Kotona ei voi muuta kuin leikkiä!

Tuo on vähän sitä ikääkin, helpottaa kyllä, kun alkaa kiinnostumaan omista leikeistäänkin. Mää oon niin natsi mamma, että vaikka oikeesti paljon leikinkin lasteni kanssa, niin on välillä hetkiä jolloin sanon, että äiti juo nyt kupin kahvia tai tekee ruokaa tms. leikitään sitten lisää. Ei sekään ole hyväksi, että kokoajan saa täyden huomion. Meidän 3v tekee myös tuota, ettei saa jutella muiden kanssa. Sitä opetellaan nyt niin, että sanon, et odota omaa vuoroa, puhun hetken aikuisten juttuja ja sitten on muksun vuoro sanoa asiansa. Isompi 6v oli aikanaan samanlainen, mutta kovin on jo itsenäistynyt niistä ajoista.

Hauska kertomus:)

Lapsi näyttää koittavan kuinka paljon äiti tekee hänen tahtonsa mukaan. Mukavia hetkiä uhmaikäisen kanssa ;)

Ihan tunnistan meidän neidit 2v iässä tästä. Jossain vaiheessa aina mammalla sitten on tullut se mitta täyteen ja olen hiljokseen vähentänyt leikkimistä ja ohjannut omatoimisempaan touhuamiseen. Ihan lähtenyt siitä, että aloitellaan leikkiä yhdessä, sitten äiti sanoo menevänsä nyt juomaan kupin kahvia tai tekemään ruokaa ja antanut sitten vaikka kiljua vieressä sen aikaa ja palannut takaisin leikkiin. Kyllä ne pian tajusivat, ettei se hyödytä vieressäkään kiljua. Nyt 4 ja 6v neitien kanssa joutuu välillä oikein tuppautumaan mukaan, jos haluaa yhteistä aikaa viettää vaikka leikkien kanssa (minä kun olen niin lapsi vielä itsekin, että joskus se on ihan kivaa seurata noiden leikissä mukana, mutta kohtuus kaikessa). Mummoaan nuo pyörittää yhäkin, kun hän joka vinkaisusta suostuu leikkimään milloin mitäkin, joten kai se on osaltaan sitäkin mihin ne tottuu.

Meillä oli samanlaista kun neiti oli 2v. Ja nyt välillä vieläkin 3.5v. Olen pysynyt tiukkana ja sanonut, että äiti ripustaa nyt pyykit yms. Neiti huusi ja raivosi vieressä meni 3-4kk niin tajusi ettei se toimi, että en katoa mihinkään vaikka en koko ajan leikkisikään, nykyään välillä niinkin ettei kukaan saa mennä häiritsemään leikkejä :D Eli kyllä se siitä otat vain linjan ettet aina tee niin kuin tyttö haluaa vaan juot kupin kahvia yms ja sanot että kohta leikitään

Tuli myös mieleen, että voisiko myös se auttaa, että lapsi saisi olla mukana touhuamassa arkiaskareiden parissa? Tai siis alkuperäisestä kirjoituksesta se ei selvinnyt. Siis esim. vaikka antaa pyykkejä kun ripustaa niitä kuivamaan tms.

Meilläkin on ongelmana se, että omaa rauhaa esim.teen juomiseen ei ole helppo saada, tai siis lapsi saattaa yritä kiivetä silloin syliin tms. Olen yleensä yrittänyt selittää, että äidillä on "poppa tee", joten pitää olla varovasti. Lapsi on sen ymmärtänyt, että kuumaa kannattaa varoa.

Joskus jos hermot on kireällä, olen mennyt hetkeksi vaikka vessaan rauhoittumaan. (tietysti eka varmistanut, että lapsi pärjää turvallisesti pienen hetken).

Jos sinulla on puoliso, voisitko pyytää häntä välillä katsomaan lasta? Tsemppiä sinulle, itsellänikin on uhmaikäinen lapsi, eikä rehellisesti sanottuna ole aina helppoa, mut kai näissä lasten kasvatusasioissakin ns. harjoitus tekee mestarin! Ja kun aikaa kuluu niin asiat muuttuu! Voimia! Tuntuu, että olisi hyvä olla joku ns.uhmaikäisten vanhempien vertaistukipalsta, jossa voisi jakaa kokemuksia ja vinkkejä. :)

Meillä samanmoista tuonne 3v saakka. Äiti ei oikein saanut tehdä mitään omia juttuja, vaikka isäkin olis kotona. Mutta nyt tuo sama 4v ei kyllä paljon äitiä ees huomaa: varsinkin jos kavereita kylässä. Touhuaa pitkiä aikoja yksinkin mieluisissa touhuissa tai paahtaa täysillä yhteisleikkejä ilätoverin/ tovereiden kanssa kun kylässä muita lapsia:)

Mene töihin ja laita tämä 2-vuotias hoitoon. Hän alkaa olla jo sen ikäinen, että kaipaa myös ikäistensäkin seuraa.