Kissa on 11 vuotias maatiaspoika. Eilen illalla kísuli löytyi suu auki läähättäen raahamasta itseään etukäpälilä eteenpäin. Takajalat oli tunnottomat ja kylmät. Tätä juttua noin puolituntia ennen hyppy telkkarin päälle oli epäonnistunut ja horjahdus taaksepäin oli voimakas. Eli jalat meni alta vasta vähän ajanpäästä. Lääkärille viedesssämme ajattelimme että nyt annetaan lopetuspiikki, mutta päivystävä eläinlääkäri ei antanutkaan vielä pikkiä. Sanoi että voisi olla horjahtamisesta johtuva A.femoralis (molemminpuolinen reisivaltimo tukos) turvotuksesta johtuva tukos, joka estää verenkierron takajalkoihin. Onko kellään muulla kokemusta tällaisesta? Häntä heiluu vähän mutta ei kunnolla. Kissa juo paljon vettä, mutta ei syö. Sydämmeliset kiitokset asiallisista vastauksista.
Takajalat ei kanna :-(
Silver
117911
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mulla ei kokemusta,mutta millaisessa kunnossa kissasi nyt on,liikkuuko normaalisti, vai eikö takapää kanna?
..ei ole kunnossa vieläkään..on vieläkin samanlaisessa tilassa..kun kääntyy kopassaa mouruaa, ei nuku kun ei ymmärrä tilaansa. Päivystäjän antama kipulääke annettiin vähän aikaa sitten.Huomenna yritetään päästä tohtorille, että saisi röntgen kuvan. Ikävä mieliala on...
Uskon että mielialasi on ikävä. On järkyttävän tuskallista katsoa rakkaan ystävän kärsimyksiä voimatta helpottaa toisen oloa...
Jos käy niin ikävästi että kissa ei palaudu entisiin voimiinsa ja sillä on jotakin muutakin häikkää, ethän pitkitä sen kärsimyksiä vaan päästä se tuskistaan.
Kerrotko kun tulette lääkäristä kuinka kävi??
Voimia sinulle, toivottavasti kissasi toipuu..
Mun kissalla oli kerran jotain vastaavaa. Ei kyennyt kävelemään takajaloillaan ollenkaan. Lepäsi muutaman päivän ja se auttoi.
..Kissojen taivas ja pumpulinpehmeät kissankolot kutsuivat rakastamme. Emme ehtineet lääkäriin asti.Kiitos tuestanne!
otan osaa suruunne.
tiedän että lauseeni on klisee mutta rakkaalla
ystävälläsi ei ole enää tuskia ja hän on nyt kissojen taivaassa.
voimia surunne käsittelyyn.
Kiitos kun kerroit. Otan myös osaa suruusi. Minunkin vanhin kissani jouduttiin sairauden vuoksi nukuttamaan viime keväänä ja suru oli valtava. Ajan myötä helpottaa ja jäljelle jää rakkaat muistot. Tärkeintä on että rakas ystävä ei joudu kärsimään. Jaksamista ja hyvää joulun odotusta sinulle!
Tuli melkein tippa linssiin. Ja vielä koulussa.. huhhuh.
Mun vaarin kissa kuoli ja se ei enään halunnut uutta, koska sen joutuu aina joskus menettämään.
Itku tuli. Itselläni on kaksi kissaa ja olisi aivan kamalan hirveää jos joutuisi katsomaan niiden kärsimystä tai niistä luopumaan :( Otan osaa suruunne. On niin vaikeaa ymmärtää että kukaan ei ole täällä maailmassa ikusesti.
Suru on varmasti suunnaton, mutta ajan myötä se hellittää.
Jaksamista.
otan osaa..:( minultakin kuoli kissa 7.9..se ei pysynyt enää pystyssä,keuhkoissa oli vettä ja sydän oli ihan lopussa. ehdimme lääkäriin, mutta kotona piti kitua yli päivä..:( alan pikku hiljaa sisäistää menetystä. jaksamista ja voimia sinulle