Tänään olimme Kalu-kallen kanssa yhden puolitutun eläkeläismiehen syntymäpäivillä. Päivänsankari on insinöörismiehiä, ja hän on tehnyt pitkän ja ansiokkaan uran valtion palveluksessa. Kaveri on vielä huumorimiehiäkin ja oikein sopuisa luonnoltaan, joten odotimme Kalu-Kalen kanssa hauskaa syntymäpäiväjuhlaa, mutta jouduimme pettymään katkerasti. Päivänsankari näytti olevan kuokkavieraana omassa syntymäpäiväjuhlassaan.
Täysin hullu tilanne ei ollut mitenkään päivänsankarin omaa syytä, vaan hänen vaimonsa järjetön koiraharrastus johti hulluun tilanteseen. Juhlatalossa vietettiin isännän 70-vuotispäivää koirien ehdoilla, ja isäntä itse istui hiljaa nurkassa. Meille jäi sellainen vaikutelma, että talossa oli määräysvalta vapaaehtoisesti annettu järjettömille luontokappaleille eli talon erikoisille koirille.
Onnittelimme tietysti päivänsankaria ihan perinteiseen tapaan ja veimme hänelle konjakkipullon. Emme ehtineet paljoakaan haastella isännän kanssa, kun talon paskantärkeä ja koirahullu emäntä pääsi ääneen ja alkoi mainostaa koiriensa erinomaisuutta. Kaikkien vieraidenkin olisi pitänyt vain silitellä ja kehua näitä helvetin rumia laihoja koiria (3 kpl salukkeja), eikä emäntä antanut puhua lainkaan mukavasta päivänsankarista, jonka ansiokas toiminta työelämässä on ollut hyvin merkittävää. Talon isäntä edusti työssä ollessaan virkamiesten aatelia ja oli erittäin pidetty jämäkkyytensä vuoksi. Nyt koirat olivat tässä talossa tärkeämpiä kuin ihmiset.
Syntymäpäiväjuhlan tunnelma lässähti lopullisesti, kun emännän paasatessa koiriensä erinomaisuudesta ja niiden saamista sertifikaateista yksi laiha rakki kusi olohuoneen karvalankamatolle. Silloin me Kalu-Kallen kanssa päätimme poistua talosta mitä pikimmin, sillä emme kärsineet katsella pidempään mukavan isännän halventamista. Tilannehan oli täysin mieletön. Päivänsankari istui hiljaa nurkassa, ja samaan aikaan hullu luontokappale kusi lattialle koirahullun rouvan suosiollisella myötäväikutuksella.
Kun ajelimme Kalu-Kallen kanssa kotiin (olimme reissussa Kallen C5-autolla), niin tulimme siihen tulokseen, että meidän kummankaan syntymäpäivillä koirat eivät kuseskele lattialle. Meillä ei olekaan koiraa, joten se onnistuu varmasti. Kalu-Kallella on hirvikoira, mutta Kallen kipakka emäntä kuitenkin pitää talossa niin hyvän järjestyksen, että sekään koira ei taatusti olohuoneen lattialle kuseskele Kalu-Kallen syntymäpäiväjuhlassa.
Täysin hullu tilanne ei ollut mitenkään päivänsankarin omaa syytä, vaan hänen vaimonsa järjetön koiraharrastus johti hulluun tilanteseen. Juhlatalossa vietettiin isännän 70-vuotispäivää koirien ehdoilla, ja isäntä itse istui hiljaa nurkassa. Meille jäi sellainen vaikutelma, että talossa oli määräysvalta vapaaehtoisesti annettu järjettömille luontokappaleille eli talon erikoisille koirille.
Onnittelimme tietysti päivänsankaria ihan perinteiseen tapaan ja veimme hänelle konjakkipullon. Emme ehtineet paljoakaan haastella isännän kanssa, kun talon paskantärkeä ja koirahullu emäntä pääsi ääneen ja alkoi mainostaa koiriensa erinomaisuutta. Kaikkien vieraidenkin olisi pitänyt vain silitellä ja kehua näitä helvetin rumia laihoja koiria (3 kpl salukkeja), eikä emäntä antanut puhua lainkaan mukavasta päivänsankarista, jonka ansiokas toiminta työelämässä on ollut hyvin merkittävää. Talon isäntä edusti työssä ollessaan virkamiesten aatelia ja oli erittäin pidetty jämäkkyytensä vuoksi. Nyt koirat olivat tässä talossa tärkeämpiä kuin ihmiset.
Syntymäpäiväjuhlan tunnelma lässähti lopullisesti, kun emännän paasatessa koiriensä erinomaisuudesta ja niiden saamista sertifikaateista yksi laiha rakki kusi olohuoneen karvalankamatolle. Silloin me Kalu-Kallen kanssa päätimme poistua talosta mitä pikimmin, sillä emme kärsineet katsella pidempään mukavan isännän halventamista. Tilannehan oli täysin mieletön. Päivänsankari istui hiljaa nurkassa, ja samaan aikaan hullu luontokappale kusi lattialle koirahullun rouvan suosiollisella myötäväikutuksella.
Kun ajelimme Kalu-Kallen kanssa kotiin (olimme reissussa Kallen C5-autolla), niin tulimme siihen tulokseen, että meidän kummankaan syntymäpäivillä koirat eivät kuseskele lattialle. Meillä ei olekaan koiraa, joten se onnistuu varmasti. Kalu-Kallella on hirvikoira, mutta Kallen kipakka emäntä kuitenkin pitää talossa niin hyvän järjestyksen, että sekään koira ei taatusti olohuoneen lattialle kuseskele Kalu-Kallen syntymäpäiväjuhlassa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Muistui mieleen
Olin kerran häissä, missä sulhanen oli statisti. Kundi vanha tuttu, ihan kavereitakin oltiin joskus. Sillä tuli avioero ja etsi liian kiireellä uuden vaimon. En tajua, miksi senpiti heti mennä naimisiin, ois ensin styylaillut muutamia vuosia.
Häät oli prameat, komea kirkko, kallis ravintola yksityiskäytössä, paljon vieraita, kalliit tarjoilut. Silloin alkoi epäilyttämään. Sulhasen puolelta lähiomaiset ja me, pari muuta kaveria. Mutta ravintola täynnä vaimon jengiä. Erittäinkin ahdistavaa meininkiä, siis meille "ulkopuolisille". Muilla tuntui olevan kivaakin, ei ne meihin kiinnittäneet mitään huomiota, eikä sulhasen vanhempiinkaan jne.
Tilaisuuden "kruunasi" sulhasen ryöstö. Siis haloota, sulhasen ryöstö, Silloin selvisi vieraitten suuri määräkin. Vaimo sählyn pelaaja, oli kutsunut koko joukkueen. Net haki sählymailat ja niitä heiluttaen ryöstivät sulhasen. Hyi hitto. Sen jälkeen poistuimme mahdollisimman nopeasti.
Mikäpä siinä, pari vuotta avioliittoa, avioero, ok-talo myyntiin jne. Tämä tarina valitettavasti on totta. Muijan tarkoitus oli vaan pitää prinsessahäät, putsata äijä ja ottaa ero. Sen jotenkin aisti kyllä häätilaisuudessa, mutta eipä siinä enää kaveria voi auttaa, liian myöhäistä puhua järkeä.
Noh, kaverilla menee nykyisin käsittääkseni ok. Avoliitossa ja uusi talokin. Harrastaa paljon koiran ulkoiluttamista. Nykyinen avokki kun on koiranaisia :( Ei kutsunut synttäreille, kun täytti taannoin pyöreitä, oli se sen ainakin oppinut.
=DW=
Kaamea kohtalo?
" Noh, kaverilla menee nykyisin käsittääkseni ok. Avoliitossa ja uusi talokin. Harrastaa paljon koiran ulkoiluttamista. Nykyinen avokki kun on koiranaisia :( Ei kutsunut synttäreille, kun täytti taannoin pyöreitä, oli se sen ainakin oppinut. "
Kaverillasi tulee olemaan kaamea vanhuus, jos hänen avokkinsa on innokkaita koiraihmisiä. Iän myötä koiratouhu vain entisestään laajenee, ja mies joutuu jatkossa ulkoiluttamaan ja kusettamaan useita koiria, ja siitä tulee hänen elämäntehtävänsä eläkevuosina. Syntymäpäiväjuhliakaan ei enää miehelle järjestetä, mutta koirien vuosipäiviä kyllä muistetaan hyvinkin näyttävästi. Kaverisi taloudessakin on päätösvalta annettu koirille, ja elämä pyörii pelkästään koirien tarpeiden ympärillä.
Olen pannut merkille sen, että tähän mielettömään koirienpalvontaan syyllistyvät erityisesti "vahvat feministinaiset", jotka työelämässäkin ovat hieman hankalia tapauksia. Koirahulluuden iskettyä he pistävät perhe-elämässäkin aina koirien tarpeet etusijalle, eikä talon isännän ruoastakaan välitetä enää pätkääkään. Koirista on tullut heille palvonnan kohde eli he pitävät koiria epäjumalinaan.
Koirille nämä höyrähtäneet "vahvat naiset" sen sijaan ostavat vuodessa tuhansien eurojen edestä erilaisia herkkuja, jotta karva saataisiin kiiltämään ennen näyttelyjä. Eivät he pane merkille sitä, että harmaantunut isäntä kuihtuu heidän vierellään, koska ruokaan ei riitä enää rahaa, ja harrastuksenakin on enää vain koirien kusettaminen monta kertaa päivässä. Koirahullujen naisten tossukkamiehet ovat ihmisraunioita, joita me miehekkäät essolaiset kovasti säälimme, mutta emme voi tehdä heidän hyväkseen mitään muuta.
Oliko teillä kuokat mukana?
Olimme arvovieraita
Eihän meillä mitään kuokkia ollut mukana, sillä mehän menimme juhlaan ihan kutsuttuina arvovieraina. Olemme vuosien varrella olleet talon mukavan isännän kanssa niin paljon tekemisissä, että sillä perusteella kutsu oli täysin odotettu. Sellainen vaikutelma kuitenkin jäi, että viulut maksava talon isäntä oli kuokkavieraana omissa juhlissaan, ja se meitä Kalu-Kallen kanssa suuresti suretti.
Päivänsankari olisi oivallinen jäsen Esson parlamenttiin, mutta hänen koirahullu vaimonsa ei salli hänelle niin hyvää harrastusta kuin Essolla istuskeleminen ja keskarin naukkaileminen. Koirat siis estävät tämän mukavan miehen menemisen kehittäviin harrastuksiin. Einari Essonenkin haluaisi päivänsankarin jäseneksi Esson parlamenttiin, mutta eihän siitä mitään tule, koska koirien kusettaminen vie mieheltä kaiken ajan.
Tympiä lukia kun munattoman miehen kaveriporukla mottii vaimoa täällä. Oottako kaikki samaa sakkia eli vie sie ni mie vikisen?
Miehellä on munat
" .Siilimuori 25.1.2015 11:08 "
Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, että tämän koirahullun naisen miehellä ei olisi munia? En avauskirjoituksessani lausunut sanaakaan tällaisesta seikasta, joten nyt mielikuvituksesi on laukannut hieman tuhmilla alueilla. Essolla olemme todenneet (Seksi-Sulon kertomaa), että jotkut vanhemmat neitoset tykkäävät pikkuisen tuhmista ajatuksista.
Päivänsankarimme ei siis ole munaton, mutta hieman liian kiltti mies hän kylläkin on, koska hän sallii koirahullun vaimonsa nostaa tyhmät luontokappaleet johtamaan koko huushollia. Kyllä miehen pitää olla määräävässä asemassa perheessä, ja naisen on syytä olla miehelleen kuuliainen. Kotieläimet ovat sitten paljon ihmisten alapuolella, eivätkä ne saa missään tilanteessa ottaa määräysvaltaa tai muuten elämä menee päin h*lvettiä.
Noniinnii. Munaton on sama kuin liian kiltti. Antaa akan ja suvun pyöritellä miten tahtoo ja kaveripiiri ihmettelee suu pyöriänä kulman takana ja hauklkuu netin keskustelupalstoilla ;).
Ei miehen tartte määrätä mutta ei alistua koirasta seuraavaksikaan. Ja naisen kuulianen? Millä vuosisadalla yleismies on synytnyt. ootkos koskaan kuullut keskinäisestä kunnioituksesta ja tasa-arvosta. ei kummankaan tarvitse kukkona olla tunkiolla.
C5 kun on matkassa sattuu monenlaista, sähkövika vielä olisi kruunannut reissun
Tojota on luotettavampi
Kyllähän minun vanha Tojotani on luotettavampi auto kuin Kalu-Kallen C5, mutta ei Tojotassa ole niin mukava kyyti kuin Kalu-kallen ranskalaisessa autossa. Ostaisin heti sellaisen auton, jossa olisi Tojotan luotettavuus ja ranskalainen ajomukavuus. Valitettavasti sellaisia ajopelejä ei ole markkinoilla.
Miehistä en halua kuulla, tietenkin homo-suomessa himottuja.
Hyvin tyypillinen tarina (oli se sitten totta tarua). Jos henkilö, varsinkin mies loistaa, saa ohjailla työroolissaan, niin kotona hän on täydellinen tohvelisankari.
Isäntä on vain emäntänsä ja kohtalonsa valinnut.
Henkilöstöosaaminen on riesa kotona
Olen monesti todennut sen, että johtavassa asemassa olevat miehet, joilla on hyvä henkilöstöosaaminen työpaikalla, eivät saa juuri koskaan kotijoukkojaan ojennukseen. Tämä johtuu siitä, että nämä pätevät ja hyvän pelisilmän osaavat miehet eivät voi myöntää itselleen sitä, kuinka alhaisia konsteja heidän vaimonsa käyttää saadakseen vaikka kuinka hullut ideat läpi.
Nämä fiksut ja viisaat miehet eivät suostu näitä alhaisia konsteja käyttämään eivätkä myöskään suostu vaimoaan kurittamaan, jolloin vaimo saa kaiken määräysvallan kotona. Juuri näin tälle syntymäpäiväsankarillekin oli käynyt, ja nyt hän vain kusettaa rotukoiria.