- Minä olen taas vapaa ja itsellinen nainen, sanoi Hanna täyttäessäni kahvikuppiani kolmannen kerran. Pöytä oli koreana joulutorttua, piirakkaa ja piparia, ainoana kestittävänä minulla oli mistä valita.
- Joo, ihan tuomarilta tuli päätös alkuviikolla, jatkoi Hanna, että se on sillä selvä se. Elävän leski, heh, tuli minusta sitten. Helmikuussahan se Antti jo lähti ja yhden sortin leskeyttä se oli useamman vuoden, mies kun niillä juoksuillaan kävi. Voi kuule Pasi, et kyllä usko että minä olen oikein nauttinut omasta olostani, vaikka kyllä on mukava kun joku joskus tulee tätä räpätystä kuuntelemaan.
- Olet tainnut kaikin puolin muutenkin jaksella ...
- No kuule, alkusyksystä oli jotenkin levotonta aikaa, pitempään. Ärtyneisyyttä ja öisin heräilin. Minä sitten menin lääkäriin, kun ajattelin että mitäs minä täällä itseni kanssa yksikseni kiukuttelen. Ja niinhän se sanoi tohtori että vaihdevuodet, heh, mummotauti. Ajattele, jo 44 vuotiaana. Mutta johan se joutaa tullakin, meidän Marjutille se on esikoinen tulollaan, vapun alla pitäisi syntyä. On se kiva kun tyttö ja vävy tulevat, jouluksi, ylihuomenna, aatonaattona lupailivat jo tulla. Näkeepä sitten että miten se on tytön maha kasvanut ...
- Että niin kuin elämä voittaa, sain väliin sanottua.
- Joo, ja määräsi se tohtori sellaista hormoonia, että eipä ole itsenikään kanssa tarvinnut enää kiukutella.
Katsoin ulos ikkunasta, illan hämärrys alkoi jo uhkaavasti verhota maisemaa ja pakkanen oli kiristymässä. Lomapäiviä oli kesältä säästynyt rutkasti ja olin päättänyt joulunalusviikolla kiertää kotipuolessa vanhat tutut ja sukulaisetkin ja tuoda tuomisina kotiin oikean kuusen.
- Niin siitä kuusesta, sanoin.
- Jos se on tinki ollut Antin kanssa niin pitää se edelleen minun kansani, sanoi Hanna ja nousi katsomaan ikkunasta pihalle.
- Kyllä kuule Pasi se kuusennouto jätetään aamuun ja minä pidän sinua täällä vieraana kun niin harvoin olet käynytkin. Saunankin voisi lämmittää. Mikkokin pääsee sieltä sotaväestä lomille vasta huomen illalla, että saataisiin rupatella ihan rauhassa.
- Äläs nyt ... minä ...
- Kyllä se nyt on niin että minä menen sipaisemaan tulet pesiin, minulla on siellä sytykkeet jo valmiina. Odottelehan sinä tässä.
- Eh.
Nopein liikkein Hanna pyörähti pöydästä porstuan puolelle ja takaa kuuluin miten ovi kävi ulos. Katselin ympärilleni tupaa jossa olin monen monesti käynyt vuosikymmenien aikana. Ja Hanna, naapurin tyttö ja koulukaveri, samalla luokalla kansakoulussa ja keskikoulussa, sitten tiet erkanivat kun minä jatkoin lukioon ja siitä kaupunkiin opiskelemaan. Antin lähtö ei ollut tupaa juuri muuttanut. Miehen vaatteita ei tosin enää roikkunut ovenpielessä, eivätkä haulikot olleet seinällä. Samoin kamarin kaapista näyttivät miehen hiihtopalkinnot lähteneen, mutta muuten, muuten paikat olivat kuin vuosia ennenkin, Hannan käden jäljiltä.
- Noniin, pesät vetää niin että kohisee, sanoi Hanna käsiään yhteen puistellen ja alkoi tyhjentää kahvitarjoiluja pöydältä. Hanna oli pysynyt solakkana ja pienipovisena. Pitkä ja viehättävä olemus, vaalea lyhyt tukka oli hieman permanentattu kiharille. Kuin tanssahdellen pöydän, lieden ja kaappien väliä hän alkoi valmistella jotain pysähtyen aina välillä kyselemään tai kertoilemaan jonkun kuulumisia. Minä olin lähinnä hämillinen kuunteluoppilas hänen puhetulvassaan. Silloin tällöin hän piipahti saunalla ja kohta sisään alkoi tunkea myös puilla lämmitetyn saunan tuoksu.
- Se alkaisi olla saunomiskunnossa, että vieras niin kuin ensin, sanoi Hanna tultuaan sisälle neljänneltä tai viidenneltä ulkona pistäytymiseltään. Vähän hämilläni, puolin velvollisuudentunnosta marssin kainaloon sysätty pyyhe matkassa pihan poikki saunalle. Poltetun puun tuoksu tuntui pakkasilmassa todella rentouttavana ja kun pääsin lauteiden raukeaan lämpöön, ajatus saunomisesta ei tuntunut enää ollenkaan hassummalta. Kaikki arkinen tuntui siinä lipuvan jonnekin kauas ja muistelin miten Hanna oli kasvanut keskikoulun neljännellä luokalla naiseksi jota useampikin luokan pojista oli märissä unissaan himoinnut. Antti-serkku oli sitten napannut potin. Tunsin miten lämpö sykki elimeeni.
Saunan eteisestä kuului korostetun kovaäänistä kolistelua ja Hanna kurkisti pesuhuoneen ovelta saunaan.
- Onkos sinulla siellä löylyä?
Sihautin kauhallisen malliksi kiukaalle ja höyrypilvestä huolimatta Hannan kasvot viipyilivät ovenraossa minua seuraten. Sitten ovi sulkeutui ja minä laskeuduin lauteilta katsomaan saunan ikkunasta miten Hannan askeleet veivät takaisin päärakennukseen. Peseydyin, lisäilin puita kiukaaseen ja pitkään jäähdyteltyäni kuivattelin ja pukeuduin eteisen penkille tuotuun kylpytakkiin.
- Terveisiä saunasta, sanoin tuvassa, siellä olisi nyt emännällekin tuhdit löylyt.
Hanna pujahti ulos kori kädessään ja pyyhe käsivarrellaan. Uunissa näkyi olevan puuroa kypsymässä vuokassa ja pöytään oli katettu lautaspari lusikoineen ja lasit. Otin käteeni pöydänkulmalta avatun vissypullon ja menin istuskelemaan kamarin kiikkustuoliin vissyhörppyjä maistellen. Kamarin nurkkaan oli raivattu tila kuuselle, jalka oli jo alusmaton päällä odottamassa puun sisään kantamista aattona. Seinäkello löi seitsemää.
Hanna ei viipynyt saunalla kovinkaan pitkään vaan tulla tupsahti tupaan kylpytakissaan pyyhe pään ympärillä ja toinen harteillaan. Kurkattuaan uuniin hän siirtyi kamarin senkin peilin eteen harjaamaan hiuksiaan.
- Kyllä kuule Pasi sinä olet pitänyt kroppasi komeassa kunnossa, urheilijan vikaa se on sinussakin, niin kuin Antissa.
- Mitä nyt vähän juoksennellut ja squashia käynyt hakkaamassa.
Seisoin Hannan takana kamarissa ja katselin kuinka hän laitteli hiuksiaan. Nähtyään minut peilistä Hanna kääntyi ja siveli poskeani.
- Sinulla on niin piirteikkäät posket, tytöt niitä ihasteli jo koulussa.
- Eipä ole ollut juttua koskaan ...
- Kyllä kuule sitä supatettiin sinustakin.
Hannan käsi oli siirtynyt sivelemään kaulaani.
- Mitenkäs minä nyt en saa kättäni kuriin, naurahti Hanna ja jatkoi:
- Uskotkos että minäkin vielä kaipaan miestä ... vierelleni ... kosketusta, että hyvänä pitäisi ... joku.
Puhuessaan Hanna oli tarttunut käteeni ja siirtänyt sen kaulalleen. Sitten hän katsoi minua silmiin ja kysyi:
- Mitäs sinä ajattelet ... tällaisesta saunanpunakasta naisesta?
Hymyilin ja laskin käteni hänen rinnalleen kylpytakin sisällä.
- Ei täällä kuule Pasi ole miehiä juossut, ei ainakaan tuollaisia kroppansa kunnossapitäneitä silmäniloja. Rännikauppias oli lokakuulla, komia poika, kuorma-autolla ajeli, mutta taisi raukka pelästyä kun vähän silmäpeliä pidettiin ja ei edes rännikauppoja tullut. Ja kylillä en ole alkanut käydä, enkä baarilla, Antti on ne paikat nuohonnut minunkin edestä, ei. Mutta keväällä ajattelin, jos kaupunkiin ja jos vaikka Tallinnassa kävisi ... no voi minua, taas minä räpätän, kun minua niin jännittää.
- No jospa minulla olisi parempi pelisilmä, kun sillä rännipojalla, naurahdin.
Hanna veti minut aivan kiinni itseensä, käteni oli edelleen välissämme ja tunsin hänen nänninsä kämmenelläni. Iho käden alla oli lämmin ja syke tuntui voimakkaana. Hanna tarttui käsivarsiini ja työnsi minut kädenmitan päähän itsestään.
- Pasi, pidä minua hyvänä!
Vedin käteni pois hänen kylpytakkinsa alta ja avasin vyönnauhan antaen asun valahtaa auki. Hannan iho oli vaalea ja hävyn tumma kolmio näkyi vienosti yhteen puristettujen reisien alusta. Hanna avasi vastaavasti minun kylpytakkini ja siirsi kätensä kyljilleni, alkaen tunnustella ihoani. Sitten hän siirsi kätensä karvaiselle rinnalleni ja siveli sitä kämmenellään pitkin vedoin. Pyörittelin hänen nännejään sormissani kunnes niiden tutit sojottivat kovina vadelmina ja nänninpihat rusottivat.
- Sinä olet niin jäntevä, kuiski Hanna hänen sormiensa käydessä pitkin vartaloani. Sitten hän alkoi sormeilla alushousujeni vyötäröä:
- Minä kurkkaan mitä sinulla on täällä ... Pasi, anna minä pidän sitä kädessä ... minä vähän koetan ...
Hannan hengitys oli alkanut huohottaa hänen leikkiessään kalullani silmät lumoutuneena. Minä siirsin käteni hänen kummulleen etsien sormeni alle kuuman ja kostean pillun railon.
- Siitä... juuri siitä ... pyöritä, pyöritä vaan ... älä herkeä, Hanna huohotti hänen kätensä samalla runkatessa elintäni lyhyin nykivin vedoin.
- Pasi, Pasi ... kun sinä olet hyvä ... kosketa sieltä syvältä ...
Tunsin miten Hanna huojui aloillaan painaen itseään kättäni vasten ja välillä hänen jalkansa nytkähtivät ja huojahtelivat. Sitten hän alkoi johdattaa minua kohti kamarin sänkyä riipoen toisella kädellä päiväpeitettä syrjään ja toisella hyväillen kaluani. Saatuaan peiton syrjään kävi hän selälleen sängylle, jalat hieman harallaan, jalkaterät ulospäin. Kiipesin hänen jalkojensa väliin asetellen polvista reisiä sivuille.
- Pasi ... tule.
Hanna raotti toisella kädellään häpyhuuliaan ja toisella ohjasi kaluni varresta sen sisään kosteaan pilluunsa. Aloin etunojassa liikuttelemaan pitkin vedoin Hannan pitäessä kämmeniään olkapäilläni.
-Paina syvälle ... oiooii ... syvälle oioi ... ihana, ihana, ihana...
Kun pääsin kunnolla vauhtiin laskeuduin aivan häneen kiinni lantioni kirnutessa kiivaasti. Hanna risti jalkansa takapuoleni päällä ja siirsi kämmenensä poskilleni.
- Älä karkaa, älä ... oioi ... oioi ...
Lantiomme hiersivät kiivaasti toisiinsa.
- Jos sinulta pääsee sisälle ... älä huoli, ei väliä ... oioi! Oih!
Nuo sanat kuullessani tunsin miten sykäykset lähtivät jostakin uumenistani, Hanna voihkaisi korvaani ja puristi käsiään ristiin niskani takana niin että luulin niskani rusahtavan siihen paikkaan. Huohottaen allani maaten hän kysyi:
- Oliko se hyvä, oliko sinun hyvä?
- Se oli ihanaa.
- Niin oli, sanoi Hanna ja pienet kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä.
Makailin sängyllä Hannan järjestellessä uunipuurolle kattausta pöytään hyräillen jotain reipasta iskelmää. Syötyämme katselimme televisiota, kunnes kymmenen uutisten jälkeen Hanna sanoi:
- Tuletkos minun kammariini yöksi.
Sitten hän tarttui minua kädestä ja johdatti yläkertaan jossa harjan alla oli pieni huone päätyikkunalla.
- Antti nämä yläkerran kopit remontoi lapsille. Mikko kun lähti sotaväkeen kesällä, raahattiin tämä sänky minulle tänne perimmäiseen, eipä tänne juuri muuta mahdu ...
Hanna avasi vuoteen ja kaivoi tyynyn alta pitkän yöpaidan, jonka pujotti ylleen. Kylpytakkinsa hän ripusti naulaan oviseinälle. Sitten hän kömpi peiton alle ja sanoi:
- No, tuletkos sinä...
Hämilläni ripustin oman kylpytakkini samaan oviseinän naulaan ja pujahdin hänen viereensä. Yövalo sammutettiin ja tuli aivan pimeää.
- Pasi, ota minut ihan liki ... ja lupaa ettet häviä siitä ennen aamua minnekään. Lupaathan?
Hanna makasi peiton alla selin minuun, puristauduin aivan häneen kiinni lusikaksi. Tunsin hänen hiuksensa nenässäni. Päivä oli ollut raskas, väsymys kohisi päässä, uni painoi silmää.
Näin unta että kansakoulussa valittiin osallistujia joulukuvaelmaan. Luokassa oli kylmä. Unessa opettaja Laila Hurmerinta asetti luokan pojat riviin, jokaiselta laskettiin housut nilkkoihin ja hänen ensin itse tarkasteltuaan ehdokkaiden vehkeet, luokan tytöt saivat huutoäänestyksellä valita Josefin. Kaikki tytöt yksimielisesti huudahtivat "Pasi". Suureksi hämmästykseksi luokkaan asteli sitten aasi, joka lämpimällä turvallaan kävi kyhnyttämässä kylkeäni. Kuvaelman Mariaksi oli valittu Hanna ja opettaja Hurmerinta neuvoi minua auttamaan Hannan alias Marian aasin selkään. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä unessa Mariaa ei tahtonut saada nousemaan vaikka yritin työntää ja auttaa eri tavoin, käsistä vetämällä tai takapuolesta pukkaamalla. Opettaja katsoi minua unessa vaativasti sanoen "Pasi auta nyt" ...
- Pasi auta nyt ...
Unen suloisesta mysteeristä havahduin siihen että Hanna oli hajareisin lantioni päällä ja tunsin miten reisille yltävän pitkän yöpaidan kätköissä turpeaa kaluani ohjattiin sisään.
- Pasi, annatko minun olla näin, minä herättelin sinua pitkään ... pitkään sinä sankari nukuit ...
Hanna kumartui aavistuksen eteenpäin painaen kämmenensä rinnalleni ja samalla keinutti itseään hivuttaen kaluni pohjaan asti.
- Sinä olet niin jäntevä ja lämmin, sanoi Hanna hyväillen vartaloani, minä en päästä sinua pois, saat jäädä minulle tänne joulupukiksi ...
Keräsin Hannan yöpaidan kangasta kämmeniini ja kohotin helmaa uuman yli. Hanna kirnusi itseään sarvessani, silmät puoliummessa, huokaillen ja huuliaan nuollen. Rytmin kiihtyessä aloin tahdissa nostelemaan lantiotani vastaan.
- Oioi ... anna minun ... oioi ...
Siirsin etusormeni hänen klitorikselleen. Hanna huohotti suu puoliavoimena.
- Voi jeskamandera ... oioi ... ihana, pidä siinä, pidä siinä, ... Oih!
Tunsin miten pillu kouristeli kaluni ympärillä. Hanna rojahti eteenpäin takoen nyrkeillään rintaani. Hamusin yöpaitaa ylös kosketellen hänen rintojaan kiihdyttäen nyt puolestani lantiollani lykkimistä.
- Pane minua pitkään, älä herkeä vielä ...
Hanna suoristautui ratsastamaan päälläni minun puristellessa ja ohjatessa häntä pakaroista. Vauhtimme alkoi taas kiihtyä.
- Minulla tulee, sain korahdettua kurkustani.
- Oioi ...
Tunsin miten Hannan polvet puristuivat kylkiini kaluni purkaessa lastinsa pillun pohjukkaan. Hanna pyörähti päältäni vierelleni kainaloon. Aamun valonsäteet kajastivat ulkoa. Pakkanen oli lauhtunut.
- Kuule Pasi, minä annan sinulle kuusen ja lyhteitä linnuille ja itsetehdyn himmelin, saat sitten muistella millaisen jouluilon minulle annoit.
- Joo, ihan tuomarilta tuli päätös alkuviikolla, jatkoi Hanna, että se on sillä selvä se. Elävän leski, heh, tuli minusta sitten. Helmikuussahan se Antti jo lähti ja yhden sortin leskeyttä se oli useamman vuoden, mies kun niillä juoksuillaan kävi. Voi kuule Pasi, et kyllä usko että minä olen oikein nauttinut omasta olostani, vaikka kyllä on mukava kun joku joskus tulee tätä räpätystä kuuntelemaan.
- Olet tainnut kaikin puolin muutenkin jaksella ...
- No kuule, alkusyksystä oli jotenkin levotonta aikaa, pitempään. Ärtyneisyyttä ja öisin heräilin. Minä sitten menin lääkäriin, kun ajattelin että mitäs minä täällä itseni kanssa yksikseni kiukuttelen. Ja niinhän se sanoi tohtori että vaihdevuodet, heh, mummotauti. Ajattele, jo 44 vuotiaana. Mutta johan se joutaa tullakin, meidän Marjutille se on esikoinen tulollaan, vapun alla pitäisi syntyä. On se kiva kun tyttö ja vävy tulevat, jouluksi, ylihuomenna, aatonaattona lupailivat jo tulla. Näkeepä sitten että miten se on tytön maha kasvanut ...
- Että niin kuin elämä voittaa, sain väliin sanottua.
- Joo, ja määräsi se tohtori sellaista hormoonia, että eipä ole itsenikään kanssa tarvinnut enää kiukutella.
Katsoin ulos ikkunasta, illan hämärrys alkoi jo uhkaavasti verhota maisemaa ja pakkanen oli kiristymässä. Lomapäiviä oli kesältä säästynyt rutkasti ja olin päättänyt joulunalusviikolla kiertää kotipuolessa vanhat tutut ja sukulaisetkin ja tuoda tuomisina kotiin oikean kuusen.
- Niin siitä kuusesta, sanoin.
- Jos se on tinki ollut Antin kanssa niin pitää se edelleen minun kansani, sanoi Hanna ja nousi katsomaan ikkunasta pihalle.
- Kyllä kuule Pasi se kuusennouto jätetään aamuun ja minä pidän sinua täällä vieraana kun niin harvoin olet käynytkin. Saunankin voisi lämmittää. Mikkokin pääsee sieltä sotaväestä lomille vasta huomen illalla, että saataisiin rupatella ihan rauhassa.
- Äläs nyt ... minä ...
- Kyllä se nyt on niin että minä menen sipaisemaan tulet pesiin, minulla on siellä sytykkeet jo valmiina. Odottelehan sinä tässä.
- Eh.
Nopein liikkein Hanna pyörähti pöydästä porstuan puolelle ja takaa kuuluin miten ovi kävi ulos. Katselin ympärilleni tupaa jossa olin monen monesti käynyt vuosikymmenien aikana. Ja Hanna, naapurin tyttö ja koulukaveri, samalla luokalla kansakoulussa ja keskikoulussa, sitten tiet erkanivat kun minä jatkoin lukioon ja siitä kaupunkiin opiskelemaan. Antin lähtö ei ollut tupaa juuri muuttanut. Miehen vaatteita ei tosin enää roikkunut ovenpielessä, eivätkä haulikot olleet seinällä. Samoin kamarin kaapista näyttivät miehen hiihtopalkinnot lähteneen, mutta muuten, muuten paikat olivat kuin vuosia ennenkin, Hannan käden jäljiltä.
- Noniin, pesät vetää niin että kohisee, sanoi Hanna käsiään yhteen puistellen ja alkoi tyhjentää kahvitarjoiluja pöydältä. Hanna oli pysynyt solakkana ja pienipovisena. Pitkä ja viehättävä olemus, vaalea lyhyt tukka oli hieman permanentattu kiharille. Kuin tanssahdellen pöydän, lieden ja kaappien väliä hän alkoi valmistella jotain pysähtyen aina välillä kyselemään tai kertoilemaan jonkun kuulumisia. Minä olin lähinnä hämillinen kuunteluoppilas hänen puhetulvassaan. Silloin tällöin hän piipahti saunalla ja kohta sisään alkoi tunkea myös puilla lämmitetyn saunan tuoksu.
- Se alkaisi olla saunomiskunnossa, että vieras niin kuin ensin, sanoi Hanna tultuaan sisälle neljänneltä tai viidenneltä ulkona pistäytymiseltään. Vähän hämilläni, puolin velvollisuudentunnosta marssin kainaloon sysätty pyyhe matkassa pihan poikki saunalle. Poltetun puun tuoksu tuntui pakkasilmassa todella rentouttavana ja kun pääsin lauteiden raukeaan lämpöön, ajatus saunomisesta ei tuntunut enää ollenkaan hassummalta. Kaikki arkinen tuntui siinä lipuvan jonnekin kauas ja muistelin miten Hanna oli kasvanut keskikoulun neljännellä luokalla naiseksi jota useampikin luokan pojista oli märissä unissaan himoinnut. Antti-serkku oli sitten napannut potin. Tunsin miten lämpö sykki elimeeni.
Saunan eteisestä kuului korostetun kovaäänistä kolistelua ja Hanna kurkisti pesuhuoneen ovelta saunaan.
- Onkos sinulla siellä löylyä?
Sihautin kauhallisen malliksi kiukaalle ja höyrypilvestä huolimatta Hannan kasvot viipyilivät ovenraossa minua seuraten. Sitten ovi sulkeutui ja minä laskeuduin lauteilta katsomaan saunan ikkunasta miten Hannan askeleet veivät takaisin päärakennukseen. Peseydyin, lisäilin puita kiukaaseen ja pitkään jäähdyteltyäni kuivattelin ja pukeuduin eteisen penkille tuotuun kylpytakkiin.
- Terveisiä saunasta, sanoin tuvassa, siellä olisi nyt emännällekin tuhdit löylyt.
Hanna pujahti ulos kori kädessään ja pyyhe käsivarrellaan. Uunissa näkyi olevan puuroa kypsymässä vuokassa ja pöytään oli katettu lautaspari lusikoineen ja lasit. Otin käteeni pöydänkulmalta avatun vissypullon ja menin istuskelemaan kamarin kiikkustuoliin vissyhörppyjä maistellen. Kamarin nurkkaan oli raivattu tila kuuselle, jalka oli jo alusmaton päällä odottamassa puun sisään kantamista aattona. Seinäkello löi seitsemää.
Hanna ei viipynyt saunalla kovinkaan pitkään vaan tulla tupsahti tupaan kylpytakissaan pyyhe pään ympärillä ja toinen harteillaan. Kurkattuaan uuniin hän siirtyi kamarin senkin peilin eteen harjaamaan hiuksiaan.
- Kyllä kuule Pasi sinä olet pitänyt kroppasi komeassa kunnossa, urheilijan vikaa se on sinussakin, niin kuin Antissa.
- Mitä nyt vähän juoksennellut ja squashia käynyt hakkaamassa.
Seisoin Hannan takana kamarissa ja katselin kuinka hän laitteli hiuksiaan. Nähtyään minut peilistä Hanna kääntyi ja siveli poskeani.
- Sinulla on niin piirteikkäät posket, tytöt niitä ihasteli jo koulussa.
- Eipä ole ollut juttua koskaan ...
- Kyllä kuule sitä supatettiin sinustakin.
Hannan käsi oli siirtynyt sivelemään kaulaani.
- Mitenkäs minä nyt en saa kättäni kuriin, naurahti Hanna ja jatkoi:
- Uskotkos että minäkin vielä kaipaan miestä ... vierelleni ... kosketusta, että hyvänä pitäisi ... joku.
Puhuessaan Hanna oli tarttunut käteeni ja siirtänyt sen kaulalleen. Sitten hän katsoi minua silmiin ja kysyi:
- Mitäs sinä ajattelet ... tällaisesta saunanpunakasta naisesta?
Hymyilin ja laskin käteni hänen rinnalleen kylpytakin sisällä.
- Ei täällä kuule Pasi ole miehiä juossut, ei ainakaan tuollaisia kroppansa kunnossapitäneitä silmäniloja. Rännikauppias oli lokakuulla, komia poika, kuorma-autolla ajeli, mutta taisi raukka pelästyä kun vähän silmäpeliä pidettiin ja ei edes rännikauppoja tullut. Ja kylillä en ole alkanut käydä, enkä baarilla, Antti on ne paikat nuohonnut minunkin edestä, ei. Mutta keväällä ajattelin, jos kaupunkiin ja jos vaikka Tallinnassa kävisi ... no voi minua, taas minä räpätän, kun minua niin jännittää.
- No jospa minulla olisi parempi pelisilmä, kun sillä rännipojalla, naurahdin.
Hanna veti minut aivan kiinni itseensä, käteni oli edelleen välissämme ja tunsin hänen nänninsä kämmenelläni. Iho käden alla oli lämmin ja syke tuntui voimakkaana. Hanna tarttui käsivarsiini ja työnsi minut kädenmitan päähän itsestään.
- Pasi, pidä minua hyvänä!
Vedin käteni pois hänen kylpytakkinsa alta ja avasin vyönnauhan antaen asun valahtaa auki. Hannan iho oli vaalea ja hävyn tumma kolmio näkyi vienosti yhteen puristettujen reisien alusta. Hanna avasi vastaavasti minun kylpytakkini ja siirsi kätensä kyljilleni, alkaen tunnustella ihoani. Sitten hän siirsi kätensä karvaiselle rinnalleni ja siveli sitä kämmenellään pitkin vedoin. Pyörittelin hänen nännejään sormissani kunnes niiden tutit sojottivat kovina vadelmina ja nänninpihat rusottivat.
- Sinä olet niin jäntevä, kuiski Hanna hänen sormiensa käydessä pitkin vartaloani. Sitten hän alkoi sormeilla alushousujeni vyötäröä:
- Minä kurkkaan mitä sinulla on täällä ... Pasi, anna minä pidän sitä kädessä ... minä vähän koetan ...
Hannan hengitys oli alkanut huohottaa hänen leikkiessään kalullani silmät lumoutuneena. Minä siirsin käteni hänen kummulleen etsien sormeni alle kuuman ja kostean pillun railon.
- Siitä... juuri siitä ... pyöritä, pyöritä vaan ... älä herkeä, Hanna huohotti hänen kätensä samalla runkatessa elintäni lyhyin nykivin vedoin.
- Pasi, Pasi ... kun sinä olet hyvä ... kosketa sieltä syvältä ...
Tunsin miten Hanna huojui aloillaan painaen itseään kättäni vasten ja välillä hänen jalkansa nytkähtivät ja huojahtelivat. Sitten hän alkoi johdattaa minua kohti kamarin sänkyä riipoen toisella kädellä päiväpeitettä syrjään ja toisella hyväillen kaluani. Saatuaan peiton syrjään kävi hän selälleen sängylle, jalat hieman harallaan, jalkaterät ulospäin. Kiipesin hänen jalkojensa väliin asetellen polvista reisiä sivuille.
- Pasi ... tule.
Hanna raotti toisella kädellään häpyhuuliaan ja toisella ohjasi kaluni varresta sen sisään kosteaan pilluunsa. Aloin etunojassa liikuttelemaan pitkin vedoin Hannan pitäessä kämmeniään olkapäilläni.
-Paina syvälle ... oiooii ... syvälle oioi ... ihana, ihana, ihana...
Kun pääsin kunnolla vauhtiin laskeuduin aivan häneen kiinni lantioni kirnutessa kiivaasti. Hanna risti jalkansa takapuoleni päällä ja siirsi kämmenensä poskilleni.
- Älä karkaa, älä ... oioi ... oioi ...
Lantiomme hiersivät kiivaasti toisiinsa.
- Jos sinulta pääsee sisälle ... älä huoli, ei väliä ... oioi! Oih!
Nuo sanat kuullessani tunsin miten sykäykset lähtivät jostakin uumenistani, Hanna voihkaisi korvaani ja puristi käsiään ristiin niskani takana niin että luulin niskani rusahtavan siihen paikkaan. Huohottaen allani maaten hän kysyi:
- Oliko se hyvä, oliko sinun hyvä?
- Se oli ihanaa.
- Niin oli, sanoi Hanna ja pienet kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä.
Makailin sängyllä Hannan järjestellessä uunipuurolle kattausta pöytään hyräillen jotain reipasta iskelmää. Syötyämme katselimme televisiota, kunnes kymmenen uutisten jälkeen Hanna sanoi:
- Tuletkos minun kammariini yöksi.
Sitten hän tarttui minua kädestä ja johdatti yläkertaan jossa harjan alla oli pieni huone päätyikkunalla.
- Antti nämä yläkerran kopit remontoi lapsille. Mikko kun lähti sotaväkeen kesällä, raahattiin tämä sänky minulle tänne perimmäiseen, eipä tänne juuri muuta mahdu ...
Hanna avasi vuoteen ja kaivoi tyynyn alta pitkän yöpaidan, jonka pujotti ylleen. Kylpytakkinsa hän ripusti naulaan oviseinälle. Sitten hän kömpi peiton alle ja sanoi:
- No, tuletkos sinä...
Hämilläni ripustin oman kylpytakkini samaan oviseinän naulaan ja pujahdin hänen viereensä. Yövalo sammutettiin ja tuli aivan pimeää.
- Pasi, ota minut ihan liki ... ja lupaa ettet häviä siitä ennen aamua minnekään. Lupaathan?
Hanna makasi peiton alla selin minuun, puristauduin aivan häneen kiinni lusikaksi. Tunsin hänen hiuksensa nenässäni. Päivä oli ollut raskas, väsymys kohisi päässä, uni painoi silmää.
Näin unta että kansakoulussa valittiin osallistujia joulukuvaelmaan. Luokassa oli kylmä. Unessa opettaja Laila Hurmerinta asetti luokan pojat riviin, jokaiselta laskettiin housut nilkkoihin ja hänen ensin itse tarkasteltuaan ehdokkaiden vehkeet, luokan tytöt saivat huutoäänestyksellä valita Josefin. Kaikki tytöt yksimielisesti huudahtivat "Pasi". Suureksi hämmästykseksi luokkaan asteli sitten aasi, joka lämpimällä turvallaan kävi kyhnyttämässä kylkeäni. Kuvaelman Mariaksi oli valittu Hanna ja opettaja Hurmerinta neuvoi minua auttamaan Hannan alias Marian aasin selkään. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä unessa Mariaa ei tahtonut saada nousemaan vaikka yritin työntää ja auttaa eri tavoin, käsistä vetämällä tai takapuolesta pukkaamalla. Opettaja katsoi minua unessa vaativasti sanoen "Pasi auta nyt" ...
- Pasi auta nyt ...
Unen suloisesta mysteeristä havahduin siihen että Hanna oli hajareisin lantioni päällä ja tunsin miten reisille yltävän pitkän yöpaidan kätköissä turpeaa kaluani ohjattiin sisään.
- Pasi, annatko minun olla näin, minä herättelin sinua pitkään ... pitkään sinä sankari nukuit ...
Hanna kumartui aavistuksen eteenpäin painaen kämmenensä rinnalleni ja samalla keinutti itseään hivuttaen kaluni pohjaan asti.
- Sinä olet niin jäntevä ja lämmin, sanoi Hanna hyväillen vartaloani, minä en päästä sinua pois, saat jäädä minulle tänne joulupukiksi ...
Keräsin Hannan yöpaidan kangasta kämmeniini ja kohotin helmaa uuman yli. Hanna kirnusi itseään sarvessani, silmät puoliummessa, huokaillen ja huuliaan nuollen. Rytmin kiihtyessä aloin tahdissa nostelemaan lantiotani vastaan.
- Oioi ... anna minun ... oioi ...
Siirsin etusormeni hänen klitorikselleen. Hanna huohotti suu puoliavoimena.
- Voi jeskamandera ... oioi ... ihana, pidä siinä, pidä siinä, ... Oih!
Tunsin miten pillu kouristeli kaluni ympärillä. Hanna rojahti eteenpäin takoen nyrkeillään rintaani. Hamusin yöpaitaa ylös kosketellen hänen rintojaan kiihdyttäen nyt puolestani lantiollani lykkimistä.
- Pane minua pitkään, älä herkeä vielä ...
Hanna suoristautui ratsastamaan päälläni minun puristellessa ja ohjatessa häntä pakaroista. Vauhtimme alkoi taas kiihtyä.
- Minulla tulee, sain korahdettua kurkustani.
- Oioi ...
Tunsin miten Hannan polvet puristuivat kylkiini kaluni purkaessa lastinsa pillun pohjukkaan. Hanna pyörähti päältäni vierelleni kainaloon. Aamun valonsäteet kajastivat ulkoa. Pakkanen oli lauhtunut.
- Kuule Pasi, minä annan sinulle kuusen ja lyhteitä linnuille ja itsetehdyn himmelin, saat sitten muistella millaisen jouluilon minulle annoit.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Muistelisin että menopaussin alkamisen mediaani-ikä on 51 vuotta suomalaisilla naisilla. 44 vuotiaan kohdalla epäilisin kyllä jotain perussairautta ja passittaisin lisätutkimuksiin gynekologille.