tilanteeseen, eli miehen kanssa - ei kyllä herätä kiinnostusta. Mutta vieläkin, yli viiden vuoden jälkeen - mikä on lähes neljäsosa elämästäni - mulla on lähestulkoon pakkomielteinen suhtautuminen häneen. En nyt ole mitään alttareita rakentanut, mutta siis en voi lopettaa hänen ajatteluaan, olen yrittänyt muita, mutta ajatus harhailee aina tähän samaan, ihan sama mitä teen, missä ja kenen kanssa. Onko mitään muuta ratkaisua, kun aika? Mitä helvettiä voin tehdä, turhauttaa ja vituttaa niin helvetisti...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinuna ottaisin jo oman itsesi vuoksi etäisyyttä. Vaikuttaa pakkomielteiseltä ihastumiselta.
Siis tuo tilannehan voi helposti olla myös "hetero"-tilanteessa. Koen että olet jotenkin addiktoitunut siihen "rakkauden" tunteeseen. Minä voisin esimekkinä kertoa että olen itse rakastunut naiseen, jota en voi saada(hetero, naimisissa jne), ja yksinkertaisesti olen todennut että rakastan häntä, mutta ei minun tarvitse "saada" häntä. Onnellinen tuntuu olevan ja niin olen minäkin, kun joku josta välitän, on onnellinen. Mutta kuten ylempi totesi, niin minustakin tuntuu että tuo viittaa johokin muuhun ongelmaan. Koska tunneskaalasi kohdalla on periaatteessa samantekevää kuka kohteena on. Se vain nyt sattuu olemaan lesbo. Minun ihastuksieni kohdalla on aina ollut eräänlainen hyväksymisprosessi siitä tilanteesta ja jostain syystä sinulta puuttuu se. Ratkaisua ongelmaan en osaa sanoa samantien ja käyn muutenkin vähän hitailla nyt, mutta jätän tämän tähän pohdittavaksi.
Joo ota etäisyyttä ja tapaile muita naisia. Alota vaikka uusi harrastus, jotta saat sen naisen mielestäsi.
NIin, oli hän lesbo tai ei mutta saavuttamaton jokatapauksessa.
Ehkä tilanne olisi vieläkin vaikeampi jos hän olisi hetero, mutta ei kiinnostunut sinusta.
Ihmisellä on liikaa aikaa, jos kaikki aika ja energia menee provoamiseen ja jatkuvaan huomion hakemiseen mitä erikoisimmilla nettikirjoituksilla, vink vink.
Anyway, toisinaan kyse on syrjäytymisestä ja omasta laiskuudesta. Eli: hanki ammatti, opiskele, hanki työpaikka, hanki vaikka toinenkin työpaikka, hanki harrastuksia, harrasta liikuntaa, tutustu uusiin ihmisiin, käy paljon ihmisten ilmoilla, hanki uusi kaveripiiri, älä vietä aikaa liikaa netissä. Näin saat paljon elämää ja toimintaa kalenteriisi. Illalla olet sopivan väsynyt nukkuaksesi ja aamulla sopivan virkeä töihin. Pois liika alkoholi, tilalle terveet elämäntavat. Yritä totutella ajatukseen, että kaverit kavereina, panokaverit ja seurustelukaverit erikseen. Jos ajattelet kavereitasi potentiaalisina pano/seurustelukumppaneina, käy helpoisti niin, että sinulla ei ole kavereita. Eli kaverit erikseen, seurustelukumppanit erikseen.
Tilannehan voi olla, että olet rakastunut kaveriisi, joka on lesbo ja itsekin olet lesbo. Pelkkä lesbous ei riitä ihastumiseen, rakastumiseen tai seurusteluun, vaikka kummatkin olisivat vapaita ja lesboja. Kuten huomaat, treffi-ilmoituksissakin on runsaasti vapaita lesboja ja se ei riitä seurusteluun, että on vain lesbo. Muutenhan kaikki treffi-ilmoittajat seurustelisivat keskenään. Samoin homobaareissa ei olisi ainuttakaan sinkkua, jos pelkkä homous tai pelkkä lesbous olisi riittävä edellytys onnelliselle parisuhteelle. Aivan niin kuin heterosuhteissakin, lesbojenkin välillä voi tulla pakkeja, vaikka molemmat olisivat vapaita ja lesboja.
Ongelmasi onkin aivan muu. Käytkö töissä, opiskeletko vai oletko päivät ja illat kotona netin ääressä kirjoittamassa pelkkiä provoja? Omalle laiskuudelle aina voi tehdä jotain. Kukaan muu ei voi tehdä kuitenkaan saamattomuudelle mitään. Vain sinä itse. Pakenetko kenties jotakin? Työntekoa, vastuunottoa, aikuisuutta, jotakin muuta? Pakenetko kenties yksinäisyyttä, ahdistusta, masennusta tai avuttomuutta, kenties jopa saamattomuutta? Pelkäätkö niin paljon epäonnistumista, että et edes uskalla yrittää? Vai oletko niin arka ihminen, että et uskalla liikkua missään ihmisten ilmoilla?
Pakkomielteisessä ihastumisessa ihminen ihastuu useimmiten ihastumisen tunteeseen, ei kohteeseen. Kyse on riippuvuudesta ja useimmiten se kumpuaa jostain lapsuudesta. Se on riippuvuus siinä missä alkoholismi, peliaddiktio, nettiaddiktio, seksiaddiktio jne. Useimmiten kannattaisi myös mennä juttelemaan ammattiauttajalle, jos ihastuminen menee hyvinkin pakkomielteiseksi. Haavoittuvuus, riittämättömyyden tunne, tarve tulla hyväksytyksi ja puuttellinen/vääristynyt itsetunto liittyvät tähän.
Pakkomielteiseen käyttäytymiseen liittyy myös päihteet, mielialahäiriöt ja persoonallisuuden häiriöt.
Tiivistettynä: hanki elämä ja sijoita itseesi sen verran, että menet ammattiauttajan juttusille.
:'D
Peili käteen.
Ammatti on hankittu, opiskelen myös parhaillani, töitä yritetään etsiä tässä sivusa, harrastan liikuntaa. Uusi kaveripiiri ei ole se ihan helpoin juttu, varsinkaan pienemmässä kaupungissa. Täällä tuntuu jokainen tuntevan jokaisen, jos ei ihan suoraan, niin jonkun mutkan kautta kuitenkin.
Lähtikö tämä nyt hieman raiteilta? Minä mitään provoile, kunhan kyselin mahdollisia vinkkejä, että mitä helvettiä tässä kannattaisi koittaa asialle tehdä, koska olen jo helvetin uupunut haikailemaan tyypin perään, jota en kuitenkaan tule koskaan saamaan. Tältä osin elämä tuntuu jumittavan paikoillaan, valuvan hukkaan.
Tätä asiaa lukuunottamatta menee ihan hyvin, kuten sanoin, on koulutus, opiskelen, harrastan liikuntaa, mulla on ystäviä ja kavereita ihan tarpeeksi, rahallisesti menee ihan mukiinmenevästi, perheen kanssa hyvät välit jne. tietysti toinen miinus on se, että työt tuntuvat olevan kiven alla, mutta se nyt on asia erikseen.
Ja kuten sanoin, ei minulla ole kämpän seinät täynnä hänen kuviaan morsiuspuku päällä, eikä kuvia joista olisin repinyt/sutannut silmiä tai kasvoja, tai mitään muutakaan vastaavaa. Eli mulla on kyllä elämä, en pakkomielteile 24/7 hänen takiaan, mutta harmittavan usein hän tunkee ajatuksiini. Tietysti ammattiauttajakin on se vaihtoehto, mutta jos kuitenkin koittaisi ensin etsiä porukkaa, joka on parhaillaan/on ollut vastaavassa tilanteessa, tai osaa ihan muutenvaan heittää neuvoa.
mun mielestä saa unelmoida mielikuvituksessaan vaikka kenestä,kunhan ei ala esim.pakkomielteisesti vainoamaan ketään jos tämä ei kiinnostu. ihmisellä on hyvä olla unelmia vaikka ne ei toteutuiskaan.
pakkomielteestä pääsee eroon tutustumalla uusin ihmisiin ja hankkimalla uusi mielenkiinnon kohde.
Mielenvahvuus auttaisi, mutta kaikesta päätellen sitä ei ole riittävästi. Siis kylmästi ja ihan tietoisesti, lakkaa ajattelemasta tätä naista ja kun ajatus alkaa harhailla, niin tee jotain korvaavaa, lähde vaikka salille ja keskity siihen, purkaa kummasti kaikenlaisia paineita. Tai jotain muuta, mikä pakottaa keskittymään siihen. Ihan joka kerta ja samantien, toisinsanoen; huijaa itseäsi. Se jonkun saavuttamattomuus on erikoinen yllyke haluta sitä ihmistä kahta kauheammin. Helposti saatavilla olevana ei välttämättä jaksaisikaan kiinnostaa lopulta. Tämän huomannut ihan omasta elämästä ja olen siis se lesbonainen, en heteromies ;). Ei kannata vaan antaa asian jyllätä ja vallata. Keinot sen estämiseen on, googlekin voi osata kertoa. Ammattiauttajat on myös olemassa, kuten joku jo mainitsikin.
mullakin on pakkomielle joskus iltaisin naisesta joka hetero ja mua huomattavasti vanhempi.en ole nähnyt vuosiin enkä edes tiedä olisiko suhde mahdollinen,ollut edes nuoruudessa jolloin olin todella ujo. oli aika seksikäs ja tekis mieli harrastaa seksiä hänen kanssaan jos luonteet sopii yhteen. olen kuitenkin päättänyt etsiä tyttöystävän nykyiseltä asuinpaikaltani ja unohtaa tämän nuoruuden haaveeni. en oikeen keksi tekosyytä ottaa yhteyttäkään tähen ihmiseen ,ei pokka riitä kysyä kahville näin monen vuoden jälkeen.