No, aloitetaan sanomalla vaikka näin että mua on kiusattu 7 vuotta. Koko mun ala-aste ja yläasteella seiska luokka. Kiusaajina oli tietty mun luokkalaisia tyttöjä. Ala-asteella, 1-3 luokalla kiusaaminen oli syrjintää, ei otettu leikkeihin mukaan ja pientä haukkumista. Pienenä ja heikkona en tietenkään uskaltanut tehdä asialle mitään.
4-6 luokkaan kiusaaminen alko olla enemmän haukkumista. Joka päivä sain jotain kuulla joka satutti mua ihan helvetisti. Kotona sanoin äiteelleni et mua kiusataan, mut hän sanoi vaan että siitä ei kannata välittää. Niin mä sit yritin olla etten välittäis koko asiasta.
Eräänä päivänä sitten koulun ruokalassa istuin luokkalaisteni likkojen kans samaan pöytään, vaikka ne taas oli mulle vittuillu. Ku istuin pöytään, kuului suusta; "mitäs sä siihen istumaan tuut?" olin hiljaa, koska en viittiny sanoa mitään. Siinä ne kaikki mulle sitten jotain ilkkui, ja silloin mä sain tarpeekseni. Mä poistuin ruokalasta ja menin luokkaan hakemaan reppuni. Naulakoilla pistin kenkiä ja vaatteita jalkaani, kun tämä kyseinen henkilö joka oli ilkeästi mulle sanonu miks istuin heidän pöytään tuli ja sanoi niin ystävällisesti että minne mä olin menossa. Vastasin sit hänelle että kotia oon menossa. Lähdin koulusta ovet paukkuen, ja kun olin päässy ulko-ovesta pihalle, kyyneleet tuli mun silmiin. Mä asuin lähellä koulua, alle kilometrin päässä. No puolessa välissä matkaani, eräs kiusaajistani tuli ja sano et mun pitääs tulla heti kouluun. Mä sanoin sille sit itkien että en tuu sinne enää ikinä. Kotia päästyäni äitee ihmetteli miks tulin itkien kotiin ja keskellä koulupäivää. Sanoin et mä en enää jaksa sitä kiusaamista ja sillon mun äitee suuttu ja raivostu. Se lähti sinne koululle. Se oli huutanu ja raivonnu kaikille luokkalaisilleni likoille niin että jokainen oli sielä itkeny.
Seuraavana päivänä kun taas tulin kouluun kukaan
ei puhunu mulle mitään, ne anto mun olla rauhassa.
Kiusaaminen loppu siihen koko loppuvuodeksi.
Yläasteelle mentyäni ajattelin että voisin olla kaikkien kanssa hyviä ystäviä ja kiusaaminen ei enää koskaan jatkuisi, mutta väärässä olin. Luokkalaisteni lisäksi 9 luokkalaiset alkoivat huikkia mulle kaikkea ilkeetä, vaikka en ollu tehny niille yhtään mitään. Kävin koulun kuraattorilla monesti puhumassa kiusaamisestani,
ja asia otettiin hoidettavaksi. Kiusaaminen loppu sit hetkeksi aikaa, mutta ei se siihen loppunu.
Loppuvuodesta aloin sanoa vastaan. Päästin suustani niin ilkeitä sanoja mitä vaan osasin. Nämä kiusaajat rupesivat silloin nauramaan, ja tiesin niitten nauravan vaan siks ku ne oli hämillään mun puollustautuvani. Kerran paiskasin erään heistä maahan ku olin niin vihaa täynnä niitten ilkeitä sanoja.
Nyt kasille tultuani kukaan ei oo kiusannu. Mä oon päässy kiusaamisen yli, mutta sain siitä palkaksi sen että itse oon ilkee aika monelle. En
kumminkaan huiki kenellekään ilkeitä sanoja, koska
se on musta lapsellista. Mä vaan haluan kostaa tän kaiken, ne kaikki vuodet kun mua on kiusattu.
Mut sitä mä en todellakaan voi käsittää että mikä
hinku niillä ihmisillä oli kiusata just mua.
Hyvät ihmiset jotka ootte sortunu kiusaamiseen, mä sanon että ottakaa nyt järki käteen ja lopettakaa se ihmeessä. Jos on asiat huonosti itellä tai kotona, niin ei sitä tartte purkaa kiusaamalla ketään viatonta, joka ei mitään oo tehny! Kattokkaa itteenne peilistä ja miettikää kaks kertaa mitä teette.
4-6 luokkaan kiusaaminen alko olla enemmän haukkumista. Joka päivä sain jotain kuulla joka satutti mua ihan helvetisti. Kotona sanoin äiteelleni et mua kiusataan, mut hän sanoi vaan että siitä ei kannata välittää. Niin mä sit yritin olla etten välittäis koko asiasta.
Eräänä päivänä sitten koulun ruokalassa istuin luokkalaisteni likkojen kans samaan pöytään, vaikka ne taas oli mulle vittuillu. Ku istuin pöytään, kuului suusta; "mitäs sä siihen istumaan tuut?" olin hiljaa, koska en viittiny sanoa mitään. Siinä ne kaikki mulle sitten jotain ilkkui, ja silloin mä sain tarpeekseni. Mä poistuin ruokalasta ja menin luokkaan hakemaan reppuni. Naulakoilla pistin kenkiä ja vaatteita jalkaani, kun tämä kyseinen henkilö joka oli ilkeästi mulle sanonu miks istuin heidän pöytään tuli ja sanoi niin ystävällisesti että minne mä olin menossa. Vastasin sit hänelle että kotia oon menossa. Lähdin koulusta ovet paukkuen, ja kun olin päässy ulko-ovesta pihalle, kyyneleet tuli mun silmiin. Mä asuin lähellä koulua, alle kilometrin päässä. No puolessa välissä matkaani, eräs kiusaajistani tuli ja sano et mun pitääs tulla heti kouluun. Mä sanoin sille sit itkien että en tuu sinne enää ikinä. Kotia päästyäni äitee ihmetteli miks tulin itkien kotiin ja keskellä koulupäivää. Sanoin et mä en enää jaksa sitä kiusaamista ja sillon mun äitee suuttu ja raivostu. Se lähti sinne koululle. Se oli huutanu ja raivonnu kaikille luokkalaisilleni likoille niin että jokainen oli sielä itkeny.
Seuraavana päivänä kun taas tulin kouluun kukaan
ei puhunu mulle mitään, ne anto mun olla rauhassa.
Kiusaaminen loppu siihen koko loppuvuodeksi.
Yläasteelle mentyäni ajattelin että voisin olla kaikkien kanssa hyviä ystäviä ja kiusaaminen ei enää koskaan jatkuisi, mutta väärässä olin. Luokkalaisteni lisäksi 9 luokkalaiset alkoivat huikkia mulle kaikkea ilkeetä, vaikka en ollu tehny niille yhtään mitään. Kävin koulun kuraattorilla monesti puhumassa kiusaamisestani,
ja asia otettiin hoidettavaksi. Kiusaaminen loppu sit hetkeksi aikaa, mutta ei se siihen loppunu.
Loppuvuodesta aloin sanoa vastaan. Päästin suustani niin ilkeitä sanoja mitä vaan osasin. Nämä kiusaajat rupesivat silloin nauramaan, ja tiesin niitten nauravan vaan siks ku ne oli hämillään mun puollustautuvani. Kerran paiskasin erään heistä maahan ku olin niin vihaa täynnä niitten ilkeitä sanoja.
Nyt kasille tultuani kukaan ei oo kiusannu. Mä oon päässy kiusaamisen yli, mutta sain siitä palkaksi sen että itse oon ilkee aika monelle. En
kumminkaan huiki kenellekään ilkeitä sanoja, koska
se on musta lapsellista. Mä vaan haluan kostaa tän kaiken, ne kaikki vuodet kun mua on kiusattu.
Mut sitä mä en todellakaan voi käsittää että mikä
hinku niillä ihmisillä oli kiusata just mua.
Hyvät ihmiset jotka ootte sortunu kiusaamiseen, mä sanon että ottakaa nyt järki käteen ja lopettakaa se ihmeessä. Jos on asiat huonosti itellä tai kotona, niin ei sitä tartte purkaa kiusaamalla ketään viatonta, joka ei mitään oo tehny! Kattokkaa itteenne peilistä ja miettikää kaks kertaa mitä teette.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voimia sinulle. Lohdutan aina omia lapsia näin: sillä joka kiusaa toisia, on itsellään paha olo. Ei kukaan tervejärkinen tee sellaista toiselle. Koeta kestää. Jospa asiat muuttuisivat kun jatkat opintoja. Tiedän, että tämä ei kauheasti lohduta. Tässä maailmassa on aina joukko noita paskapäitä. En tiedä, tehooko niihin mikään muu kuin nyrkki! Terveisin mamma
Jos ihmistä kiusataan, niin silloin ei todellakaan pidä olla niinkuin ei olisikaan. Se vaan lisää kiusaamista, koska kiusaajat huomaavat, että kiusattu ei uskalla sanoa vastaan.
Sinä tappelit vastaan, se voi auttaa. Varsinkin fyysinen väkivalta, mutta silloin sinua pelätään ja vieroksutaan.
Minä suosittelisin sitä, ettet ottaisi asiaa kovinkaan vakavasti, naura niille jutuille, vitsaile itse itsestäsi, näin ollen kiusaajat eivät enää pysty vahingoittamaan sinua (omasta mielestään). Toiseksi saat samalla, mahdollisesti, hyvän tyypin maineen.
Kiitos sanoista.. (:
Kosketti minua...
En oikein tiedä voinko kertoo tällästä tässä.
No.. tänään koulussa mä olin veskissä pissalla,
ja olin just alkanu pissaa kun takaa tuli joku ja veti mun kädet taakse.
No .. noi alushousut meni tohon pippelin päälle ja mulla tuli tota pissaa sit housuihin kun en ehtiny lopettaa. Housun etuosa kastu ihan märäksi. Ja niitä oli kolme isompaa poikaa ja ne nauro mulle ja sanovat mitä pissa poika.
Sit yksi niistä otti mun alushousuista kiinni ja veti ne alas ja sit ne näki mun pienen pippelin
ja ne nauro ja huusivat et eihän sillä oo karvoja.
Onneksi mä sain sit nostettua noi alushousut
ylös ja farkut sit myös.
Ne pojat sano et ne lyö mua jos mä kerron tän jollekkin.
Pitäskö mun kertoo opelle tai kotona vanhemmille. Mut mua pelottaa sit mennä kouluun..
Onks tää jotain koulukiusaamista, mä en ainakaa tykkää et mulle tehtiin noin.
Kyseessähän on seksuaalinen häirintä. Siis kiusaamisen lisäksi. Kerro, jos siltä tuntuu. Tai sitten voit odottaa, että kasvat aikuiseksi ja kostaa, hitaasti mutta varmasti.
Kirjoituksesi kosketti kovasti. Joudut varmasti pohtimaan vielä paljon tätä kiusaamisasiaa, ehkä nyt vasta voit päästää pihalle niitä tunteita, mitä se on monen vuoden aikana herättänyt.
Tee myös nii - päästä pihalle kaikki ikävä, mitä ne idiootit sinulle ovat tehneet!
Fyysiseen väkivaltaan en kuitenkaan kehoita. Silloin vain asetut heidän tasolleen, eikä mikään koskaan muutu. Sillä ei saa asioita ratkaistua.
Koska todellakin, ne ihmiset eivät taatusti ole ensinnäkään ymmärtäneet mitä ovat tehneet. Heitä voi syyttää typeryydestä. Se ei ole sinun vikasi, kiusaamiseen ei tarvita mitään oikeaa syytä. Parhaiten kostat, kun yrität saada itsellesi hyviä kavereita ja ystäviä. Aloitat vaikka jonkun mukavan harrastuksen. Näytät niille, että olet henkisesti kypsempi ja vahvempi ihminen. Sinulla on parempia kavereita ja joku harrastus, johon heillä ei ole mitään sanomista.
Voimia sinulle! Hakkaa vaikka nyrkkeilysäkkiä :) se auttaa kummasti.
Toivon paljon voimia sinulle! Koulukiusaus on todella inhottavaa!
jos vaikka kokeilisit kunnolla yrittää olla kaveri niiden kans. ei se kostaminen mitään auta.. kai siel teilläki aina joitaki on jotka ei liiku niiden kiusaajies kans. en voi millään uskoa et koko luokka kiusais. tai sit oot vaan omituinen. peace.