Nyt, kun meillä on ikää, ja isoin osa elämästämme on jo takanapäin, niin ketä kaipaat tästä eletystäsi?
Kaipaatko entisiä ystäviäsi, rakkaitasi, jotka hävisivät elämänmuutoksesi aikana, tai jotka hävitit tieten tahtoen..?
Itse mietin, mitä kuuluu opiskelutoverilleni, jonka kanssa olimme ”paita ja paidan jatke” – tyttöystävää, jonka sukunimi on muuttunut ja yhteydenotto ei ole kai enää mahdollista. Suurimman osan parhaista ystävistäni olen kadottanut asuinpaikkojen ja työympäristöjen muututtua.
Olen myös osaltani vaikuttanut viimeisen kahdeksan vuoden aikana ystävien ”katoamiseen” – puolisoni kuoleman jälkeen en ole ollut aktiivinen yhteydenpidossa. Suurin syy on kai eräänlainen halu muistojen säilyttämiseen – olimme kaikki yhdessä ja meillä oli hyvä olla – en halua olla yksin yhteisten ystävien/tuttavien kanssa.
Uusia ystävyyssuhteita on tietenkin muodostunut, mutta ne tuntuvat pinnallisemmilta kuin aikaisemmat…
Kaipailetko koskaan nuoruutesi ystäviä ja oletko ehkä saanut jopa yhteyden heihin ja miten? Facebook, entiset tutut, sukulaiset..? – vai tyydytkö kauniisiin muistoihin…?
Kaipaatko entisiä ystäviäsi, rakkaitasi, jotka hävisivät elämänmuutoksesi aikana, tai jotka hävitit tieten tahtoen..?
Itse mietin, mitä kuuluu opiskelutoverilleni, jonka kanssa olimme ”paita ja paidan jatke” – tyttöystävää, jonka sukunimi on muuttunut ja yhteydenotto ei ole kai enää mahdollista. Suurimman osan parhaista ystävistäni olen kadottanut asuinpaikkojen ja työympäristöjen muututtua.
Olen myös osaltani vaikuttanut viimeisen kahdeksan vuoden aikana ystävien ”katoamiseen” – puolisoni kuoleman jälkeen en ole ollut aktiivinen yhteydenpidossa. Suurin syy on kai eräänlainen halu muistojen säilyttämiseen – olimme kaikki yhdessä ja meillä oli hyvä olla – en halua olla yksin yhteisten ystävien/tuttavien kanssa.
Uusia ystävyyssuhteita on tietenkin muodostunut, mutta ne tuntuvat pinnallisemmilta kuin aikaisemmat…
Kaipailetko koskaan nuoruutesi ystäviä ja oletko ehkä saanut jopa yhteyden heihin ja miten? Facebook, entiset tutut, sukulaiset..? – vai tyydytkö kauniisiin muistoihin…?
Vastaukset 12
Vanhimmat
En ole naamakirjassa. Sieltähän niitä löytyisi tai minut löytäisivät, mutta tyydyn niihin jotka tulevat ihan muuten vastaan.
Niin, ihan hyvä asenne - ei kaivata ketään :)
Kyllä noita naama tuttuja tulee vastaan useinkin sen kummemmin en ole tekemisissä, aika monta on mullan alla.
No - olet miespuolinen, sukunimi ei taida monellakaan vaihtua - helpompi löytää "vanhat tutut" :D.
n edes tiedä, montako entistä ystävääni on "mullan alla"...
En tunne olevani niin tärkeä että varta vasten pitäisi häiritä muiden elämää. Se ystäväpiiri jonka kanssa minulla on yhteistä tekemistä, on pysynyt tiiviinä koko aikuisikäni ajan.
Olen tekemässä aivoihini kirjahyllyä. Vuodet järjetykseen.
On ihana muistaa, jotain jonka on jo pintapuolisesti unohtanut, mutta kun oikein tikistää löytyy tiedostot aivoista yhden sanan haulla.
Aivan kuin tietokone toimii aivomme kun annamme niille impulsseja ne alkavat muistamaan.
Eilen jäljitin yhden ruotsalaisen ystäväni. Nyt odotellaan.
Facebook on uskomaton foorumi voit kommikoida ympäri maailman realiajassa. Japani tuntuu olevan yhtä lähellä kuin New York, Samos tai Hollanti.
Sieltä löytyy kadonneet ystävät kun jaksaa ja haluaa palata menneeseen.
Minä haluan.
Niin haku facebookissa on mullakin ollu vuosia, erikoisessa paikassa muutama yhteyden otto.
Facebookista on löytynyt - ja toivottavasti löytyy lisää - todella fiksuja 'uusia' ihmisiä, nimenomaan yhteisten harrastusten piiristä. Myös kaukaisiin (ja kaukana asuviinkin) sukulaisiin pidän sitä kautta yhteyttä.
On mukavaa kun löytää samanhenkisiä ihmisiä juttu- ja ehkä muiksikin kavereiksi. Tänään juuri tutustuin yhteen joka vaikuttaa oikein kivalta. Surullinen tosiasia kun on, että monta hyvää live-elämän ystävää on mennyt manan majoille; syöpä vienyt heistä useimmat.
Olen aika aktiivinen 'vanhojen' ystävien, työtovereiden yms. elämässäni joskus olleiden ihmisten jäljittäjä. En heitä mitenkään epätoivoisesti etsi, mutta jos sopivasti joku löytyy niin ihan kiva. Mitään vanhuusajan sydänystäviä en heistä edes toivo :)
Tässä aamuntunteina olen miettinyt samaa,minne kaikki katoaa?
Itse en ole kadonnut minnekkään ja pikkuhiljaa sitä vaan on tarpeeton kenellekkään,on päiviä ettei kukaan edes soita,ei siskokaan tai muutkaan sukulaiset,kaikilla on vaan muuta tekemistä ja tuntuu että häiritsee kun yrittää ottaa yhteyttä.
Uudet yståvåt olisi tervetulleita,eiköhän loppujenlopuksi monella ole sama tilanne,meitä yksinäisiä tulevia vanhuksia on tulossa lisää vaikka jäljellä olisi vielä ruutia moneen asiaan.
Om ikäämkuin muuttunut näkymättömäksi,ei kuulu kellekkään ja mihinkään.
Kummasti yhteydenpito harvenee, vaikka nykyään olisi helppoa ja nopeaa, vaan jostain syystä se jää itseltä kuin toisilta.
"kortilla"
Onneksi me kuolemme ennen kuin Demokratia.
Jättäkäämme siis haukkumiset lapsillemme.
H.
Nykyisin luullaan et häiritsee jos ottaa yhteyttä vaikka sukulaiseen ja siksi jää ottamatta.