Millaista on olla 80-85 vuotias?

Tunnen monta 80-90 vuotiasta... Olen jatkuvasti heidän kanssaan puhelin yhteydessä ja tapaan heitä kerho toiminnoissa. Kaikki ovat naisia. Iloisia ja hyvän huumorin omaavia. Kakai kulkee rulaattorilla ja kolme pysyy suoraselkäisenä. Itse en ole vielä lähellekkään sitä ikää..

Eipä ne ajatukset sen kummempia ole, kuin nuorenpanakaan. Sairauksissa vain pyörii useammin ajatukset. Kyllä sitä odottaa ja toivoo elävänsä satavuotiaaksi, kunhan vaan saisi elää terveenä ja selväjärkisenä.

Uteliaisuus on valttia aina. Se auttaa elämään pidempään. Jos ei ole uteliaisuutta, niin ei ole paljoa mielenkiintoa elämäänkään. Myöskään ei kannata koskaan alkaa hokemaan itselleen, etten elä enää kauaa. Se puhe toteuttaa itse itsensä lopulta.

Minä olen ollut opettaja koko työelämän ajan. Se on pitänyt minut vireänä. Hoidamme yhdessä puutarhaamme kesäisin. Syömme oman pellon tuotteita. Sännölliset ruoka-ajat ovat hyvin tärkeä osa elämää, sekä oikea ruokavalio. Mitään ei koskaan kohtuuttomasti. Emme ole juoneet alkon tuotteita, emmekä tupakoineet ikinä. Emme juoruile ihmisistä, ja pyrimme olemaan aina positiivisiä.
Olemme olleet naimisissa 60 vuotta!

Nyt menemme nukkumaan ja heräämme noin kello 6.00.
Terveisin Lyydia ja Ensio.

Kaikkihan on niin paljon kiinni ihmisen luonteesta ja ajatusmaailmasta. Yksinäisen elämä ei ole mukavaa vanhuksena, kun se ei ole nuorenakaan mukavaa. Vahana ei jaksa käydä niin paljoa riennoissa, kuin nuorena, joten yksinäisyys on silloin todella yksinäistä.

Mieheni on 88v. ja hän kävelee paljon ulkona. Hän kykenee myöskin tekemään käsinojapunnerruksia malliksi lapsenlapsen lapsille. Hän antaa myöskin paikkansa bussissa nuoremmille naisille, koska on herrasmies. Hän jaksaa vielä seistä, sanoo.