En ole varma, kuinka oikea tämä palsta on käsitellä suomenkielen ongelmia, mutta muitakaan ei ole, vaikka kyllä pitäisi, ehdottomasti! Nykyään tuntuu siltä, ettei lehdissä, sen paremmin kuin TV:ssä tai radiossa ole enää minkäänlaista kielenhuoltoa. Ainakaan siitä päätellen, että mitä kummallisimmat kielenvastaisuudet saavat vapaasti levitä, ilman että kukaan puuttuu niihin. - Esimerkkejä voisi luetella lähes loputtomasti: suomen passiivin hallinnan puute. Esim. "tehdään" sijalla englanninkielestä lainattu "sinä-passiivi". Iljettävää! Sitten taito käyttää lukusanojen pyöristysmuotoja: "kymmenkertainen, nelivuotias, kolmiosainen". Nämä kolhokieliset toimittajat tuntevat enää " kymmenenkertaisen, neljävuotiaan ja kolmeosaisesen". Onko heihin iskenyt kieli- vai aivohalvaus? Yksi murheellisimmsta kielikorvan tukkeutumista on ilmenee niin toimittajilla kuin ihmisillä yleensäkin eräässä yksityiskohdassa: ei eroteta edes kaksinkertaista kysymystä yksinkertaisesta. Kun tarkoitetaan kysyä: "mitähän se merkitsee?",sanotaan: "mitäköhän se merkitsee?" Kysymykseen on kielenhallinnan alkeellisenkin puuttumisen vuoksi ahdettu kaksinkertainen kysymysosa. Minun kysymykseni on: miksi mikään kielitoimisto tai vastaava elin ei tee mitään näissä ja vastaavissa asioissa? Mielestäni kielenluolto on aivan liian lepsua. Vertailun vuoksi - Ranskassa kieltä huolletaan ja ranska sentään on vahva kieli. Entä suomi, kuinka se kestää piittaamattomuuden - "kyllä se siitä" meiningin?
Suomenkieli - kuinka kauan?
13
827
Vastaukset
- Kanerva02
Olen samaa mieltä. Ihmettelen myös kustantamoita. Kirjojen oikoluku on täysin rappiolla.
- JalliJäbä
Kieli muuttuu, se on selvä, eikä se minustakaan muutu parempaan suuntaan. Varsinkin kamalaa "sinä-passiivia" kuulee jo todella fiksujenkin ihmisten puheessa. Jos muutos olisi edes vähän mielikuvituksellisempi ja suomenkieleen istuva niin ei siinä mitään, mutta "sinä-passiivi" kuulostaa niin karkealta ja töksähtävältä, melkein kuin kirosana. Tämänsuuntaisesta kehityksestä voi hyvin käyttää sanaa rappio.
- Lalaith
En tiedä kuinka perehtynyt 'tem' on aiheeseen, mutta yleisesti ottaen tuntuu olevan niin, että maallikot niuhoavat kielen katastrofaalisesta rappiosta, kun taas kielen ammatilaiset, jotka oikeasti tietävät mistä on kyse (ja myös pystyvät paremmin arvostelemaan mikä on ns. kielenvastaista) suhtautuvat huomattavasti rennommin. Itse en ole vielä ammattilainen, mutta opiskelija ja tuleva ammattilainen ;), ja jotakin on asenteista jo tarttunut.
Suomen kielellä (erikseen by the way ;) on tiettyjä ongelmia, mutta sen enempää katoaminen kuin rappiokaan ei kuulu niihin. Kieli muuttuu. Niin se vaan on. Paljon enemmän olisi syytä huoleen ellei muuttuisi, koska sellainen kieli on kuollut (kuten latina) tai jo niin vähässä käytössä, ettei tarvetta muutokseen ole. Kieli heijastaa puhujien kokemusta maailmasta, ja tämä kokemus muuttuu koko ajan. Voit olla sitä mieltä, että sä-passiivi on "iljettävä", mutta aivan ilmiselvästi melkoinen joukko ihmisiä kokee sen palvelevan hyvin käyttötarkoituksiaan. Kieli on ensisijaisesti kommunikaation väline, viestin perille meno on pääasia. Uudennoksista voi olla montaa (=sana, jota aiemmin ei hyväksytty kaksinkertaisen partitiivin takia, mutta nykyään tajutaan, että sillä on jo eri merkitys kuin sanalla monta) mieltä ja ollaankin, mutta vasta tulevaisuus näyttää vakiintuuko sä-passiivi suomeen vai ei. Ja vakiintumisestaa päättävät puhujat. Tällä hetkellä sä-pasiivi on korrekti epämuodollisissa tilanteissa suullisesti, kirjallisesti se ei vielä ole kovin yleinen edes tällaisessa nettihöpinässä. Tilanne epäilemättä muuttuu ajan kanssa - muoto voi kadota kokonaan, levitä kaikkiin kielimuotoihin tai mitä tahansa siltä väliltä. Voit vaikuttaa muutokseen haluaamaasi suuntaan olemalla itse käyttämättä sitä.
Mitä tulee luettelemiisi lukusanoihin... Niissä käytetään vanhakantaista taivutusta, jota on aiemmin tavattu monissa muissakin sanoissa. Kyseinen taivutusmuoto on kuitenkin ollut väistyvä jo pitkään, eikä ole mikään ihme, että lukusanojakin on alettu taivuttaa uudemman mallin mukaisesti. Mm tällaisia asioita kielen tutkijat seuraavat mielenkiinnolla - miten muutos etenee ja miillaisissa sanoissa.
Toisto taas on puhekielessä yksi tavallisimmista ilmiöistä. Voisin lyödä aika paljon vetoa, että 'tem' on itsekin joskus esittänyt kysymyksen "Mitäköhän se merkitsee?" tai sanonut jotakin vastaavaa. Tarkkailepa joskus huviksesi miten ihmiset oikeasti puhuvat, toistoa on aivan valtavasti. Tämä johtuu siitä, että kirjakielen ja puhekielen säännöt ovat erilaiset. Eroja on paljon, mutta toistoa tarvitaan puhekielessä siksi, että kuulija ei voi lukea ääneen sanottua tekstiä uudestaan. Jos lause on pitkä, puhuja melkein aina toistaa osan ydinajatuksesta lopussa varmistaakseen, että kuulija takuulla tajusi. Näin tekevät kaikki, se on vaistomaista ja kuuluu puhekielen kielioppiin (mikäli keskusteluntutkimus kiinnostaa, aiheesta on tehty viime vuosina aika paljon tutkimuksia, joiden pitäisi olla saatavilla ainakin yliopistojen kirjastoissa). Se, että esimerkiksi uutisissa kuulee tällaista kielenkäyttöä useammin kuin ennen ei johdu siitä, että lukijoiden kielitaito olisi yllättäen heikentynyt vaan siitä, että uutisissa käytetään nykyään rennompaa ja puhekielenomaisempaa kielimuotoa kuin ennen. On tietysti aivan asia erikseen pitäisikö uutisissa edelleen puhua kirjakieltä.
Ranskan kielenhuolto on kieltämättä todella tiukkaa. Itse asiassa se on niin tiukkaa, että maassa on melkoinen määrä kielellistä alakulttuuria, jonka olemassaoloa ei kukaan virallisesti tunnusta - mikään toimisto ei nimittäin pysty estämään ihmisiä puhumasta juuri niinkuin heitä sattuu huvittamaan. Suomessa ollaan yleisesti sitä mieltä, että yleiskieli tulee säilyttää kaikille yhteisenä kielimuotona, jota jokainen kykenee vaivatta ymmärtämään. Ripustautuminen vanhaan vain koska se on vanhaa ei ole järkevää. Sen sijaan kielitoimisto kyllä antaa suosituksia ja pyrkii varovasti ohjailemaan muutosta, ettei se muuttuisi täysin hallitsemattomaksi.
Vielä kerran: muuttuva kieli on terve ja hyvissä voimissa. Suomeen tulee tällä hetkellä vauhdilla esimerkiksi lainasanoja muista kielistä (etenkin englannista), mutta perusta ei ole mitenkään uhattuna. Niin kauan kuin kieltä käytetään kaikilla elämänaloilla monipuolisesti ja innovatiivisesti ei ole syytä huoleen. Uudennoksissa on mukana paitsi lainoja, myös oman kielen sisällä syntyneitä oivalluksia. Perusperiaate kielen muuttumisesssa on, että puhuja pyrkii aina pääsemään helpolla. Vaikeat äänteet ja rakenteet korvataan yksinkertaisilla jne. Ajasta riippuu, mikä milloinkin koetaan vaikeaksi. Kielitaitoon taas kuuluu paljon muutakin kuin virallisen kieliopin hallinta, kuten käsitys siitä, millaista kieltä missäkin tilanteessa (suullisesti tai kirjallisesti) on sopivaa käyttää.
Ylivoimainen enemmistö ylläolevan tekstin sanoista on muuten lainoja vuosisatojen varrelta ;D- mutta mihin suuntaan?
Lisää aiempiin kirjoituksiin: Luulenpa että tässä kielen harrastajien ja ammattilaisten välillä on se ero. Ammattilaiset, siis kielitieteilijät, ovat turtuneet ja paatuneet muutoksiin. Ei-ammattilaiset jaksavat vielä kärsiä kielen ilmaisukykyä heikentävistä muutoksista joita näkevät. Itse kyllä luulen että nämä minunkin mielestäni kielen ilmaisuvoimaan vaikuttavat muutokset johtuvat paljolti siitä millainen joukko vie kielen kehitystä "eteenpäin". Sata vuotta sitten se oli älymystö, joka lähes yksinomaan sai tekstejään julkisuuteen ja loi kieltä.
Nyt avoimen tiedotuksen tilanteessa,kielen kehitykseen vaikuttaa älymystö vähän. Kieli muuttuu suuren massan tason mukaan, koska mitään kontrolloivaa tekijää ei ole.
Eräs ulkomaalainen ystäväni, joka puhuu hyvin suomea, ylisti possessiivisuffikseja, koska ne antavat "niin uskomattoman ilmaisuvoiman lisän". Jokaista lausetta ei niiden takia tarvitse alkaa samoin kuten hänen kielessään.
Mutta koska jossakin on päätetty, että omistusliitteet ovat eu-Eurooppaan sopimattomia,
tiedotusvälineet, jopa muutamat kirjailijat ovat alkaneet poistaa niitä kielen valikoimasta
- Remonttimies
Onneksi useimmat toimittajat, kirjailijat ja muut kirjoittajat osaavat sentään jakaa tekstinsä kappaleisiin.
- Ines
Totta joka sana.
Omituista vain, että tällaisiin aina joku vastaa selostamalla, miten kieli elää ja muuttuu. Minusta ei ole mitään kielen elämistä se, mikä köyhdyttää kieltä, kuten ennen käytössä olleiden sanojen korvaaminen jollain uudella pikayhteistekeleellä, esimerkkinä vaikka 'setti', joka korvaa nykyisin mm. sanoja kuin 'kaapisto', 'sarja', 'yhdistelmä', 'kokoelma', vain muutamia mainitakseni.
Ja minne tosiaankin on hukattu se vanha hyvä passiivi, joka monessa tapauksessa oli kielen taloudellista käyttöä. Tuo uusi sä-sanajuttu tuntuu suorastaan naurettavalta joissakin yhteyksissä.
Tätähän voisi jatkaa sivukaupalla, joten jääköön tähän.
Muuten: miksi suomeen yritetään levittää kamalaa jonkin murrealueen 'iskä' -sanaa? - Chan
Kauhee niuhotus asiasta, jolle ei voi mitään. Puhuttiinko mielestänne esim. 60-luvulla paremman kuuloista kieltä? Kysyin siksi, että jos 20-luvulla eläneelle ihmiselle olisi puhuttu 60-luvun tavalla, hän ei olisi varmasti hyväksynyt moista kielenkäyttöä. Ei siis voida sanoa, että aiemmin käytetty kieli olisi sellaista, kun kielen kuuluisikin olla kaikkina aikoina, vaan sekin on ollut pitkän kehityksen tulos. Ja tämän kehityksen pitää jatkua.
Kieli muuttuu väkisinkin parempaan ja käytännöllisempään suuntaan; hyviksi todetut puhekielen muodot otetaan käyttöön myös kirjakielessä. Ja nimimerkin "tem" on ihan turha syyttää muita siitä, ettei itse osaa kirjoittaa: opettele.Nimittäin, että kieli nykyehdoilla ja -kielenhuollolla kehittyy "käytännöllisempään" suuntaan. Mitä se sitten tarkoittaakin.
Pelkään pahoin, että sellaisen kuvailu- ja ilmaisukyvyn katoamista, mikä - jopa murteilla, savon-, karjalan- vieläpä läntisillä murteilla on ollut, kuten kehittyneellä kirjakielelläkin, mutta joka nykykielestä alkaa hävitä "käytännöllisen" anglo-suomen vallatessa
alaa tiedotusväineissä ja muutenkin. Kutsun sitä kolhokieleksi, enkä syyttä.- Chan
tem kirjoitti:
Nimittäin, että kieli nykyehdoilla ja -kielenhuollolla kehittyy "käytännöllisempään" suuntaan. Mitä se sitten tarkoittaakin.
Pelkään pahoin, että sellaisen kuvailu- ja ilmaisukyvyn katoamista, mikä - jopa murteilla, savon-, karjalan- vieläpä läntisillä murteilla on ollut, kuten kehittyneellä kirjakielelläkin, mutta joka nykykielestä alkaa hävitä "käytännöllisen" anglo-suomen vallatessa
alaa tiedotusväineissä ja muutenkin. Kutsun sitä kolhokieleksi, enkä syyttä.Mutta eikö tämä *"käytännöllinen" anglo-suomi* sitten ole suomea? Miksi ei? Se on tulevaisuuden suomea, saman arvoista kuin se suomen kieli, jota on aiemmin puhuttu.
- Lalaith
tem kirjoitti:
Nimittäin, että kieli nykyehdoilla ja -kielenhuollolla kehittyy "käytännöllisempään" suuntaan. Mitä se sitten tarkoittaakin.
Pelkään pahoin, että sellaisen kuvailu- ja ilmaisukyvyn katoamista, mikä - jopa murteilla, savon-, karjalan- vieläpä läntisillä murteilla on ollut, kuten kehittyneellä kirjakielelläkin, mutta joka nykykielestä alkaa hävitä "käytännöllisen" anglo-suomen vallatessa
alaa tiedotusväineissä ja muutenkin. Kutsun sitä kolhokieleksi, enkä syyttä.Käytäntöjä on monenlaisia. Totta kai kieli kehittyy käytännöllisempään suuntaan - jotakin muutosta tapahtuu koko ajan, ja miksi ihmeessä se tapahtuisi epäkäytännöllisempään suuntaan? Haluaisitko todella pysäyttää muutoksen? Kokonaan, kaikilta aloilta? Ei homma niin toimi.
Mutta käytännöllisyys tarkoittaa ns. tylsää, lyhyttä ja helppoa kieltä vain joillakin elämänalueilla. Joillakin toisilla se tarkoittaa uusia, innovatiivisia, kauniita sanoja ja tapoja käyttää niitä. Lue vaikka uusia runoja, niistä löytyy paljon vanhojen normien rikkomista, eikä ollenkaan aina siihen helpompaan suuntaan (jos nyt monimutkaisuutta on ihannoitava).
Vierastan ajatusta, että kieli olisi jonkinlainen eliitin yksityinen puutarha, jossa pensaat leikataan muotoon ja siististi haravoidut polut kulkevat sievissä riveissä. Ei, kieli on kaikille ja kaikkien. Jokaiselle äidinkieli on ainutlaatuisen tärkeä, ja jokaisella tulee olla oikeus käyttää sitä persoonallisella tavallaan. Toki jokaisen tulee myös (ainakin Suomen tapaisessa valtiossa) hallita yhteinen yleis-/kirjakieli, jotta virallisempi kommunikointi varmasti sujuu esteettömästi. Tässä on kyllä tekemistä, myönnetään...
Vanhoilla murteilla oli ansionsa (eivätkä läntisten murteiden todellakaan olleet yhtään vähäisemmät, vaikka tekstistäsi saa sen vaikutelman - ehkä, koska Kalevala sattuu hyödyntämään lähinnä itäisiä?), mutta on höpönpöpöä etteikö nykymurteilla/-puhekielilläkin niitä olisi. Tarpeet vain muuttuvat; ei nykyään helsinkiläinen esim. tarvitse kymmentä sanaa lehmälle, mutta kuuntele joskus, kun ihmiset puhuvat vaikka raitiovaunuista, loskasta kaduilla ja työpaikan pikkujouluista. Kielellinen lahjakkuus elää :)
"Anglo-suomi" on tietenkin huonoa kieltä (ja kaukana käytännöllisestä!), mutta mielestäni ongelma on paljon suurempi englanninkielisille - heidän kieltään väännellään ympäri maailmaa aivan miten sattuu, eikä vääntelijä useinkaan edes tiedä, mitä alkuperäinen ilmaus todella tarkoittaa. Sitä mukaa, kun englannin taito lisääntyy, vähenee omituinen sekasotku. Monikielisyys laajentaa maailmankuvaa (en tarkoita mainoskylteissä vaan henkilön pään sisällä). Turhaa englannin käyttöä kuitenkin mm. Kielitoimisto yrittää karsia. Henkilökohtaisesti en esim. käytä sä-passiivia, koska se korviini kuulostaa pöljältä, mutta en ikinä menisi väittämään, ettei kyseinen rakenne voi jonkun mielestä olla paras mahdollinen tapa ilmaista juuri se ajatus, jota hän hakee.
Mitä Tem oikeastaan haluaisit Kielitoimiston (tai muun vastaavan tahon) tekevän? Lalaith kirjoitti:
Käytäntöjä on monenlaisia. Totta kai kieli kehittyy käytännöllisempään suuntaan - jotakin muutosta tapahtuu koko ajan, ja miksi ihmeessä se tapahtuisi epäkäytännöllisempään suuntaan? Haluaisitko todella pysäyttää muutoksen? Kokonaan, kaikilta aloilta? Ei homma niin toimi.
Mutta käytännöllisyys tarkoittaa ns. tylsää, lyhyttä ja helppoa kieltä vain joillakin elämänalueilla. Joillakin toisilla se tarkoittaa uusia, innovatiivisia, kauniita sanoja ja tapoja käyttää niitä. Lue vaikka uusia runoja, niistä löytyy paljon vanhojen normien rikkomista, eikä ollenkaan aina siihen helpompaan suuntaan (jos nyt monimutkaisuutta on ihannoitava).
Vierastan ajatusta, että kieli olisi jonkinlainen eliitin yksityinen puutarha, jossa pensaat leikataan muotoon ja siististi haravoidut polut kulkevat sievissä riveissä. Ei, kieli on kaikille ja kaikkien. Jokaiselle äidinkieli on ainutlaatuisen tärkeä, ja jokaisella tulee olla oikeus käyttää sitä persoonallisella tavallaan. Toki jokaisen tulee myös (ainakin Suomen tapaisessa valtiossa) hallita yhteinen yleis-/kirjakieli, jotta virallisempi kommunikointi varmasti sujuu esteettömästi. Tässä on kyllä tekemistä, myönnetään...
Vanhoilla murteilla oli ansionsa (eivätkä läntisten murteiden todellakaan olleet yhtään vähäisemmät, vaikka tekstistäsi saa sen vaikutelman - ehkä, koska Kalevala sattuu hyödyntämään lähinnä itäisiä?), mutta on höpönpöpöä etteikö nykymurteilla/-puhekielilläkin niitä olisi. Tarpeet vain muuttuvat; ei nykyään helsinkiläinen esim. tarvitse kymmentä sanaa lehmälle, mutta kuuntele joskus, kun ihmiset puhuvat vaikka raitiovaunuista, loskasta kaduilla ja työpaikan pikkujouluista. Kielellinen lahjakkuus elää :)
"Anglo-suomi" on tietenkin huonoa kieltä (ja kaukana käytännöllisestä!), mutta mielestäni ongelma on paljon suurempi englanninkielisille - heidän kieltään väännellään ympäri maailmaa aivan miten sattuu, eikä vääntelijä useinkaan edes tiedä, mitä alkuperäinen ilmaus todella tarkoittaa. Sitä mukaa, kun englannin taito lisääntyy, vähenee omituinen sekasotku. Monikielisyys laajentaa maailmankuvaa (en tarkoita mainoskylteissä vaan henkilön pään sisällä). Turhaa englannin käyttöä kuitenkin mm. Kielitoimisto yrittää karsia. Henkilökohtaisesti en esim. käytä sä-passiivia, koska se korviini kuulostaa pöljältä, mutta en ikinä menisi väittämään, ettei kyseinen rakenne voi jonkun mielestä olla paras mahdollinen tapa ilmaista juuri se ajatus, jota hän hakee.
Mitä Tem oikeastaan haluaisit Kielitoimiston (tai muun vastaavan tahon) tekevän?Toivoisin selväsanaista puuttumista pahimpiin rikkaruohoihin ja tiedotusvälineiltä paneutumista käyttämänsä kielen tasoon. Kielenhuoltoa.
Koululta pitää edellyttää, että ylioppilaskirjoituksissa viimeistään osataan omaa äidinkieltä. Ei lepsuilua niin tärkeäassä aineessa. Tavoista en sano paljon. Luultavasti kuitenkin yksi tapa olisi lukea kirja viikossa.- Chan
tem kirjoitti:
Toivoisin selväsanaista puuttumista pahimpiin rikkaruohoihin ja tiedotusvälineiltä paneutumista käyttämänsä kielen tasoon. Kielenhuoltoa.
Koululta pitää edellyttää, että ylioppilaskirjoituksissa viimeistään osataan omaa äidinkieltä. Ei lepsuilua niin tärkeäassä aineessa. Tavoista en sano paljon. Luultavasti kuitenkin yksi tapa olisi lukea kirja viikossa.*Tavoista en sano paljon. Luultavasti kuitenkin yksi tapa olisi lukea kirja viikossa.*
Hienoa, kielenhuolto kunniaan, muusta elämästä viis - Lalaith
tem kirjoitti:
Toivoisin selväsanaista puuttumista pahimpiin rikkaruohoihin ja tiedotusvälineiltä paneutumista käyttämänsä kielen tasoon. Kielenhuoltoa.
Koululta pitää edellyttää, että ylioppilaskirjoituksissa viimeistään osataan omaa äidinkieltä. Ei lepsuilua niin tärkeäassä aineessa. Tavoista en sano paljon. Luultavasti kuitenkin yksi tapa olisi lukea kirja viikossa.Omasta YO-kokeestani ei vielä ole järin paljon aikaa (kirjoitin 2001), joten uskallan sanoa jotakin opetuksesta. Äidinkielessä ei minusta lepsuilla, se ei ole ongelma (tai ei ainakaan ollut minun lukiossani). Ongelma sen sijaan on se, että äidinkieli-nimisen oppiaineen opetussuunnitelmaan kuuluu nykyään aivan valtava määrä kaikenlaista (suullista ilmaisua ja esiintymistaitoja, väittelyharjoituksia, teatteria jne.) eikä varsinaisesta kielestä puhumiseen jää paljonkaan aikaa, kun tuntimäärää leikataan jatkuvasti (määrärahojen puutteessa kuulemma...). Tietysti myös tuo kaikki muu on hyödyllistä ja hauskaa, mutta kuitenkin...
Minusta tilastot huonommista ja huonommista tuloksista YO-kokeessa ovat silti eräänlainen harha. Ensinnäkään nykyinen koe ei ole vertailukelpoinen vanhempien kokeiden kanssa. Vanhat YO-aineet kuulostavat tietokirjatekstiltä, ja ovat täysin tietopohjasia esityksiä jostakin aiheesta. Tarkoitus oli kyetä kirjoittamaan tekstiä, joka on virheetöntä, mutta samalla siitä tuli myös erittäin väritöntä. Nykyään tehtävänannot edellyttävät, että oppilaalla on aiheeseen oma näkökulma ja jotakin uutta sanottavaa. Lisäksi vaaditaan eri tyylilajien hallintaa - YO-aine voi olla (tehtävänannosta riippuen) mitä tahansa mielipidekirjoituksesta runoon, ja taiteellisuudesta saa pisteitä. Toiseksi on otettava huomioon, että nykyään lukion käy todella suuri osa ikäluokasta. Näin ei suinkaan ole ollut aina. Nykyään lukiossa on paljon ihmisiä, joita lukuaineet eivät oikeastaan kiinnosta (mutta koska lukio on nykyään puolipakollinen ainakin sosiaalisesti, he tulivat kuitenkin), ja on aivan selvää, että mitä enemmän on valmiiksi "epäedullista" oppilasainesta, sitä enemmän on myös huonoja suorituksia loppukokeessa. Hyvien suoritusten määrä on kuitenkin myös noussut (vaikka ei yhtä paljon, koska ne hyvät kävivät lukion aiemminkin), ja minusta taso on monessa suhteessa paljon parempi kuin joitakin vuosikymmeniä sitten.
Siitä olen ehdotomasti samaa mieltä, että lukemista pitäisi suosia. Olen aina ihmetellyt, miksi sekä äidinkielen että vieraiden kielten oppitunneilla tuhrataan niin tuhottomasti aikaa kielioppiasioiden läpikäymiseen tavalla, joka takuuvarmasti nukuttaa vähintään puolet oppilaista (ja yleensä juuri sen puolen, joka olisi kertauksen tarpeessa), kun saman tiedon voisi imeä itseensä huomattavasti hauskemmin ja sitä kautta helpommin lukemalla pari hyvää kirjaa. Minusta koulussa voisi olla huomattavasti enemmän tunteja, joilla yksinkertaisesti istutaisiin lukemassa. On turha odottaa, että kaikki lukisivat kotona - eivät lue kuitenkaan ja onhan sitä muutakin elämää - mutta oppimista se kyllä edistäisi.
Tiedosta kuitenkin, että ei ole aivan yksinkertaista määritellä sellaisia käsitteitä (joita käytit) kuin "pahimmat rikkaruohot" ja "kielen taso". Aiheesta on tapeltu tutkijoidenkin kesken ja tapeltaneen tulevaisuudessakin...
Ja taas olen jaaritellut pitkästi..;)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?972008- 981468
- 1121177
- 761067
- 1211062
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘57903- 51867
Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis58836- 36812
- 33723