Elämä on vienyt siten etten ole saanut/hankkinut omaa jälkikasvua. Asia ei ole minua kovinkaan paljoa vaivannut, kuitenkin olen ymmärtänyt että lapsettomuus voi monille olla tosi ikävä asia. Miehenä asia voi minulle olla helpompi, tosin olen havainnut että kyllä jotku miehetkin pitävät lasten saamista todella tärkeänä asiana itsellen.
Itse, toisaalta vahvana persoonana, toisaalta "syntisenä körttiläisenä ;)" olen ajatellut että kysymys on myös lajin kehittymisestä. Meitä on synynyt ihmisiä jotka jättämällä lisääntymättä paranamme ihmislajia. Eli meidänkin elämällämme on tarkoitus, olla lisääntymättä.
Voi olla että asia on joillekkin liian arka vastata, mutta kuitenkin keskustelu voi helpottaakin. Samalla haluan kuitenkin ilmaista myös vilpittömän myötätuntoni, ja voimia elämiseen, niille jotka haluaisivat lapsia mutta eivät ole saaneet.
Useimmat meistä voimme kuitenkin jollain tavalla myötäelää ja nähdä läheisten lasten kasvuua. Sisarellani on kolme lasta ja tavallaa näin meidän suvun biologiset geenit säilyvät, vaikka eivät minun toimesta.
Itse, toisaalta vahvana persoonana, toisaalta "syntisenä körttiläisenä ;)" olen ajatellut että kysymys on myös lajin kehittymisestä. Meitä on synynyt ihmisiä jotka jättämällä lisääntymättä paranamme ihmislajia. Eli meidänkin elämällämme on tarkoitus, olla lisääntymättä.
Voi olla että asia on joillekkin liian arka vastata, mutta kuitenkin keskustelu voi helpottaakin. Samalla haluan kuitenkin ilmaista myös vilpittömän myötätuntoni, ja voimia elämiseen, niille jotka haluaisivat lapsia mutta eivät ole saaneet.
Useimmat meistä voimme kuitenkin jollain tavalla myötäelää ja nähdä läheisten lasten kasvuua. Sisarellani on kolme lasta ja tavallaa näin meidän suvun biologiset geenit säilyvät, vaikka eivät minun toimesta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
se onkin ihmeellistä,jotka eivät saa lapsia he niitä eniten kaipaavat,toisille taas jotka saavat niitä niin kaikki ei edes välitä niistä,
katulapsia on paljon muissa maissa.Ei heistä kukaan pidä huolta.
Lapsista varmaan yleensä vanhemmat pitää huolta. Jotkut voivat kuitenkin olla kyvyttömiä joko henkisesti tai taloudellisesti huolehtimaan jälkikasvustaan. Varsinkin köyhemmissä maissa.
Tämä on minua alkanut hämmästyttää että julkisuudessa kannetaan enempi huolta kulkukoirista ja kissoista kuin katulapsista.
Tietääkseni sekä Venäjällä ja jopa Virossa on paljon lapsia ilman kunnon huolenpitoa. Lastenkotien resurssit ovat heikkoja ja monesti lapset karkaavat kadulle pois lastenkodeista.
Nyt vain kiinnostus ministereillä ja tv-toimittajilla näyttää olevan enempi kulkukoirien kuin katulasten auttamisessa.
Taisi tämä kirjoitus mennä jo ulos tältä palstalta, eikä taida täyttää kaikkien älykkyyskään kriteerejä koska ollaan jo tunnepuolella. Mutta jatkakaa jos siltä tuntuu.
Joskus nuorena tyttönä, kun sisaret olivat jo avioituneet, olisin halunnut omia lapsia. Silloin oli vielä oma lapsuus, se lintukoto, niin kirkkaana mielessä. Mutta kolmikymppisenä ja ennemminkin aloin ajatella, etten minä enää jaksaisikaan. En tosin koskaan ole ajatellut sitä lajin kehitystä, vaikka ties miten paljon on parantunut näin minun tähteni. Aina kun kuulen tai luen kaikista niistä ikävistä asioista, mitä lapsille päivittäin tapahtuu, kiitän Luojaani ettei minulla ole omia.
...on niin moneksi.
Itse en ole koskaan ollut kumpaakaan mieltä. En ole koskaan erityisesti halunnut lapsia, vaikka niistä pidänkin, enkä koe olevani mitenkään erikoinen (johtunee ystäväpiiristä, jossa on myös paljon lapsettomia pariskuntia). Myöskään ei maailmani romahtaisi, jos huomaisin olevani raskaana. Ehkä tässä iässä kuitenkin olen mielummin ilman.
Pitäisi vain löytää mies, joka on samaa mieltä.
Samoja ajatuksia asiasta on minullakin ollut. Pidän lapsista ja olisin varmasti pärjännytkin isänä mutta nyt jo vähän yli nelikymppisenä tuntuu jopa helpottavalta ettei ole omaa jälkikasvua.
Meitä lapsettomia ja asian hyväksyneitä miehiä varmasti löytyy. Suhteiden rakentaminen ja ylläpitäminen on vain jostain syystä nykyisin turhan vaikeaa. Tavalliset miehet ja naiset ei kelpaa toisilleen. Harmillista.
...sitä olen itsekin ihmetellyt, miksi 'ihan tavallinen' ei nykymaailmassa enää ole valttia minkäänlaista. Ihan tavallinen elo kaikkine arkisine rutiineineen, mutta JONKUN KANSSA kelpaisi kyllä minulle, vaan tuntuvat olevan vaatimukset puolin ja toisin aivan liian kovia... Että saisi herätä jonkun vierestä, tehdä ruokaa yhdessä, keskustella, pelailla, retkeillä ja matkustella, katsoa telkkaria ja löhötä sohvan pohjalla.... eihän tunnu lainkaan kohtuuttomalta?
Taisi nyt hieman livetä aiheesta, mutta tulipahan sanottua ;o)
miksi et ole "löytänyt" mieleistäsi miestä, jakamaan kanssasi arjen ilot ja surut.
Kysyjä: nimimerkillä "etsijämies"
...miksi sitä yleensäkään ei kohdata?
Ehkä on kyse siitä, että nuoruudenrakkaudet ovat olleita ja menneitä ja näin aikuisena ei ole sattunut 'kolahtamaan'. Eli jos olen itse ollut kiinnostunut, ei vastapuoli ole tai päin vastoin... tunteellisena ihmisenä en kuitenkaan pysty seurustelemaan, jollei tunteet ole mukana (ei siis vain olemisen vuoksi) ja molemminpuolista yhteistä 'kolahdusta' ei vain ole kuulunut... Jos tuohon kysymykseesi osaisin tämän paremmin vastata, niin lehmätkin varmaan lentäisivät ;o)
Kirjoitanpa minäkin hieman lapsettomuudesta. Olen kolmekymppinen naimisissa oleva nainen. Olen psyykkisesti erittäin epävakaa henkilö ja tekemiseni ja käyttäytymiseni eivät toisinaan ole millään lailla ennalta arvattavissa. Käyn terapiassa ja syön lääkkeitä. Suurin osa tutuistani ei tätä tiedä, eivätkä esim. omat vanhempani halua nähdä koko totuutta ja tilanteen vakavuutta. Niinpä kaikenmaailman typeriä ihmisiä riittää kiusaksi asti minulle ratkuttamaan lasten hankinnasta. Tai jos erehdyn sanomaan suoraan jollekin henkilölle, ettei meille lapsia koskaan tule (mieheni ei onneksi myöskään halua lapsia), siitäkös seuraa aina vaikka mitä palopuheita. Ajatelkaa vähän ihmiset, eikö se nyt ole ihan jokaisen oma asia hankkiiko lapsia vai ei. Vai haluatteko oikeasti muka, että joku arvaamaton ja raivokohtauksia jatkuvasti saava henkilö tekee lapsen ja heittää sen sitten huonona hetkenä seinään tai pahoinpitelee kuoliaaksi? En minäkään halua moista eli lapsia ei meille tule ja piste.