Kasper, rakkain ystäväni,on nyt poissa. Kasper nukutettiin kipujen takia pois tänään, ja kyllä on sydän pirstaleina. Koskaan ei tule samanlaista koiraa, olihan Kasper ensimmäinen koirani (ja rakkauteni). Kasper, kaipaan sinua niin hirveästi! Kaikille koiransa äskettäin menettäneille osanottoni, tämä tunne on kamala ja enkä soisi sitä kenellekkään.
Kasper on poissa
Minkeli
8881
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tiedän tunteen niin tasan tarkkaan, sillä jouduin vanhimpani saattelemaan kultapilvelle torstaina.
Otan osaa suruusi, vaan muista kuitenkin että nyt on ystävälläsi kaikki hyvin! Sitä yritän itsellenikin jankata, vaikka vaikeaa onkin! Katso taivaalle ja omista se kaikkein kirkkain tähti menetetyllesi, niin on aina lähelläsi!!
Kiios issu,
on täällä valoa tunnelin päässä. Nappisilmäni Nappi minua lohduttaa, ja ensi lauantaina tulee toinen nappisilmä, Elsa, luoksemme. Kasperilla ei enää ole kipuja ja se on helpotus, mutta suru riipii silti kovaa. Kaikkea hyvää sinulle ja koirillesi, rakkaamme elävät muistoissamme aina.
mikään ei voi haihduttaa rakkaita muistoja!
Osaan kuvitella miltä sinusta nyt tuntuu, koin saman viimeksi vuosi sitten.
Anna surun tulla, älä pidättele itkua, se helpottaa asian ylitse pääsemisessä. Kasper säilyköön ikuisesti mielessäsi kauniina muistona.
Tassunjälkiä sydämessä kuin joku olisi kulkenut siitä vastikään.
Tassunjälkiä sydämessä
Joku käveli sydämeni yli. Sinäkö se olit koirani?
Ohimatkallako vain? Et kai. Kyllä pysyvästi sinne muutit.
Teit pesän lakanoihin. Merkkasit myös nurkat.
Kipitit läpi sydämeni. Kurajaloin. Karvoin.
Jätit tassunjälkiä sydämeeni."
(Tassunjälkiä sydämessä-runo - Sini Lindroos).
suruusi, on vaikea luopua lemmikistä, etenkin koirasta... Olen itsekin joutunut tuon vaikean päätöksen eteen muutama vuosi sitten, vieläkin välillä tulee tippa silmään, kun muistelen ihanaa koiraamme.
Lämmin osanottoni Kasperin poismenon vuoksi.
Tiedän myöskin tunteen, oma koiramme nukkui iku-uneen neljä vuotta sitten. Ikävä on vieläkin, tuskin koskaan katoaa. :(
Jakselemisia!
Osanottoni suruusi. Ihana 14,5v tipsuni nukkui pois 17.10. Sinä päivänä haukku hengitti raskaammin jne mut ei ois silti uskonu, että sen aika viä oli :( Odotin toiveikkaana, että tipsun olo rupeisi helpottamaan, ku lääkäri määräsi isommat annokset nesteenpoistoa sinä päivänä, kun huolestuneena sen lääkärille vein. Mutta oli sit haukkuni aika lähtee koirien taivaaseen. Ikävä on ja itkettyä tulee aina välillä. Oli minun rakas pikkupojuni.
En voi sanoin kuvata, kuinka pahoillani olen puolestasi. Osanottoni.
Sellaista se elämä on... *huokaus*