Kuolinpesän osuus käsitetään irtaimeksi omaisuudeksi, joka voidaan myydä ilman kaupanvahvistajaa, vaikka siihen sisältyisi kiinteistö. Tämä on fakta, mutta entäs yksinperimystilanteessa, jossa ainut perillinen omistaa 1/1 osuuden. Voidaanko tämän "osuuden", eli kaiken, myyminen katsoa kuolinpesän osuuden myymiseksi, johon ei kiinteän omaisuuden osalta vaadita kaupanvahvistajaa? Kysymys on siis siitä, kuinka "pesäosuus" tulkitaan yksinperimystilanteessa.
En kysele yksinperimyksen oikeusvaikutuksia sinänsä, ne on selviä. Kyse on siis vain siitä, että voidaanko myynti tehdä MK:n säännökset ohittaen. Mielestäni asia on selvä, mutta kysäisenpä vain tulkintakannanottoja.
En kysele yksinperimyksen oikeusvaikutuksia sinänsä, ne on selviä. Kyse on siis vain siitä, että voidaanko myynti tehdä MK:n säännökset ohittaen. Mielestäni asia on selvä, mutta kysäisenpä vain tulkintakannanottoja.
Vastaukset 14
Vanhimmat
1 perillinen,ei tarvitse suorittaa perinnönjakoa.
Kuolinpesä lakkaa verohallinnossa kun perukirja sinne on toimitettu.
Ei sulla ole kuolinpesän osuutta eli sä et voi myydä omaa osuutta käytännössä samalla tavalla kuin sellaisessa pesässä jossa on monta perillistä.
Kuolinpesä on "osakkaidensa väliaikainen henkilöyhteenliittymä"
Ennen perinnönjakoa ei tule myöskään lainhuutoa.
Perukirja toimii lähinnä saantokirjana kun ainut osakas ottaa kamat perstaskuun.
>>Voidaanko tämän "osuuden", eli kaiken, myyminen katsoa kuolinpesän osuuden myymiseksi, johon ei kiinteän omaisuuden osalta vaadita kaupanvahvistajaa? Kysymys on siis siitä, kuinka "pesäosuus" tulkitaan yksinperimystilanteessa.
Tämä oli se mitä hain, kiitos. Tiedän, että yksinperimyksessä perukirja korvaa perinnönjakosopimuksen ja lainhuudatusvelvollisuus alkaa perunkirjoitusajan päättymisestä.
Kysymys olikin tulkinnasta, voidaanko yksinperimystilanteessaa ohittaa maakaaren säännökset. Ei siis voida. Katsotaan mitä Maanmittauslaitos on mieltä.
Perintöön saatuun kiinteistöön ei ole määriteltyä lainhuudatusaikaa.
Tämä aiheuttaa toisinaan ylimääräisiä selvittelyjä myöhemmin.
Tuota, jos nyt vilkaiset ensin maakaaren 11:2
Ihan hyvä kysymys, ja samaa mieltä olen minäkin aiempien vastaajien kanssa, eli kun kaikki omaisuus on tämän ainoan perillisen omistuksessa, ei hän voi myydä mitään "osuutta", koska osuuksia ei ole.
Tietysti jos perittävä oli naimisissa, pitää ensin toimittaa omaisuuden ositus (taikka erottelu), jotta perillinen saa omaisuuden myydä. Mutta vaikka olisi olemassa leskikin, niin en silti näe, että koko perinnön myyminen kerralla maakaaren säännökset ohittaen olisi silloinkaan mahdollista.
Perinnönjakoa ei yksinperimystilanteessa toimiteta, vaan kuolinpesä lakkaa perunkirjoituksessa, ja perillinen voi sen jälkeen välittömästi siirtää omaisuuden nimiinsä (jos siis mahdollisesti tarvittava ositus on toimitettu). Lainhuudon hakemisen määräaika (6kk) alkaa kulua tällaisessa tapauksessa kun perunkirjoitusaika on päättynyt.
Mitä tarkoitit nix_nax tuolla, että "pesä lakkaa viimeistään perunkirjoitukseen"? Mielestäni nimenomaan perunkirjoitus on se hetki kun pesä lakkaa, eikä esim. kuolinhetki (eli että kuolinpesää ei edes syntyisi). Ja tietysti jos kyseessä on jostain syystä epäselvä tapaus, voi perillispiiri olla vielä perunkirjoituksessa epäselvä ja ratketa myöhemmin.
Jos taas esimerkiksi lakimääräisiä perillisiä on useita, mutta testamentti on tehty yhdelle henkilölle, ovat nämä kaikki pesän osakkaita niin kauan kunnes testamentti on lainvoimainen. Eli tällaisessa tapauksessa myyntin tarvitaan kaikkien osakkaiden myötävaikutus. Yksinkertaisinta on tietysti antaa testamentti tiedoksi ENNEN myyntejä, mutta saattaahan eteen tulla tilanne, jossa testamenttia moititaan, mutta testamentinsaaja ja lakimääräiset perilliset ovat yhtä mieltä siitä, että omaisuutta halutaan kuitenkin myydä mahdollisimman pian.
>>Mitä tarkoitit nix_nax tuolla, että "pesä lakkaa viimeistään perunkirjoitukseen"? Mielestäni nimenomaan perunkirjoitus on se hetki kun pesä lakkaa, eikä esim. kuolinhetki (eli että kuolinpesää ei edes syntyisi)?
Ok.
Ylivelkaisen kuolinpesän tapauksessa pesä tosiaan "jatkaa omaa elämäänsä" tästä yhdestä osakkaasta erillisenä, mutta silloin on kyseessä insolvenssimenettely, jolloin omaisuus vain realisoidaan ja jaetaan velkojille.
Mutta kyllä kai jokaisessa kuolemantapauksessa kuitenkin syntyy kuolinpesä. Sehän on perittävän varojen ja velkojen muodostama kokonaisuus, jota hallinnoivat osakkaat - tai yksi osakas. Käytännössähän tällä teoreettisella puolella ei kuitenkaan ole merkitystä, ainakaan perustapauksissa.
Ai niin, myöhästyneet synttärionnittelut koirakaverillesi!
Hauska tuo teidän yhteiskuvanne. :)
Kiitos Ukon puolesta. Ukkeli on innokas veneilijä niin soutu- kuin avomoottoriveneellä. Sen paikka on yleensä kapteenina keulassa.
pesä lakkaa kun verottaja saa perukirjan,ei ennen sitä.
Eivät verottajan toimenpiteet lakkauta kuolinpesiä.
Kuolinpesä lakkaa sillä että toimitetaan perinnönjako. Ja jaosta ilmoitetaan verohallinnolle toimittamalla perinnönjakosopimus verotoimistoon. Usein perinnönjako toimitetaan ennen kuin perintöverotuspäätös on tehty. Verohallinnon ohjeen muaan jakosopimus tulee toimittaa verotoimistoon, jos jako on tehty ennen perintöverotuksen toimittamista.
Verottajan toimilla ei siis ole siviilioikeudellista merkitystä. Verohallinnon tehtävänä on hoitaa verotus.
Jos kuolinpesässä on vain yksi osakas, kuolinpesä lakkaa Verohallinnossa, kun perukirja on toimitettu verotoimistoon perintöverotusta varten.
Verotus seuraa ja johtuu yksityisoikeudesta, ei toisin päin, kuten jo Lakinainen kertoi.
Taas oletuksena ettei ”pesä” ylivelkainen tai muuta riitaa.
Vaikka yksinperimys tilanteessa ”kuolinpesä” kummittelee Verohallinnossa, kunnes perukirja rahdataan verottajalle, KHO 1979 T 2706, perityn omaisuuden tuotto tai luovutus korjataan verotettavaksi perinnönsaajan verotukseen, kuolinhetkestä lähtien. Eli myös verotuksessa ”kuolinpesä” mitätöityy jälkikäteen.