Ala-asteeni siivoojat olivat hauskoja. He olivat iloisia ja heitä oli mukava tervehtiä. Joskus tuli juteltuakin, muistaakseni jostain kissoista. Enkä minä ollut ainoa oppilas, joka heitä tervehti, vaan heitä oli muitakin.
Yläasteella näin siivoojiamme vähemmän ja yksi kävi valtavasti hermoilleni yhden epäonnisen pukkarikokemuksen jälkeen ("Emmää voi päästää sinne kettää ku siellä ei oo kettää") Mutta muuten he olivat hauskoja. Muistan vieläkin, kun he yhtenä aamuna pärisivät ja nauroivat niin paljon, että opettajatkin kyselivät syytä siihen.
Kesätyöpaikassanikin oli mukavat siivoojat.
Mutta lukiossamme, erityisesti eräät kaksi, ovat kummallisia. Kun heille sanoo huomenet, he tuijottavat epäluuloisesti ja nopeuttavat moppaustahtiaan. Samat siivoojat myös hakevat likaisia astioita, satun aina toisen kanssa yhtä aikaa palautuspaikalle. Sanon kiitos joka kerta, kolme kertaa on vastattu ole hyvä. Joo, palkka eikä työ paljoa naurata, mutta on koulun siivoaminen nyt vähän parempi homma kuin rappujen.... Muutenkin he tuijottavat oppilaita epäluuloisesti. Olen alkanut epäilemään, että he ovat jotenkin syrjäytyneitä ja inhoavat työtään, koska siellä pitäisi olla sosiaalinen. Olen kyllä kerran havainnut heidän juttelevan kuitenkin keskenään.
Typerä valituksen aihe joo; "En ymmärrä koulumme siivoojia" =P Mutta miksi pitäisi jättää sanomatta "Päivää" tms. kun he kuitenkin siivoavat koulussamme ja ovat olemassa? En tajua.
Yläasteella näin siivoojiamme vähemmän ja yksi kävi valtavasti hermoilleni yhden epäonnisen pukkarikokemuksen jälkeen ("Emmää voi päästää sinne kettää ku siellä ei oo kettää") Mutta muuten he olivat hauskoja. Muistan vieläkin, kun he yhtenä aamuna pärisivät ja nauroivat niin paljon, että opettajatkin kyselivät syytä siihen.
Kesätyöpaikassanikin oli mukavat siivoojat.
Mutta lukiossamme, erityisesti eräät kaksi, ovat kummallisia. Kun heille sanoo huomenet, he tuijottavat epäluuloisesti ja nopeuttavat moppaustahtiaan. Samat siivoojat myös hakevat likaisia astioita, satun aina toisen kanssa yhtä aikaa palautuspaikalle. Sanon kiitos joka kerta, kolme kertaa on vastattu ole hyvä. Joo, palkka eikä työ paljoa naurata, mutta on koulun siivoaminen nyt vähän parempi homma kuin rappujen.... Muutenkin he tuijottavat oppilaita epäluuloisesti. Olen alkanut epäilemään, että he ovat jotenkin syrjäytyneitä ja inhoavat työtään, koska siellä pitäisi olla sosiaalinen. Olen kyllä kerran havainnut heidän juttelevan kuitenkin keskenään.
Typerä valituksen aihe joo; "En ymmärrä koulumme siivoojia" =P Mutta miksi pitäisi jättää sanomatta "Päivää" tms. kun he kuitenkin siivoavat koulussamme ja ovat olemassa? En tajua.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minä en ole ikinä tervehtinyt siivoojia. Oikeastaan tuntuisi aika kummalliselta, jos joku lukiossa tervehtisi siivoojaa, joka ei olisi jotenkin muuten hänen tuttavansa. Eikä opettajiakaan kovin paljon tervehditä.
Eikö tervehtiminen ole aika turha tapa? Minua ainakin häiritsisi...
Lolz. Totta kai siivojia saa tervehtiä. Ihmisiä ne on siinä misä muutki. Oikeestaan se on aika hienoo et heitä tervehittään, ko ne kuiten pitää paikat kunnosa, ei siel koulus muutkaan siivoais.
ocetherunq
Okeis.... Pitää kai opetella pois... Tosin, alkavatko he sitten miettimään, miksi lopetin tervehtimisen? Hankala asia.
Sanot vaan, että kysäisit asiaa suomikaksnelosesta.
No joo, sekin vielä. Tulin vain miettineeksi asiaa. =P Kirjoitin aloitukseenkin, että typerät ovat murheet, mutta kuitenkin...
Kurpizza, elä lopeta sitä. Toi on oikeesti tosi hienoa ja hyvä juttu. Neki sietää työtään hieman enemmän ko joku tervehtii jne.
Ja no hieman petyin ko sanoit "Okeis.... Pitää kai opetella pois..." et sie vaikuta tommoselta.
Ja kyllä opettajatkin siivoojia tervehtivät, mutta jos häiritsee kovin paljon... En minä tiedä.
Sitä minäkin, ettei se kuitenkaan NIIN paha virhe voi olla....
Minulla luonne vaihtelee viiden minuutin välein, siitä sori.
Jos haluat saada vuokra-asunnon tai työpaikan kymmenen hakijan joukosta tai jotain muuta vastaavaa, niin kannattaa jatkaa. Ylitsepursuavan tuttavallinen ei tarvitse eikä kuulukaan olla, mutta jos ihmiselle, joka on kahden metrin päässä, sanoo huomenta tai hei, niin se on ihan normaalia. Jos oletetaan, että näette kuitenkin silloin tällöin. Pieni nyökkäys on yksi työelämän tavoista.
Minä olin ainoa, joka meni kättelelemään ja esittäytymään kiinteistövälittäjää, kun hain tätä kämppää. Meitä oli paljon ja minullahan on koira. Minut valittiin silti. Mutta miksi jaan tällaisia vinkkejä julkisesti? Jatkossa laitan yksärillä. Ne, jotk ahaluavat minulle vittuilla, voivat jäädä myös ilman vinkkejäni. - Eiväthän he niitä edes halua, vai mitä.
Kuuluu tervehtiä. Se on minun mielipiteeni. En ryhdy tästä messuamaan enkä vääntämään, mutta pysyn tässä kannassa sitkeästi.
Tämä siis selvä.
Jospa he tässä kolmen vuoden aikana joskus vastaisivatkin.
Eivät vastaa! XD
Kahden vuoden kuluttua voit sitten pysähtyä yhden eteen ja sanoa ystävällisesti, että anteeksi, mutta minua vaivaa yksi asia: olen tervehtinyt kaikkia teitä siivoojia kaksi ja puoli vuotta, ja kukaan ei ole kertaakaan vastannut.
XD
Penkkareissa voisin pukeutua siivoojaksi.... XD
No kyllä he joskus mutisevat jotain vastaukseksi, mutta eivät läheskään joka kerta...
Minä olin lukiossa siivoojien kanssa niin hyvissä väleissä, että sain olla heidän taukohuoneessaankin, jossa he kestitsivät minua.
Tottakai saa ja hyvä on jos sen tekee. Antaa ystävällisen vaikutelman ja hyvän mielen toiselle.