Seurustelukumppanin "esittely" lapselle

Mikäs tuossa nyt on niin kummallisen vaikeaa.
Käytte yhdessä vaikka jossain syömässä ja kerrot lapselles, että tässä on äidin ystävä. Ei siinä mistään seurusteluista tarvitse puhua.
Myöhemmin sitten voitte vaikka käydä kävelyllä, uimahallissa tai missä vaan yhdessä, ja joskus äidin ystävä voi tulla kyläänkin.

Miks asioista tarvii tehdä niin vaikeita? Kai lapsi nyt on muitakin äidin ystäviä tavannut.

Ei 2-v. vielä erota, että mikä on seurustelua ja mikä kaveruutta. Hyvä kun osaa puhua, luultavasti on vaipoissakin vielä. Eli täysin mutkatonta on tuossa vaiheessa. Otat vaan miehen mukaan siinä määrin kuin se tuntuu luontevalta.

Anteeksi nyt kun puutun, mutta siis tapaillut kuukauden verran ja homma menee jo vakavaksi? Pliis sano että oot silti miehen tuntenut pidempään?

Ja ei tuon ikäselle tarvitse vielä mitään sen enempää selitellä, mutta pidä hellyydenosoitukset pois lapsen silmistä. Sille on ihan helppo selitys: jos, vain JOS homma ei sujukkaan niin lapsi ei näe teitä läheisinä ihmisinä toisillenne (pienet kuitenkin kiintyy herkästi ihmisiin joihin äiti osoittaa kiintymystä).

Kiitos vastauksista. Olen siis tuntenut miehen pitempään mutta olemme tapailleet/lähentyneet tässä kuukauden aikana. Kesti pitkään ennenkuin uskalsin edes ajatella mitään parisuhdetta..
Tuota mietin itsekin että olisi hyvä pitää tosiaan nuo hellyydenosoitukset ainakin aluksi pois lapsen silmistä.

Sano suoraan vaan että toi on sun uusi isä että kohtele häntä hyvi, niin sinäkin säästy mruheitlä

No ei siitä isää tule tekemälläkään lapselle, kunnioitusta vähän lapsen kuollutta isää kohtaan.

Kuukauden tapailuissa et ole juurikaan vielä oppinut tuntemaan tätä toista, joten tapailkaa nyt ainakin vuosi, voihan se lapsi todella olla mukana vaikkapa ruokailemassa tai muuallakin, siinähän tulet näkemään kun seuraat miten suhtautuu lapseen ja niitä tapaamisia pitää olla paljon enemmän, alkuun pystyy näyttelemään aika paljon.

Kun säästät sitä lakanoihin menoa mahdollisimman pitkälle, silloin opit tuntemaan toista paremmin. Liian varhainen seksi juuri saa kaiken näyttämään liian ruusuiselta ja piikit tulevat esiin kyllä aikanaan.

Mitään muuta en sinulle toivo, kuin että löydät sen turvallisen ja hyvän kumppanin ja voitte perustaa perheen, mutta lapsesi on menettänyt isän vauvan, Kunnioita lapsen isän muistoa niin paljon, että kenenkään et anna edes käyttää isä nimeä lapsellesi, vaan kerrot, että isä on siellä taivaassa.

Hmm. En ole lapselleni isää etsimässä enkä aio seurustelukumppania esitellä todellakaan minään isänä vaan äidin ystävänä. Lapsi kyllä kattelee kummastellen jo nyt kun ystävieni lapset kutsuvat iskää/isiä..Mikä se on,selkeesti miettii. Muutenkin vierastaa miehiä paljon, on toki tavannut esim ukkeja,veljiäni,ystäviäni yms mutta..

Tuosta lapsen biologisesta isästä vielä,minulla ei häntä kohtaan juuri kunnioitusta ole. Ihanan ihmisen takaa paljastui juoppo/aineiden sekakäyttäjä joka uhkaili ja vähät välitti minusta tai lapsesta ja lopulta tappoi itsensä. Mutta joo, aion kyllä joskus lapselle mainita että hänellä oli BIOLOGINEN isä kuukauden ajan. Mutta mitään ruusuista tarinaa en rupea valehtelemaan.

No ei sitä kannata myöskään tuoda erityisesti esille, minkälainen tää bioisä oli. Lapsi kyselee hänestä aikanaan ja kannattaa kertoa vain se, mitä hän kysyy. Eli nää itsari- ja ainejutut voi säästää vaikka siihen että lapsi on täysi-ikäinen, ellei hän osaa niistä kysellä/arvata aikaisemmin. Ehkä lapselle voi pienenä sanoa kysyttäessä, että isä oli sairas ja kuoli - onhan päihderiippuvuuskin ja mielisairaudet sairauksia ja aiheuttavat itsemurhia(kin).

Niin totta,en tietenkään aio mitenkään erityisesti tuoda lapselle esille kaikkea minkälainen hänen isänsä oli, en halua semmoista taakkaa lapseni harteille todellakaan. Riittää kun se on minulla. Sitten tosiaan joskus kun lapsi täysi-ikäinen ja jos haluaa tietää enemmän asioista niin se onkin sitten sen ajan murhe. Nyt tosiaan tuo varmasti riittää pienelle lapselle jos rupeaa kyselemään isästään tms niin sanoo että oli sairas ja kuoli.
huoh,raskaita asioita.

Jännä, että tällasesta aiheesta jutellaan juuri nyt. Munkin tyttären isä oli narkkari ja kuoli lääkemyrkytykseen, tosin tyttö oli silloin 2V. Ei silti muista isästään juuri mitään. Kertoo kaikille, että isä on taivaassa ja nyt täyttää 10V. Ollut jo 6V uusi isä, jota kutsuu etunimellä, mutta kavereille sanoo olevan hänen isänsä. Sopeutumisessa ei ole ollut mitään ongelmaa. Voimia ja onnea uuden suhteen rakentamiseen. Lapset on joustavia ja he kiintyvät uuteen ihmiseen omalla aikataulullaan.