syleile minua pitkään
anna minun tuntea tuoksusi,takkisi kauluksesta
kaulastasi
minä lupaan,että en paina huuliani kaulallesi
en minä kaada sinua lumihankeen ja takerru sinuun kuin viimeiseen toivooni
minä vain rakastan sinua
enkä ole vielä saanut ihosi tuoksua tuntea
mutta jotenkin minä tiedän sen
se on jo huumannut minut
älä mene
olisinpa uskaltanut sen sanoa silloin
älä mene ennenkuin olet painanut minut syliisi
mustassa paidassa punainen raita kauluksessa
ja sinun sielusi viisaus ja lempeys
kun istut vieressäni,enkä voi koskettaa sinua
mutta sinun sanasi hyväilevät minua
viisaat sanasi
ja silmäsi salaa kun katson poispäin ja tiedät että tunnen silmäsi silti
anna minun tuntea tuoksusi,takkisi kauluksesta
kaulastasi
minä lupaan,että en paina huuliani kaulallesi
en minä kaada sinua lumihankeen ja takerru sinuun kuin viimeiseen toivooni
minä vain rakastan sinua
enkä ole vielä saanut ihosi tuoksua tuntea
mutta jotenkin minä tiedän sen
se on jo huumannut minut
älä mene
olisinpa uskaltanut sen sanoa silloin
älä mene ennenkuin olet painanut minut syliisi
mustassa paidassa punainen raita kauluksessa
ja sinun sielusi viisaus ja lempeys
kun istut vieressäni,enkä voi koskettaa sinua
mutta sinun sanasi hyväilevät minua
viisaat sanasi
ja silmäsi salaa kun katson poispäin ja tiedät että tunnen silmäsi silti
Vastaukset 6
Vanhimmat
mitä olen aikoihin täältä lukenut.
*kyynelehtii*
Kuljen sinun suhteesi kummallisessa viidakossa,
jossa kaihtaminen ja yhdentekevät sanat
ovat ainoa laki joka tunnetaan.
Mutta kun äkillisesti käännyn ja katson sinua,
näen kiinteän katseen ja ilmeen, jota en osaa tulkita.
Lopun päivää olen iloinen.
Niin kumma lahja on tämä: katsomalla teet minut todeksi.
ja nyt mä lepään ja relaan.ja jos havahdun:mennyttä kelaan
sanon itselleni,
mahdotonta se oli,alusta asti.
kaikki tyynni.
olen jo väsynyt tähän.
on alettava elää.
itsenäisesti.
ja nyt sanon sulle hyvästi.
lakkaan kaipaamasta syliisi.
(käy joskus täällä jos haluat tietää kauanko tämä päätös kesti:)
Nämä typerät palstat ovat petollisia, täytyy lopettaa näiden lukeminen. Onnettomassa avioliitossa päivästä päivään räpiköidessäni tuo aloitusruno vetosi minuun voimakkaasti. Hetken jopa hellin kuvitelmaa, että se olisi minulle. Mitä se ei tienkään ole.
Järjen tasolla ei ole tapahtunut mitään eikä tule tapahtumaankaan. Tunteen tasolla seilaan ihan missä vaan. Vähät välittäen todellisuuden mahdottomuudesta.
En tiedä miten näin metsään jouduin. Huomenna ryhdistäydyn ja alan olla taas ihan asiallinen ihminen (nainen).
Runo sinällään on hyvä.
ja miehestä siinä kerrotaan,koska olen itsekin nainen.
kun hän istui vieressäni siinä penkillä.
katselin hänen kasvojaan..
katseeni kulki alemmas,pysähtyi punaisen raidan kohdalla.hän käänsi päänsä minuun.mitä hän silloin tunsi,luoja yksin tietää.
tähän liittyy niin paljon kaikkea,siihen että istuimme siinä penkillä,vain kerran..
nyt penkki on jo viety pois,ja minun täytyy unohtaa mies.