Mainosvetoisessa maailmassa itsensä mainostaminen on hämmästyttävän vaikeaa, ellei tungoksessa ja tulvassa peräti mahdotonta.
Oli tavallinen kesäpäivä. Istahdin Helsinginkadulla vihreälle muhkealle kangastuolille, koska jonkun muuttomatka oli päättynyt sporapysäkille ja tuoli jätetty jälkeen. Odotin siinä soffatuolilla muina naisina ratikkaa kuin olisin istunut ja ollut omassa olohuoneessani. Niinä yhdeksänä minuuttina, joina siinä istuin, minusta otettiin kahdeksan kännykkävalokuvaa ja yksi järjestelmävedos. On nimittäin olemassa uskomus siitä, että mikään ei Kalliossa jää näkemättä. Ei mikään.
Tänään näin niistä otoksista yhden.
(naurua)
Oli tavallinen kesäpäivä. Istahdin Helsinginkadulla vihreälle muhkealle kangastuolille, koska jonkun muuttomatka oli päättynyt sporapysäkille ja tuoli jätetty jälkeen. Odotin siinä soffatuolilla muina naisina ratikkaa kuin olisin istunut ja ollut omassa olohuoneessani. Niinä yhdeksänä minuuttina, joina siinä istuin, minusta otettiin kahdeksan kännykkävalokuvaa ja yksi järjestelmävedos. On nimittäin olemassa uskomus siitä, että mikään ei Kalliossa jää näkemättä. Ei mikään.
Tänään näin niistä otoksista yhden.
(naurua)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Repisis kopsis.
Otin tämän aiheen esille sen harvinaisuuden takia. Onhan tavatonta että ihminen saa osakseen positiivista huomiota, ja jopa pitää siitä. Ja kaikki tämä vain sen vuoksi, että joku onneton ei jaksa raahata mukanaan massiivista tuolia loppuun saakka, vaan on jättänyt sen taakseen. Mitä hyvänsä raskasta ihminen mukanaan kantaakin, niin sen voi aina jättää pysäkille istuimeksi jonkun toisen kapinalle ja kolmannen tilannetajulle. Sellaisesta se taide alkaa.
Valitan ajatelmistani puuttuvaa palstatyypillistä elementtiä.
(reps)
Kannan päivästä toiseen raskasta reppua. Kirjoja tai kiviä täynnä ja raskaita ajatuksia. Askel painaa. Edelleen mietin menisinkö töihin vai minne minä oikein menisin. Possunikaan ei kerro. Mitähän minun tästä pitäisi kehitellä? Mitä minun pitäisi ajatella?
(Saturnuksen renkaitten hihitystä)
Usein ihmettelen sitä miksi elämääni ja ajatuksiani kuvaavat pienet klipit saavat ihmiset raiteiltaan, synkiksi ja pahoinvoiviksi, tuhlaamaa voimavarojaan minun nollaamiseksi.
On tämä tähden elämä sitten raskasta.
(naurua)
Must sä oot kiva !
Kiitos :) Se lämmittää pienen ihmisen pientä sydäntä :)
(Huutonaurua)
Olen tähti synkällä taivaalla. Ohjaan teitä oikeaan suuntaan. En ole oikein varma siitä onko oikein rakastaa naista naisena. (pohdintaa) ( syvää pohdintaa ja päänrapsutusta) Mietin tätä tänään kun saan pääni selväksi lukuisista yön dinosauruksista (naurua)
(naurua)
Enkö osaa edes nimimerkkiäni ilman repeilyä kirjoittaa? (naurua) tästä syytän vain dinosauruksia jotka marssivat määrätietoisesti sängyssäni viime yönä. Otin tämän aiheen taas esille sillä se on ajankohtainen monille. Katselen haikeana taivaalle ja mietin menetettyä yötä. Ensi yönä vieressäni nukkuu kissa. (naurua)
Ihanaa kun olen vihdoinkin löytänyt paikan mihin voin ajatuksiani kirjoittaa. Ennen kirjoittelin vauva-palstalla ja sitä ennen deebsterinä ellien yliluonnolliset-palstalla. (repeilyä) Tämä paikka tuntui kuitenkin heti kodilta.
Tähtenä teille loistan niin kauan kuin haluatte ja vaikka ette haluaisikaan.
(reps)
No, jos sulla ei kerran ole muuta elämää, niin kai se on hyvä, että "elät" edes tällä palstalla.
(säälinaurua)