puolustava koira

Hurjaa menoa jos totta on.
Mutta omaa lapinkoiraani seuratessa luulen että lutuisesta pörhöhännästä sukeutuisi tosipaikan tullen suojelukoira. Viidestä edesmenneestä tai elävästä koirasta (muunrotuisia) tällä on korkein taisteluvietti noin nahkaisella lelupatukalla testattuna. Ärisee ja roikkuu lelussa intomielisesti kun otin ko. "palveluskoiralelun" koemielessä esiin.

Tais olla satua koko stoori

En tiennytkään, etä lapinkoirat on noin maahanmuuttokriittisiä ja asenteellisia.Jotenkin sitä osasi odottaa,että ne rotweilerit...mutta että meidän lapinkoiratkin...

Sitä saa mitä tilaa. Sanoo sananlasku. Ei nimitellä ettei tule paha mieli ja kyllä tosiasiat maalaisjärjellä lienee lupa kirjoittaa, oli kyseessä sitten minkä maalainen ihminen tahansa. Vai pitäisikö venäläisiä alkaa kehuskella ja mielistellä jos tuollaista tapahtuu. Otetaan tosiasiat tosiasioina jos tuollaista kenelle hyvänsä ja minkä maalaisten taholta hyvänsä tapahtuu, eikä nuoleskella peräpäätä puhtaaksi keneltäkään.

kiitos kirjoituksesta. minun lapinkoirani on minulle rakas ja ihmisystävällinen. se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei se puolustaisi itseään muita koiria vastaan, mutta se ei ole uhittelija. se ei halaja tappelua, mutta puolustaa haukkumalla ja näykkimällä minua sellaisia vastaan, jotka se katsoo vihollisekseen. kyllä koirasi oli hyvin lapinkoiramainen. sehän on vahtikoira alkuaan ja paimentava sellainen. paimennusviettiäkö lie ollut tuokin, että puolustaa.

minun lapinkoirani puolusti hyvin menneenä talvena useaan otteeseen ja on oppinut vahtimaan rapussa kävelijöitä. kerroin jo tämän tarinan, mutta kerron uudelleen: naapurin pentukoira oli jätetty elokuvissa käymisen ajaksi yksin kotiin. kukaan ei halunnut laittaa sisempää ovea kiinni, koska halusivat, että pentu kuulee ääniä ovien takaa eikä koe olevansa kovin yksin. no pentu katseli lukkoa ja hyppasi ovea vasten tutun äänen kuullessaan, oven kahva painautui alas ja ovi avautui pennun painosta. näin pentu jäi rappuun odottamaan emäntäänsä. postinkantaja erehtyi rappuun jakamaan päivittäistä postia ja halusi rapsuttaa pentua. pentu otti rapsutuksen hyvin vastaan, mutta ei laskenut postinkantajaa enää minnekkään, vaan vahti häntä kaksi tuntia rapussa, kunnes emäntä tuli kotiin. pentu hyppäsi iloissaan syliin ja näin postinkantaja pääsi jatkamaan matkaa. tämä lähtee pienestä päästä, eikä perustu kenenkään elämään.

Lapinkoira kuten myös lapinporokoira ovat minun tietojeni mukaan vahtivietin omaavia pieniä koiria. Ne näyttävät omistajan läsnä ollessa puolustus ja vahtiviettinsä joka koira omalla tavallaan joka niille on opetettu ja jonka ne ovat oppineet. Minun koirani katsoo vastaan tulijat ja haistelee ja lähestyy katsoen onko syytä pelätä hyökkäystä vastaan tulijan taholta. Se yrittää lähestyä ja jos toinen on vihamielinen niin se tulee eteeni tai vierelle ja katsoo mitä kaveri meinaa. Ohi mennessä koira kiertää taakse ja varmistaa että ohi mennään kanssa. Sitten se siirtyy vierelleni tai hieman eteeni ja keskittyy toisten koirien jälkiin ja niiden jättämiin merkkeihin. Näinkin voi vahtia ja puolustaa enkä minä pikkukoiralta edes odota suuria elkeitä. Se ei sopisi koirallenk huomioon ottaen sen koon ja tarkoituksen. Koirani puolustaa minua haukkuen eli kiinnittä muiden huomion minuun ja itseensä. Se minulle riittää.

Minun lapin porokoira haluaisi vain antaa pusuja kaikille ihmisille.

Kiva tarina. Miksi tällainen piti keksiä?

Kiva tarina, päivänvaloa se vaan ei kestä, ei ole totta.Tositilanteessa koiria ei enää olisi, ja omistaja ei asialla kerskuisikaan sitten.Jatka toki kirjoittelua, ties vaikka kirjailijaksi viellä joskus ;)

Omaksi ja toisten iloksi on mukava kirjoitella eikä siinä vaadita tosiasioihin perehtymistä jos juttu tulee mielikuvituksesta kuten olen ilmoittanut ja tosiasiahan on että lapinkoira ei ole seurakoira vaan paimentava vahtikoira joksi se useimmiten vieläkin otetaan joka taloon. Se toimii kotivahtina ja ilmoittaa haukkumisellaan ja eri eleillään mitä milloinkin tapahtuu. Lapinkoira on lapissa alun perin ollut pihavahti ja eläinten paimen joka tiukalla haukulla on ilmoittanut isännälle kaikesta vaarasta paimentaessaan. Kyseessä on olleet porot, lehmät ja lampaat. Tämä kannattaa lapinkoiran historiasta ottaa selville niin ymmärtää koiran käytöstä ja luonnetta sekä eleitä joilla koira viestii.läheisilleen.

Kun kävelin niin koira ensimmäisenä otti vastaan kaikki ihmiset. Siihen se on tottunut. Se on kuitenkin rauhan koira sillä se ei ole osannut koskaan taistella eikä osaa edes puolustautua. Olen yrittänyt opettaa keppiin tarttumista mutta koira tuijottaa hölmön näköisenä että mitä hänen nii kuin pitäisi tehdä. Jos koiran opettaa pennusta lähtien tarttumaan kiinni pyydettäessä niin silloin koira tajuaa jotain mutta jos ei opeta pentu a niin aikuisena se on vaikeampaa.

Minun koirani puolustaa ja vahtii kunnon vahtikoira tavoin kun kävellään ulkona. Se tekee sen luonnostaan, ei opetettu niinkään. Lapinkoiran luonteesta on vahti vietti ja kotivahtina se puolustaa emäntää aina vaikka pieni onkin.

Olen tyytyväinen kivaan ja vilkkaaseen koiraan joka haukkuu ulkona mutta ei sisällä jajoka tervehtii ystävällisesti kaikkia. Uroksia usein katsoo kieroon mutta tapansa joka koiralla. Olen tyytyväinen rauhallisiin lenkkeihin joita teemme joka päivä useita.

Minulla on koira, joka on Ilona koko perheelle ja seuralainen lenkillä. Perheeni jäsen.

yhtä totta kuin enkeli elisa

Voisiko tämä hienon tarinan kertonut talentti sepustaa uuden stoorin, jossa lapinkoirien ja rotikoiden hampaisiin joutuvat Kempeleen raiskaavat matut?

No jos nyt tämän kerran. Kävelin Oulussa, sillä olin sukuloimassa ja sukulainen omisti valkoisen koiran, joka ärsytti haukunnallaan kaikkia. Minulla ei ollut koiraa mukana. Kävimme kahvilassa ja Leipomolla ostoksilla. Tarkoitus oli lähteä kotiin, joten lähdimme autolle päin. Koirasta näki, että sillä oli kakkahätä, joten kiirehdimme keskustan vilinää autolle päin. Koira ei voinut pidätellä, joten annoimme sille vapauden luiskauttaa tarpeensa kadun varteen. Automme viereen oli parkkeerattu uuden veroinen wolswagen farmariauto, ja aivan kuin huomaamatta uroskoiramme nosti jalkaansa vieraan auton perä osaan. Ensin emme tätä huomanneet vieressä ollessamme ja automme ovea avatessamme. Sitten pieni vahinko tuli ilmi muslimiperheen tullessa autolle meidän lähdetty
mm ajamaan kotiin päin. Rekisterinumero ottivat ylös ja ilmoittivat vahingon teosta poliisille. Poliisi varoitti ja totesi, että pitäkää koirastanne huoli näissä tapauksissa vastaisen varalle. Ja että vahingolle ei voi mitään, lähtee kuulemma pesemällä pois. Seuraavan kerran varustaudumme kakkapussin kanssa ja kävelee pienen lenkin koiran kanssa puistossa. Ei tarkoituksella tehtyä, koirille sattuu vahinkoja ja näitä vahinkoja melkein joka koiralle joskus. Perhe vain sattui olemaan ulkomaalainen ja sekin oli puhdas vahinko eihän sitä autosta voi tietää jos kilvet on kotimaiset. Juttunsa kullakin. Tämä eräs niistä.

Kiva kertomus omasta päästä. Joskus mukavaa tarinoiden ja lukea. Mutta lapinkoirista ja hyvää.

Ajattelin että jutun kertominen rakkaasta sankarikoirasta ei ole pahaksi. Jokaisella koiran omistajallahan sankarikoira on.

Minunkin keski-ikäinen koirani on sankari. Se ottaa tulijan vastaan ystävällisesti ja johdattaaa oikeaa polkua kotiin. Löytää oikeat polut.