Lauran kanssa sohvalla
Joimme eilen Lauran kanssa kaksi pulloa punkkua ja tonkanpohjat valkoviiniä design-sohvallani. Inhosin joskus keskiluokkaisuuttani. En kuitenkaan eilen muistanut ajatella näin, vaan rikkini menneenä ihmisenä tyydyin sokeaan osaani ja kärsin. Marttyyrin rooli sopi minulle. Olin monella tavalla rikki. Olin fyysisesti rikki, henkisesti rikki ja joutunut väkivaltaisesti ulos oravanpyörästä. Juuri tästä näkökulmasta jaksoimme viinin voimalla jauhaa, sillä emme omasta mielestäni olleet niin älykkäitä, että olisimme voineet tehdä niin ilman. Helsinkiläinen lesbosinkku on juuri tällainen. Hän on kaiken ytimessä ja kaikesta ulkona ja tarkkaili ja arvosteli itseään kolmannen osapuolen kautta, eli huumorin.
Helpointa on kuvata tilannetta Lauran avulla. Laura on perustieteellinen sinkku. Hän on hyvätuloinen, maksanut asuntovelkansa ja on helvetin hyvän näköinen. Kuitenkin hän päissään itkee aina samoja asioita, joita nimitän hänen teemoiksi. Ihmisellä on hänen teemansa, joiden kautta hän pyörittää elämänsä rumbaa. Kolmen viinilasin jälkeen hän palaa aiheeseen A, johon hän aina lopettaa. Eli periaatteessa aakkosten järjestyksellä ei ole väliä. Se ei myöskään ole ympyrä, sillä se ei noudata kehäksi tulemisen sääntöjä. Ruikutan itse täysin samalla tavalla ja aavistelin, että elimme jonkinlaisessa ”yhteen limittyvässä symbioosissa”, jossa ei ollut loppua saati alkua. Siinä oli vain teemansa, joita liimasi yhteen nauru.
Ystävyys oli kuin seksiä sanoilla.
(naurua)
Joimme eilen Lauran kanssa kaksi pulloa punkkua ja tonkanpohjat valkoviiniä design-sohvallani. Inhosin joskus keskiluokkaisuuttani. En kuitenkaan eilen muistanut ajatella näin, vaan rikkini menneenä ihmisenä tyydyin sokeaan osaani ja kärsin. Marttyyrin rooli sopi minulle. Olin monella tavalla rikki. Olin fyysisesti rikki, henkisesti rikki ja joutunut väkivaltaisesti ulos oravanpyörästä. Juuri tästä näkökulmasta jaksoimme viinin voimalla jauhaa, sillä emme omasta mielestäni olleet niin älykkäitä, että olisimme voineet tehdä niin ilman. Helsinkiläinen lesbosinkku on juuri tällainen. Hän on kaiken ytimessä ja kaikesta ulkona ja tarkkaili ja arvosteli itseään kolmannen osapuolen kautta, eli huumorin.
Helpointa on kuvata tilannetta Lauran avulla. Laura on perustieteellinen sinkku. Hän on hyvätuloinen, maksanut asuntovelkansa ja on helvetin hyvän näköinen. Kuitenkin hän päissään itkee aina samoja asioita, joita nimitän hänen teemoiksi. Ihmisellä on hänen teemansa, joiden kautta hän pyörittää elämänsä rumbaa. Kolmen viinilasin jälkeen hän palaa aiheeseen A, johon hän aina lopettaa. Eli periaatteessa aakkosten järjestyksellä ei ole väliä. Se ei myöskään ole ympyrä, sillä se ei noudata kehäksi tulemisen sääntöjä. Ruikutan itse täysin samalla tavalla ja aavistelin, että elimme jonkinlaisessa ”yhteen limittyvässä symbioosissa”, jossa ei ollut loppua saati alkua. Siinä oli vain teemansa, joita liimasi yhteen nauru.
Ystävyys oli kuin seksiä sanoilla.
(naurua)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Taisin naputella parikymmentä kohtaa vähän vinoon.
Hyvää yötä.
(reps)
Älä välitä. Välittävät ihmiset ovat osa jakeluketjua.
(reps)
https://www.youtube.com/watch?v=D0V3qcQ-wbc
Iltakoulu
Kävimme kulmabaarissa eilen bissellä. Oikeastaan join vain pari rottaa ja olin ihan romuna. Aina kun jotain omituista tapahtui, luulin että lasiini oli tiputettu jotain ylimääräistä. En usko, että tällä kertaa näin oli tapahtunut. Olin vain sairaan väsynyt. Olen aina talvisin väsynyt, sillä rakastan aurinkoa ja merta, hiekkaa ja aaltoja. En rakastanut tällaista kovaksi jämähtänyttä loskakenttää, jossa ei pysynyt pystyssä muulla kuin taksilla tai teippaamalla itsensä kiinni tolppaan. Yöilma liikkui kasvoilla, liepeissä kuin näkymätön henki.
Hissin kolahdettua kerrokseeni, astuin siitä ulos ja pysähdyin tasanteelle. Oli yö. Kuului lapsen itkua. Kolmanteen kerrokseen oli syntynyt tyttövauva joulukuun alussa. Tuore äiti hommasi verkkokaupasta kolme laatikollista vaippoja. Minä tuijottelin kantokopassa nukkuvaa ihmistä kuin avaruusolentoa uskaltamatta koskea siihen. Olimme molemmat ihan pihalla, kujalla. Olimme matkustajia. Kiisimme huimaa vauhtia kylmässä tyhjyydessä kohti kaiken kuvastavaa peiliä, omaa kuvaamme, halujemme summaa.
Porraskäytävä hiljeni oman hengitykseni ääniksi.
Mulle riittää se että mä itse tunnen olevani oikeassa. Kaikki muu sen ympärillä on samantekevää.
Tällaista ajattelutapaa on vaikea sisäistää.
(naurua)
Mun pitäisi tehdä näille hiuksille jotain. Jos ajaisi ne kokonaan pois, niin pyörtyisiköhän äitini? Hän on tänään tulossa kylään. Hän on designannut minut. Hänellä on varsin ankara käsitys siitä millainen nainen on ja millainen hänen tulee olla. Hän ajaa mustalla Mercedeksellä ja käyttää poikkeuksetta korkokenkiä. Hänen hajuvesikokoelmansa on Suomen suurin ja hymy niin jäinen, että lumileopardit jäätyvät koloihinsa Korkeasaaressa. Rakastan keskusteluja hänen kanssaan. Olen imenyt hänestä maitoa ravinnokseni, kun olin pieni.
Minun täytyy kertoa hänelle alakerran vauvasta. Minun täytyy etsiä hänestä jokin tunne, muukin kuin sietämätön vakaus ja tyyneys.
(naurua)
Painu nyt jo vituun
Ei sulla sattuisi olemaan Voltaan imuripusseja?
https://www.findust.com/?gclid=CKzourOjr8MCFeXNcgod3XAAZA
http://www.hongkong.fi/fi/haku?searchTerm=pölypussi
http://www.inkclub.com/fi/fi/Siivous/c/f5?gclid=CMvH1oOjr8MCFSSQcgodyxwAag