Millä tavalla sateenkaariväki kokee tämän asian ylipäätään oman itsensä kannalta suhteessa valtaväestöön? Itse koen tästä tietynlaista hmm..mikähän lie olisi oikea sana..kenties rajoittuneisuus tai ainakin "rajoittuneisuus". Suurelta osin tämä tietysti liittyy oman pääni luomiin vääriin ajatusmalleihin jotka ovat iskostuneet päähän. Toisaalta eivät ne kyllä sieltä kokonaan varmasti häivykään. Tarkoitan vaan lähinnä "rajoittuneisuudella" herkän ihmisen kannalta että haluiaisi osallistua erityyppisiin asioihin, olkoon nyt vaik kansalaisopiston kurssit jne. ja elää jollakin tapaa "vapaammin", mutta ei ikäänkuin pysty tämän asian vuoksi. Muiden kielteiset reaktiot ja muu vastaava nostaa tavallaan heti rimaan. Muilla kokemuksia moisesta?
Uhka vai mahdollisuus?
Sikaasäkissä
1173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tavallaan rajoittuneisuutta juu, mutta itse olen pyrkinyt rohkeasti murtamaan sitä. Niin pitkään kun kaveriporukassa ei tiedetä, ei voi olla muuta kuin hieman rajoittunut.
Kaveripiirissä voit elää vapaasti kun ulostaudut suvaitsevaisille ja heität pöllöt ulos. Näin kaikilla on kivaa.
Herkän epäröivän ei kannata tulla kaapista ulos, vain vahvat parkkiintuneet jaksaa. Herkkänä et välttämättä jaksa jonkun dorkan mielipidettä, mut parkkiintunut vain nauraa räkäsesti ja on korkeintaan huvittunut.
Ei voi olla totta?!
Onko kansalaisopistoonkin nykyisin homo- ja heterokiintiöt ja sinne ei pääse opiskelemaan, ellei tule kaapista ulos? Vai onko tämä juuri sitä sun rajoittunutta ajatusmallia?
Kansalaisopistoon meno ei liene radikaali uhka muulle kuin netissä pähkäilyyn ja itsensä ylianalysointiin käytettävälle ajalle. Näkisin sen olevan hyvä mahdollisuus saada pariksi tunniksi muutakin ajateltavaa, kenties löytää uusi harrastus ja tutustua ihmisiin, mutta, valinta on sinun.
Kyse ei ole niinkään edes kaapista ulostulosta, vaan tämän ominaisuuden ylipäätään olemassaolosta ja siihen liittyvistä negativiisista fiiliksistä, kuten häpeästä. Ja todellakin, vaik kansalaisopistolla pari tuntia oleskelua viekin ajatukset muualle ja onkin hyvä juttu. Mutta sitä jonkinlaista sisäistä häpeää se ei kadota. Tajuan toki ettei pitäis olla liian herkkänahkainen mutta minkäs teet?! Kai se jotain sopeutumattomuuttakin voi olla..
Esim. mä elän niinsanottua heteroelämää mutta mulla ei ole vain seksisuhteita naisiin. Naisiakin saattaa olla messissä mukana kaverina, eikä mitään ongelmaa. Itseasiassa ominaisuutta ei ajattele juuri lainkaan arjessa.
Aloitin sillä tavalla sopeutumaan tähän aikanaan, että hyväksyin sen, että saan tykätä miehistä. Se oli omalla tavallaan mukavaa platonista vaihetta ilman seksiä, ja myöhemmin tuli joku suhde mukaan. Tykkäämistä ei nykyään kukaan pidä pahana, sen hyväksymisellä voi itsekin aloittaa.
Ja sitten sellainen yleinen huomio: jos kuulee homoja haukuttavan, porukka arvostelee vain näitä räikeimpiä homostereotypioita. Ei ne haukua sua, ne haukkuu transuilua, tyttöilyä sun muuta kummallista.
Mä tein joskus kardinaalivirheen suuttumalla yleisestä harmittomasta homoläpästä. Ja sinne meni ne porukat...itse asiassa 30% homoista ei harrasta edes anaaliseksiä. Joten tuokaan (anaali)stereotypia ei sopinut muhun.
Ihmiset ei ole homovastaisia, kun nähdään reippaasti naamakkain. En ole törmännyt yhteenkään joka olis livenä oikeasti homovastainen, kun ollaan lähietäisyydellä...
Voi sentään :/
Miksi pitää hävetä tai pyöriä itsesäälissä niin paljon, että se samalla estää sinua olemasta oma itsesi, vaikka, kuten itsekin arvelet, luultavasti mitään rimaa, muuria tai kynnystä ei ole muuta kuin omassa ajatusmaailmassasi? Anna itsellesi mahdollisuus, älä ole itsesi pahin uhka. Kokeile rohkeasti uusia asioita, särje rutiinisi, opettele jokin täysin uusi taito, jossa koet menestymisen tunnetta.
Saatat hyvinkin olla koko loppuelämäsi olla #maailman surkein homo (c)(TM), mutta jospa olet maailman paras jossain muussa asiassa, millä ei ole mitään tekemistä homoutesi kanssa. Kuulostaa vaan siltä, että kun ryvet itsesäälissä, niin et anna itsellesi mahdollisuutta koskaan löydä sitä toista asiaa, joka huomaamattasi saisi sut pois sieltä homosäälin suosta.
Sillä, ettei uskalla kansalaisopistoon, ei kuulosta olevan edes mitään rationaalista tekemistä homouden kanssa, vaan on yleisempääkin ihmispelkoa. Jollaista varmaan syntyy, jos ei tosiaan ole ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa kuin netin kautta. Ja varsinkin, jos ottaa kaiken tänne anonyymeinä syydetyn vihan, pilkan tai v*ttuilun totena ja olettaa tulevansa raamatulla hakkaavien homovihaajien kohteeksi sillä sekunnilla kun nokkansa ovesta ulos työntää. Samalla tietysti myös suljet sen oven niiltä, joille sun homoutesi ei ole mikään elämää suurempi juttu ja hyväksyvät sinut ilman muuta ja jopa kannustavat sinua.
Mutta - jälleen kerran - kukaan muu ei sinua tuosta mielentilasta voi saada pois kuin sinä itse. Jos olet menossa vaikkapa espanjan kielikurssille, niin mene. Ainakin Qruiserissa oli yksi hieman samoista ongelmista kärsivä henkilö menossa ;) Jos et ole hän, niin saattaa olla, että löydät hänet kurssin kautta, jos oikein hyvä tuuri käy.
Kuinka on käynyt? Oletko rohkaistunut ja löytänyt elämään uusia asioita?
http://uskonpuolesta.blogspot.fi/2011/02/myytti-homouden-synnynnaisyydesta-mita.html
myytti se on uskontokin