Yli- ja alisyynätyt yritykset

Ravintoloita ja ruokakauppoja ylisyynätään Suomessa verrattuna muihin yritysmuotoihin. Laitetaan oikein naaman kuva yrityksen oveen huonoimman arvosanan mukaan, että vähän vajaaälyisempikin tajuaisi karttaa kyseistä yritystä.

Leipomoita kontrolloidaan niin, että pitää olla tyyliin joka sormelle eri vesipiste. Hiukset tulee olla kammattuna kuin ensitanssija-priimaballeriinalla.

Sitten on vastakohtana yrityksiä, jotka saavat temmeltää ja riehua mielensä mukaan. Kaikki paha mitä he tekevät on lain mukaan vahinkoa eikä niistä vastaanoteta rikosilmoituksia. Viranomaistaholta ymmärrystä riittää ja vastuuta ei tarvitse kantaa mistään.
Työntekijöinä voi olla kaiken maailman duudsoneita - ei haittaa.

Tällaisia ovat esim. metsäkoneyrittäjät. Eikö jonkun tarkastajakunnan pitäisi saada leipänsä heidänkin toilailujensa seuraamisesta?

Lähtökohta on se, että näillä yrittäjillä ei ole mitään vastuuta tekemisistään. Ei ole naamankuvia esittelemässä, että taas kaatui rajapyykki joten laitetaan suupielet alaspäin, ei.
Heitä suorastaan suojellaan lainsäädännöllä.

Täysin ulkopuoliset joutuvat maksumiehiksi heidän tekosistaan.
Miksi laki kohtelee näin eri tavalla eri alojen yrittäjiä? Miksi tonttien rajoja ei kunnioiteta?

Yhden irtokarkin syöminen kaupassa aikaansaa sen, että kaksi poliisia rientää paikalle sakottamaan henkilöä. Rajakiven yli ajaminen ei poliisia liikuta senttiäkään mihinkään suuntaan, sillä kysymyksessä on _aina_ vahinko. Karkkia ei voi syödä vahingossa, mutta rajakiven voi kaataa vahingossa.


Maanmittaus on kallista työtä ja tilaaja on se joka maksaa. Syylliset pääsevät kuin koira veräjästä.
Pitäisikö lakia muuttaa ettei ulkopuolisten tarvitsisi aina kärsiä?