mie haluisin sellasen äitin joka puhuis miulle, kysyis mitä kuuluu, tulis puhumaa ku näkee et on paha olo. mutta turhaa sitä kai toivoo..
monet kerrat oon koittanu ja yrittäny saaha sen puhumaa, enää en jaksa ees yrittää.
mut sattuu silti, tuntuu ettei välitetä.
puhumatta ollaa oltu perjantaista asti, mie oon oottanu anteeks pyyntöö jotai, mut turhaa. äiti löi, huus helvettii ja sitä kui turpaani ansaitsisin.. kaikki lähti taas siitä ku yritin saaha sen puhumaa, enneku rupee riehuu telkkari ohjelmista.
en oo puhunu, iskä on sanonu miulle et pyyät vaa anteeks ku kuiteki tiiät tehnees vääri, siis mie väärin, minä en ketää löyny.
nyt äiti vaa naureskelee miulle ku "murjotan" ja "yritän kiinnittää huomiota".
kieltämättä tuntuu niin lapselliselta olla puhumatta. en vaa haluu enää olla puhumatta ja selvittämättä asioita, haluisin puhuu kaikseta, asiat selviks. mut jotaki se tuntuu nii hankalalta jos lapsen täytyy olla se joka AINA tekee alotteen. en oo äitilät koskaa kuullu anteeks pyyntöö enkä mitää.
kuiteki oon jo 17 ja muuttamassa kesällä pois. jos joku vois kertoo et mitä kannattais tehä. mykkä koulu kuulostaa ja rupee tuntuu nii lapselliselta ku nauretaa ja virnulllaa vaa päi naamaa..
mut oikeesti mie kärsin siitä et miulta ei oo koskaa pyyetty anteeks, mie aina alennun.. ja pelkään et miusta tulee samallaine äiti joskus..
monet kerrat oon koittanu ja yrittäny saaha sen puhumaa, enää en jaksa ees yrittää.
mut sattuu silti, tuntuu ettei välitetä.
puhumatta ollaa oltu perjantaista asti, mie oon oottanu anteeks pyyntöö jotai, mut turhaa. äiti löi, huus helvettii ja sitä kui turpaani ansaitsisin.. kaikki lähti taas siitä ku yritin saaha sen puhumaa, enneku rupee riehuu telkkari ohjelmista.
en oo puhunu, iskä on sanonu miulle et pyyät vaa anteeks ku kuiteki tiiät tehnees vääri, siis mie väärin, minä en ketää löyny.
nyt äiti vaa naureskelee miulle ku "murjotan" ja "yritän kiinnittää huomiota".
kieltämättä tuntuu niin lapselliselta olla puhumatta. en vaa haluu enää olla puhumatta ja selvittämättä asioita, haluisin puhuu kaikseta, asiat selviks. mut jotaki se tuntuu nii hankalalta jos lapsen täytyy olla se joka AINA tekee alotteen. en oo äitilät koskaa kuullu anteeks pyyntöö enkä mitää.
kuiteki oon jo 17 ja muuttamassa kesällä pois. jos joku vois kertoo et mitä kannattais tehä. mykkä koulu kuulostaa ja rupee tuntuu nii lapselliselta ku nauretaa ja virnulllaa vaa päi naamaa..
mut oikeesti mie kärsin siitä et miulta ei oo koskaa pyyetty anteeks, mie aina alennun.. ja pelkään et miusta tulee samallaine äiti joskus..
Vastaukset 1
Vanhimmat
äitisi löi sinua???
Oliko siihen joku syy?
Lastahan ei saa lyödä, vaikka kuinka olisi pinna kireellä!
Ilmeisesti äidilläsi on ongelmia omassa elämässään ja purkaa sinuun sitä vihaansa.
Ihmettelen vaan miksi?
Oletko sinä sitten kiltti ja ystävällinen äitiäsi kohtaan?
Yritä saada hänet puhumaan noista ongelmista kanssasi rauhallisesti...kysy häneltä miksi sinä et halua puhua kanssani.
Jos ei onnistu niin, mene vaikka koulukuraattorin juttusille tai perheneuvolan juttusille, siellä ovat ihmiset, joilla on kyky auttaa sinua tuossa asiassa ja taito lähestyä koko perhettä.
Älä pelkää yrittää, koska nämä vaikeudet syöpyvät sisällesi ja jättävät haavoja koko elämän ajaksi!