Kertokaapa lukijat mielipiteitänne koiran rankaisemisesta. Mikä on mielestäsi oikea tapa rankaista koiraa? Varsinkin tilanteissa, missä ei ole mahdollisuutta käyttää aikaa, eikä koiraa kuulemma pidä rankaista enää jälkeenpäin. Esimerkkinä kerron eräästä tapauksestani, joka vaivaa minua vielä tänäkin päivänä. Kadun sitä yhtä hetkeä vieläkin.Minulla on kaksi koiraa, joita olen kasvattanut ja kouluttanut tiukasti mutta hellästi,ilman lyömistä. Rankaisuna olen käyttänyt hyvää keinoa olla huomioimatta koiraa hetken aikaa. Tilanteessa josta kuitenkin kerron, tälläinen keino ei olisi ollut mahdollinen. Koirani ovat hyvin tottelevaisia ja kuuntelevat käskyjä.Kerran ei kuitenkaan käynytkään niin. Vilkkaalla autotiellä meni koira omistajansa kanssa. Olimme pihassamme ja koiramme olivat irti. Yhteistuumin ne hetkeksi ensin jähmettyivät tuijottamaan vierasta koiraa, sitten ne yhtäkkiä ampaisivat koiran luokse pyörimään sen ympärillä, autojen keskellä. Käskyni ja huutoni kaikuivat kuuroille korville ja lähdin juoksemaan paikalle. Toisen koiran omistaja oli kauhuissaan koiriemme puolesta auton alle jäämisen vaarasta ja minä ihan sokissa yritin saada molemmista otetta. Koirat huomasivat että nyt on tosi kyseessä ja siirtyivät itse pihan puolelle. Siinä minä sitten kauhuissani ja hurjistuneena läimäsin molempia pepuille, mistään välittämättä. Jo heti minua kadutti ja tajusin tehneeni virheen. Olen siis erehtyväinen, olisiko minua pitänyt rankaista koirien sijaan? Ehkä olisi. Olin todella surullinen ja katuvainen ja heti hellittelin pikkuisiani. Olin todellakin ollut sokissa ja kauhun sumentamana etten osannut toimia järkevästi, vaan annoin kiukulle vallan, sillä tilanne todella harmitti. Olin pettynyt kun koiramme ei totelleet minua. En vaadi niiltä liikaa, niidenkin erehtymiset sallitaan, mutta itse toimin typerästi sekavin ja pelästynein tuntein. Aidan kuitenkin rakensin. Luottamus oli molemminpuolin kärsinyt.
Kerroin tapauksesta muutamalle työkaverille ja sanoin tuntevani huonoa omaatuntoa. Hämmästyksekseni he vakuuttelivat minun tehneen oikein ja että niin hekin tekisivät. Olin kuitenkin eri mieltä. En ole mikään vanhanaikainen joka ajattelee että kuri on kaiken a ja o. Ja että lyöminen sallittakoon. Harmittavan monilla on tämä periaate, niin lapsien kuin koirienkin suhteen. Moni vanhempi rankaisee lastaan itse pelästyttyään, sen sijaan että helpottuneena pitäisi tätä hyvänä. Minun mielestäni lapsia eikä koiria tule lyödä, mutta jälkimmäisten osalla niin vain tein. Onneksi siitä on jo kauan, eikä varmasti tule toistumaan. Niin kovan koulun tunteissani kävin.
Olen siis erehtyväinen. Onko täällä ketään muuta joka joskus erehtyisi hermot menetettyään? Yritänköhän lohdutella vieläkin omaatuntoani...mutta en ole täydellinen. Haluaisinkin tietää asiantuntijoilta, että miten oikea-oppisesti tässä tilanteessa olisi pitänyt menetellä? Itse en sitä vieläkään tiedä, mutta sen tiedän että väärin tein silloin.
Kerroin tapauksesta muutamalle työkaverille ja sanoin tuntevani huonoa omaatuntoa. Hämmästyksekseni he vakuuttelivat minun tehneen oikein ja että niin hekin tekisivät. Olin kuitenkin eri mieltä. En ole mikään vanhanaikainen joka ajattelee että kuri on kaiken a ja o. Ja että lyöminen sallittakoon. Harmittavan monilla on tämä periaate, niin lapsien kuin koirienkin suhteen. Moni vanhempi rankaisee lastaan itse pelästyttyään, sen sijaan että helpottuneena pitäisi tätä hyvänä. Minun mielestäni lapsia eikä koiria tule lyödä, mutta jälkimmäisten osalla niin vain tein. Onneksi siitä on jo kauan, eikä varmasti tule toistumaan. Niin kovan koulun tunteissani kävin.
Olen siis erehtyväinen. Onko täällä ketään muuta joka joskus erehtyisi hermot menetettyään? Yritänköhän lohdutella vieläkin omaatuntoani...mutta en ole täydellinen. Haluaisinkin tietää asiantuntijoilta, että miten oikea-oppisesti tässä tilanteessa olisi pitänyt menetellä? Itse en sitä vieläkään tiedä, mutta sen tiedän että väärin tein silloin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat syyllisyyden tuntemisella tuollaisen jälkeen.
Istekin olen jyrkästi koiran lyömistä ja muutenkin rankaisua vastaan, sillä eiväthän ne pösilöt ymmärrä tehneensä väärin.
Nyt jo edesmennyt koirani (lepävätköön rauhassa), antoi minulle shokkihoitoa kerran mökillä käydessämme.
Oli talvi ja järven rantajää oli hyvinkin petollista.
Minttu -koirani rakasti vettä ja niinpä se sitten hihnassa ollessaan nykäisi minut nurin jyrkällä & liukkaalla kinttupolulla, joka vei kohti järveä.
Koira suorastaan kiisi kohti tuota vaarallista leikkipaikkaansa ja huudoistani huolimatta se ei pysähtynyt. Pelkäsin todella, että se syöksyy suoraan jäälle, joka ei olisi sitä kestänyt. Millä olisin sen voinut sieltä saada pois, kun rantavesikin on siinä paikassa syvä.
Huusin ja kutsuin koiraa kompastellessani sen perässä ja yhytin tämän viimein rannasta. Sillä hetkellä en ajatellut mitään. Olin vain äärettömän pelästynyt ja tempaisin koiran luokseni kaulapannasta...liian lujaa myönnän sen kyllä. Tämän jälkeenkään en tajunnut lopettaa kiukkuamistani vaan jatkoin koiralle ärhentelyä koko pitkän matkan mökille...se raukka vain hiippaili perässäni.
Tapauksen muisteleminen sattuu, vaikkei se varmaankaan kuulosta monesta kummoisemmalta. Koiran masentunut ilme ei ole vieläkään pyyhkiytynyt mielestäni, vaikka tuo oli ainoa kerta, kun sitä kohtelin liian rajuin ottein.
Siitä miten minun (ja ehkä myös sinun) olisi pitänyt toimia voin vain sanoa: koiraa olisi pitänyt kiitellä, kun se teki kuten pitikin. Minun koirani jäi rantaan, eikä juossut jäille ja sinun koirasi palasivat pihaan.
Erehdyksiä sattuu ja olemme vain ihmisiä...tälläisiä tilanteita vain pitää yrittää välttää kaikin keinoin...koiran luottamus on niin tärkeä sellaisen kanssa elettäessä.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa. Toivottavasti tavallasi ajattelevia tulee lisää.
Vaan mikä on silloin se pahimmista pahin rankaisukeino? Perheeni koira, jota nään, ei tajua rankaisuksi huomiotta jättämistä. Eikö tuo läimäisykin nyt ole vähän tapauskohtaista? Olen kyllä läimäissyt koiraa kylkeen, mutta ei paksuturkkinen koira ole säpsähtänykään, eilä pelkää nykyäänkään nostettua kättä. Kämmenellä lyödessä "sattui enemmän minuun kuin siihen". Ja sen vanhempi koirakaveri on joskus kurittanut sitä sen riehuessa kovallakin tassulla.
Matala, vihainen ääni on sille rankaisuksi pätevä.
Noista lapsista vielä. En tosin omaa yhtäkään, joten en ole paras sanomaan. Mutta kuri on aika lähelle a ja o. Minua on lapsena läimäisty. Ei siksi että olisi pelästytty, vaan siksi, että minua ei olisi saanut päiväkotiin, ulos... Yhtään minnekkään muuten. Huutaminen ei auttanut. Ja hyvinhän minulla menee, paljon paremmin kuin monilla muilla. Vanhemmilta on säästynyt harmaita hiuksia myöhemmin.
Minulle kävi samantapainen tilanne kun päätin oikaista junaradan yli pienen koirani kanssa. Koira teki stopit keskelle rataa ja vetäisi päänsä kaulapannasta läpi. Se jäi kököttämään siihen radalle ja kuulin pikajunan olevan tulossa.
Tempaisin koiran syliini ja kun olimme turvallisesti radan varressa olin niin järkytyksestä niin vihainen, että läimäytin koiraani. En ole koskaan lyönyt koiraani muulloin ja kaduttaa vieläkin tuo läpsäisy. Sitä vain ei osaa ajatella järkevästi kun säikähtää pahasti.
Itse olen huomannut, että hyvä rankaisu keino on ottaa koiraa hellästi poskista kiinni ja katsoa suoraan silmiin ja selittää, että niin ei saa tehdä. Ei kuitenkaan vihaisella äänellä. Eihän se koira ymmärrä mitä sille sanoo, mutta tehoo se silti.
On minullekin käynyt samalla tavalla. Kuulostat hyvältä ja vastuulliselta koiranomistajalta, mutta ymmärrän, että tapaus vaivaa mieltäsi, minuakin vaivaa ensimmäisen koirani kanssa tehdyt virheet, vaikka se on ollut koirien taivaassa jo 15 vuotta.
Rankaisusta vaan sen verran, että kyllä koirissakin on eroja, ei kaikille riitä pelkkä poskista ottaminen ja murina. Itselläni on ollut koira, jolle sai joskus kiukustua ihan kunnolla, mutta toiselle taas ei kärsinyt edes ääntä korottaa kun se painui matalaksi (eikä ikinä oltu lyöty). Huomiotta jättäminen oli aremmalle koiralle todella riittävä rangaistus.
Torumisen pitäisi myös olla suhteessa tekoon, eikä kohteen hintaan eli jos koira ottaa tavaroita pöydältä, on sen kannalta ihan sama menikö palasiksi euron sisuaski vai äiskän tonnin design-käsilaukku, sama rangaistus molemmista. Eikä koira ymmärrä murjottamista - katsokaa vaikka emon käyttäytymistä: se saattaa komentaa pentua, mutta kun pentu vingahtaa, emo heti pitää sitä hyvänä.
Siis rankaisu pitäisi tapahtua heti, kun koira on tehnyt sen virheen, koska muuten koira ei osaa yhdistää syytä ja seurausta.
Luulivatko koirat saaneensa läpsäykset a) poistumisesta pihasta, b) käskyjesi tottelemattomuudesta vai c) koska ne pakenivat laumanjohtajan vihastumista?
Eiköhän koiralaumassa olisi tapahtunut juuri samoin: johtajaa ei totella, johtaja rähjää kurittomille ja ajaa ne takaisin ruotuun, ja mahdollisesti vielä näykkää kuritonta otusta muistuttaakseen kuka on pomo.
Ehkäpä se ei kovin väärä ratkaisusi ollut. Sanot, että luottamus kärsi. Kääntäisin asian siten, että nyt koirat eivät enää voi luottaa siihen, ettet missään tilanteessa läimäytä sitä.("Ai, se voi olla noinkin hurja, pidetäänpäs mielessä ensi kerralla, kun sen ääni alkaa nousta...")
Turvalliset rajat niin koirille kuin lapsillekin!
Mutta EI pahoinpitelyä!