kun on työtön ja eronnut,molemmat sattunut melkein päällekkäin.Miten saatte päivät kulumaan?
kun ei mikään
kiinnosta
7641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siihen pikku vapautuksia päivä unet sun muuta.
kyllä tottuu.Hyvä luonto ja löysä vatta mitä
sitä muuta kaipaakaan.
surffaan tietsikalla on aikaa todella vähän kaiken jälkeen. En todella ehdi kaljoittelemaan.
Joskus otan vapaapäivän ja lähden Keskisille viettämään päivää. Kiertelen kaupassa ja katselen tavarapaljoutta eikä ole tarkoitus ostaa mitään mutta heräteostoksia tulee tehtyä aina jokunen.
Kun olen kyllästynyt kauppaan siirryn ravintolaan ja nautin kiireettömästi maittavan aterian ja juon kupposen kahvia. Sitten ajelen kotiin rauhallisesti ja voi, että tuntuu taas kivalta.
Tämän teen ilman kännykkää, enkä ole tullut ajatelleeksi millaista olisi tehdä ko. reissu naisen kanssa mutta voipi mennä pilalle eikä reissun todellinen tarkoitus toteutuisi.
tuntuu kun kaikki olisi pysähtynyt.Vaikka elämä muualla pyöriikin,sitä vaan meinaa tuntua että ei kuulu mihinkään.Kai se parasta on vaan tottua ja lähteä välillä ulos!Tämä on kyllä hyvä tapa ,kirjotella tänne ja huomaa että ei ole yksin!ps.valokuvat olis kyllä hyvä laittaa järjestykseen.Erakoitumisen merkkejä olen jo huomannut-nyt lähden ulos!
olen itse ollut TAAS työtön huhtikuun lopusta
saakka ja suhteeni kariutui viime talvena,
samanlainen asetelma kuin sinulla.
Joskus ottaa lujille mutta eteenpäin on mentävä.
Yritä luoda itsellesi päivittäisiä rutiineja ja
pidä niistä kiinni. Älä jää sinne "mökkiisi"
vaan lähde liikkeelle päivittäin, hoida vaikka
yksi asia päivässä jos se pitää liikkeellä.
Tee myös sellaisia asioita joita et pystynyt
ajan puutteen vuoksi tehdä työssä ollessasi mutta
joista aina haaveilit.
Itse aloitin viime talvena valokuva projektin,
laitan kaikki vanhat valokuvani aikajärjestykseen
uusiin kansiin. Se on mukavaa puuhaa, saa olla
samalla muistojen parissa sillä valokuvissahan
on pelkästään ne hyvät muistot ja aika kultaa
kaiken muunkin. Se hanke on vielä kesken mutta
jatkuu tammikuussa joulukiireitten jälkeen kun
jään taas yksin lasteni lähdettyä.
Tärkeä on myös puhuminen, sama kenelle puhut kun
vain joku haluaa kuunnella. Ei se korvaa sitä
"toista" mutta auttaa. Täältä palstalta olen
löytänyt paljon sitä myötäelämistä ja täällä
näkee ettei ole yksin ja ainut ongelmiensa kanssa.
Pura paha olosi ulos jollain tavalla.
Itse olen purkanut sen runoihin ja riimeihin,
tee samoin jos sulla on oma tapa millä saat sen pahan ulos.
Täällä on ihania ihmisiä, minäkin kuuntelen.
sinulle ystävä haluan sanoa nyt tämän
elämä ei meiltä lopu nyt tähän
jätämme taaksemme kaikki surut ja huolet
siinä eväät uudelle elämälle onkin puolet
työtön ja eronnutkin olen...
Minun päivärytmiä pitää yllä tuo koiruus; se on pakko lähtee ulos joka säällä! Sitten yritän aina harrastaa jotain, luen myös aika paljon ja tällä tietsikalla tulee myös oltua päivittäin.
Sitten on jonkinlaista yhdistystoimintaakin, mutta siitä yritän irtautua pikkuhiljaa; sitoo vähän liikaa........., mutta tuo ulkona liikkuminen koiran kanssa on parasta. Melkein sanoisin, että hanki koira, mutta tiedän ettei se sovi kaikille...
jos kävisitte vaikka lukemassa sokealle, ulkoiluttamassa häntä, joka ei yksin pääse, luomassa lumet vanhuksen pihamaalta?
kannatti lukea nämä,ei sitä aina muista että auttamalla muita auttaa myös itseä!