Haluaisin seuraa matkoille, retkille ja ihan arkipäivään - aina välillä.
Mistä kannattaisi etsiä, kun jätetään nettideitit keskustelun ulkopuolelle?
Mistä kannattaisi etsiä, kun jätetään nettideitit keskustelun ulkopuolelle?
Missä ja miten voisi tutustua uusiin ihmisiin?
ystävät kadottanut
1392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nerokas neuvo. Harrasta jotain sellaista mitä joku muukin harrastaa!
Kyllä uusiin ihmisiin voi tutustua missä vain, mutta jos haluaa näiden ihmisten kanssa pitää yhteyttä jatkossakin (tarkoitan siis ystävyyssuhteita tai tuttavuussuhteita, ei parisuhteita), niin siitä ei yleensä tule mitään. Luvataan että pidetään yhteyttä ja sitten se jää kahteen sähköpostiviestiin eikä sillä toisella ole ikinä aikaa tavata. Ihmisillä on pääsääntöisesti tässä iässä niin paljon ihmissuhderuuhkaa, etteivät uudet tuttavuudet kiinnosta. tai sitten uudet tuttavuudet esim. harrastuspiirissä ovat vuosikymmeniä nuorempia. harrastaminen yhdessä sopii, muu tuttavuus ontuu.
Itse olen ainakin tuikikyllästynyt olemaan se aktiivinen osapuoli, johon ei sitten viitsitä pitää yhteyttä.
Toisaalta en kyllä haluaisi ketään elämääni roikkumaan, en sellaista, joka soittaisi toistuvasti ja valittaisi vaivojaan. Tai olisi kovin suppeasti suuntautunut, vain kotia, kotia ja kotia. Astioiden keräämistä, verhoja ja mattoja.
Siksi lienee parempi, että ihmiset menevät ja tulevat ja ollaan yhteydessä silloin kun se on luontevaa. Esimerkiksi juuri työssä ja harrastuspiireissä, mutta ei niidne ulkopuolella.
Mahdollisimman aktiivista elämää ja ihmisten ja harrastusten pariin. Tietenkin sinne mikä kiinnostaa ja silloin löytää niitä hengenheimolaisia. Jos nöhjöttää neljän seinä sisällä, saa olla yksin. Myös pitää olla jonkin verran halukas keskustelemaan ja mennä rohkeasti tuntemattomien seuraan kahville, alkaa juttelemaan uimahalleissa, konserttiauloissa, seurakunnassa, ym. Pitää olla sellainen lupsakka ja vapaa tapa tehdä tuttavuutta. Ei kannata joka olla tuppaantuva, liian utelias. Jos tapaa jossain säännöllisesti jossain käyntipaikassa, alussa riittää vaikka tervehdys, muutama sana. Toiselle tapaamisella on sitten helpompi jatkaa. Joskus sitten vain yhteys synkkaa ja aletaan jutella ja porukoita enemmän ja ystävystytään. Näin olen saanut monia ystäviä.
Ovatko tämän palstan kirjoittajat tavanneet toisiaan?
Onko jossain järjestetty jotain ryhmätapaamisia?
Viime kesä ainakin meni siinä, kun jahkailtiin tapaamista. Mitään ei saatu aikaiseksi. Näin näissä aina käy. Jos olet eri mieltä niin todista se järjestämällä tapaamistapahtuma.
En tiedä, ei kiinnosta.
Chatin puolella oli, on kai edelleen, miittejä. Kävin kaksi kertaa ajat sitten, typeryyttäni. Kokoontuminen oli Satumaassa. Jengin tunnisti, koska oli suomenlippustandaari pöydässä. Dokattiin ja juoruttiin. Sitten Zetoriin, dokaamaan ja jotkut söikin. Tärkeintä näytti olevan parinmuodostus. Loppuilloista kukaan muista mitään. sellainen huhu liikkuu, jotkut koittaneet umpijuovuksissa harrastaa seksiä ravintolan vessassa.
Kuppasia tilaisuuksia. Ehkä kirjaimellisestikin. Ja ihan ok chattikamut, ei niitä ois kannattanut livenä nähdä ollenkaan. Kyllä netin voima on anonyymiteetti.
Aloittajalle. Netti nykyaikaa. Sun pitää etsiä parempia foorumeita, kuin suoli24. Kaikenlaisia kerhoja, jengejä, yhdistyksiä, on niitä olemassa. Niihin mukaan, voit ehkä löytää jonkun asiallisemman kamunkin, täältä niitä ei löydy.
=DW=
Täällä on asiallisiakin kirjoittajia vaan tuskin haluavat näitä palstan pellejä tavata.
Kansalaisopistoissa.
Luit varmaan, Korppis, mitä aiemmin kirjoitin. Kansalaisopistoissa tutustuu hyviin tyyppeihin, mutta ne jäävät kun kurssit loppuvat. Osittain varmaan siksi, että ovat omien lasteni ikäisiä. Siinä harrastuksessa he ovat niitä, jotka ovat lähinnä sitä mitä itse teet ja vaihdatte ajatuksia, mutta siinä se on. Omanikäiset ja itseä 10 vuotta nuoremmat taas tuntuvat satavuotiailta siinä harrastuspiirissä. Piirin vetäjäkin saattaa olla kolkyt ja risat.
Olen ollut kansalaisopiston taidemaalauskurssilla, naisia pääsääntöisesti ikäjakauma 20 - 75 vuotta. Entisöinnissä miehiä ja naisia 30 - 75-vuotta. Keramiikassa nyt yksi mies ja muut naisia ikäjakauma 25 - 75-vuotta. Englanninkielen jatkokurssilla muutama vuosi sitten miehiä ja naisia 40 - 65-vuotta.
Minä en ajattele harrastepiireissä harrastajien ikiä koska ikä ei näy näissä harrastuspiireissä. Käsitin, että on aloituksessa on kyse paikoista, joissa voi tutustua uusiin ihmisiin. Ei kaikkien kanssa tarvitse jatkaa tuttavuutta, mutta hyvän päivän tuttuja syntyy hyvin helposti.
En lukenut kommenttiasi kun vastasin tähän ketjuun ohimennen päivällä.
Minulla henkilökohtaisesti ei ole ongelmia ystävyyssuhteiden vähyydessä, mutta viihdyn hyvin myös itseni kanssa. Siitähän kertonee sekin, että elän LAT-suhteessa. Kommunikoin jatkuvasti myös netissä facebookissa eri ryhmissä ja täällä.
Aikani lentää, en aina meinaa pysyä mukana.
Täälläpäin on kyllä vaikeaa saada uusia ystäviä , varsinkin kun on vielä työelämässä ja eronnut ja muuttanut toiselta paikkakunnnalta.
Jotkut esim. sydänsairaiden liitto, syöpäyhdistys, taidekerhot, urheiluseurat, voimistelupiirit, kuorot, eläkeläisjärjestöt , seurakunnat ym ovat aika aktiivisia ryhmiä ja ne järjestävät matkoja tai muita aktiviteetteja joko kotimaassa tai ulkomaille.
Kannattaisi liittyä johonkin sellaiseen. Ehkä sieltä löytyisi kaveri jolla samat ajatelmat.
Itse olen pitänyt muutaman entisen ystäväni, karsinut heistäkin suurimman osan, vanhemmiten ei kaipaa enää kovin paljon seuraa.
Miesystävä käy kylässä tai minä käyn hänen luonaan. En voisi kuvitella että muuttaisimme yhteen.
Olen aina ollut yksin viihtyvä.
Miksi pitäisi tutustua uusiin ihmisiin?
Itse tapaan ihmisiä työssä ja missä sitten käynkin, esimerkiksi täällä aiemmin mainituilla kursseilla, mutta ne ihmiset ovat siellä työpaikalla ja puhun mieluummin työasioista ja kursseilla tai tapahtumisissa siitä, miksi ollaan koolla.
Olen muuttanut elämässäni kymmeniä kertoja enkä ole kokenut sitä ihmisten kannalta ongelmaksi. Pienillä paikkakunnilla en vain muuten viihdy. liian vähän virikkeitä ja tekemistä. Nykyisellä paikkakunnalla olen asunut pitempään kuin missään, ei yli kuusikymppinen voi enää vaihtaa työpaikkaa. En tunne asuinpaikkakunnalta ketään. Minusta se on helpottavaa, ei tarvi puhua kenenkään kanssa mitään jos ei halua.
Minulla ei ole ollut ystäviä kuin pikkulapsena. Nuorempana olisin halunnut, mutta ihmiset eivät viihtyneet seurassani. Nykyisin viihdyn parhaiten yksin. Paitsi työssä ja noissa muissa, mitkä aiemmin mainitsin.