Onko tietoa valokuvien arkistoinnista

Tolleen mullakin on kuvat tallessa, mutta siinä on kyllä monta rajoitusta. Esim. lajittelun voi tehdä kansioihin vain yhdellä kriteerillä kerrallaan, ei voi niputtaa kuvia kuvausajan, paikan, aiheen, ihmisten ja vaikka käytetyn kameran perusteella. Kuvia ei voi määritellä paremmuusjärjestykseen siten, että esim. illanistujaisissa voisi näyttää vain parhaiten onnistuneet otokset. Jos kuvien Exif-tietoihin lisäilee tietoja, niin niitä ei saa kovin kätevästi näkyviin tiedostoja selatessa. Kuvien selaaminen on todennäköisesti hitaampaa ja rajoitetumpaa kuin erillisellä arkisto-ohjelmalla, joka tallentaa pikkukuvat tehokkaammin. Jos kuvaa muokkaa, niin tilantarve tuplaantuu, ellei tuhoa originaalia. Tiedoston tai kansion nimeen voi kirjoitella vaikka mitä tietoja, mutta missä järjestyksessä? Siitä tulee äkkiä karmea sotku. Erillisiä txt/doc/html-tiedostoja on myös hankalaa hallita.

Vuosia sitten otin käyttöön Sonyn videokameran mukana tulleen järjestelyohjelman, joku PMB se oli. Laitoin videoille aiheita ja tähtiäkin taisin klikkailla kiinnostavuuden mukaan. Eipä näkynyt enää tiedot toisessa tietokoneessa samalla ohjelmalla. Versiopäivityskin taisi hukata jotain. En selvittänyt toimintaa tarkemmin, kun ei siinä suurta vahinkoa tullut. Nykyään sitä ohjelmaa ei kai enää edes kehitetä, vaan ovat Sonylla vaihtaneet johonkin ihan toiseen, jota en ole testannut.

Canonin mukana tulevalla ImageBrowserilla selaan toisinaan kuvia, mutta mitään tietoja en ole sen avulla arkistoon lisännyt em. syystä enkä ole yrittänytkään. Positiivista on, että ainakin ohjelman nimi on pysynyt samana varmaan yli 10 vuotta.

Adobe Lightroom on varmaan hyvä kyllä, mutta jos kuviaan ei tavallisesti jälkikäsittele yhtään, niin menee rahat hukkaan. Kai se on enempi RAW-kuvaajalle suunnattu. Käsittääkseni oleellinen etu sen käytössä on, että kaikki muutokset kuviin tallennetaan erillisenä datana, joka ei vie juurikaan lisätilaa verrattuna kuvakopion tallentamiseen. Adobella on myös nykyään aika törkeä rahastusmeininki. Jos ei harrasta aktiivisesti kuvaamista ja ohjelmaa käytetään pääasiassa jo otettujen kuvien järjestyksessä pitämiseen, niin kannattaako ohjelmasta maksaa 150 euroa vuodessa. Miten arkiston käy, jos tilauksen lopettaa?

Yleensä haluan pysyä kaukana epämääräisistä ilmaisohjelmista, jotka eivät ole olleet jo vuosia laajasti käytössä. Saa silti suositella jotain.

Tuo pitää paikkansa. Vuosituhannen vaihteesta, käytännössä öljykriisistä alkaa aikakausi, joka jatkuu meidän päiviimme, josta ei jää hirveästi valo- tai elokuvia jäljelle. Muutos huonompaan alkoi jo ennen sähköistä aikakautta, kun hopean määrää filmeissä laskettiin.

Toimiva säilytys voi perustua vain kopíointiin. Mikä tahansa säilytys, joka perustuu tietyn yksittäisen kappaleen säilytykseen on tuhoon tuomittu.

Ei pidä paikkaansa, on yksi media mikä kestää mitä vain, ihmiskunnan loppuun. Sumerilaiset savitaulut. Niille tuhat vuotta on kuin kärpäsen aivastus...

Niitä mainitsemiasi hyviä olosuhteita sattuu vain olemaan niin harvassa. Kenkälaatikoistahan ne useimmat paperivedokset löytyvät.

Bittimediaa pitää vuosittain tai parin vuoden välein "tuorestaa" eli siirtää uudelle alustalle. Jos kuvia on tuhansia tai kymmeniä tuhansia kuten meistä monet ovat saaneet aikaan niin taitaa printtaaminen olle aika turhauttavaa hommaa. Lisäksi ne pitäisi printata suurina jotta ei menetetä nyky kameroiden erottelua sitä kun löytyy 20 - 36 Mpix lähes jokaiselta. Silloin A3 olisi ehkä se normaalikoko tuohon hommaan. Ei oikein himoita 1000 kpl A3 kuvia! Muutamanhan niitä silloin tällöin printtailee huvikseen.

Minä aion edelleen tallentaa parille ulkopuoliselle omien kuvieni varmuuskopiot.

nikon_d90 kirjoitti:

Bittimediaa pitää vuosittain tai parin vuoden välein "tuorestaa" eli siirtää uudelle alustalle. Jos kuvia on tuhansia tai kymmeniä tuhansia kuten meistä monet ovat saaneet aikaan niin taitaa printtaaminen olle aika turhauttavaa hommaa. Lisäksi ne pitäisi printata suurina jotta ei menetetä nyky kameroiden erottelua sitä kun löytyy 20 - 36 Mpix lähes jokaiselta. Silloin A3 olisi ehkä se normaalikoko tuohon hommaan. Ei oikein himoita 1000 kpl A3 kuvia! Muutamanhan niitä silloin tällöin printtailee huvikseen.

Minä aion edelleen tallentaa parille ulkopuoliselle omien kuvieni varmuuskopiot.

Lue lisää

Jos kuvia on tuhansia tai kymmeniä tuhansia, niin täytyy hankkia todella iso kenkälaatikko tai mieluummin palonkestävä panssarikaappi ainutkertaisten paperivedosten tallentamiseen. Digitaltioita sopii valtava määrä jo yhdelle pikkuriikkiselle muistitikulle.
Hyvän flash-muistin säilyvyys on aivan toista luokkaa kuin näiden CD-mittaisten polykarbonaattikiekkojen.
Moni valokuvausta harrasteleva uskoo kyllä olevansa Henri Cartier-Bresson.

ikilaatta kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa, on yksi media mikä kestää mitä vain, ihmiskunnan loppuun. Sumerilaiset savitaulut. Niille tuhat vuotta on kuin kärpäsen aivastus...

Savitaulut usein ovat säilyneet vahingossa, kun rakennukset, joissa niitä on säilytetty on poltettu. Savi on siinä erikoinen media, että polttaminen parantaa sen säilymistä. Toki noistakin suurin osa on hävinnyt. Teksti kuitenkin on pohjimmiltaan digitaalista informaatiota. Ketään ei kiinnosta yksittäisen kirjaimen mahdolliset virheet, kunhan teksti on luettavissa.

okaro kirjoitti:

Savitaulut usein ovat säilyneet vahingossa, kun rakennukset, joissa niitä on säilytetty on poltettu. Savi on siinä erikoinen media, että polttaminen parantaa sen säilymistä. Toki noistakin suurin osa on hävinnyt. Teksti kuitenkin on pohjimmiltaan digitaalista informaatiota. Ketään ei kiinnosta yksittäisen kirjaimen mahdolliset virheet, kunhan teksti on luettavissa.

Lue lisää

Äärettömän mielenkiintoista olisi myös nähdä se kamera joka kuvaa savitaululle tai edes printteri jolla nuo digitiedostot sille savilevylle siirretään värikuvan muodossa.

Kun kuvat olisi printattu savilevyille pitäisi tölli polttaa jotta säilyvyys olisi parempi. Mahtaakohan monikaan kuvaaja innostua moisesta touhusta ainakaan jos asuntolainaa on vielä maksamatta? ja entäs naapurit kerros- tai rivitaloissa, mitähän ne alkaisivat ajatella valokuvaavista naapureistaan?

Vaikka täällä saakin varsin vapaasti esittää näitä aivotuhnujaan niin suosittelen jonkinlaista realiteettien käyttämistä ikään kuin porttina yleiseen tietoisuuteen tulevista esityksistä.

Nykyään saat Terasen ulkopuolisen kovalevyn satasella ja joskus allekin. Siihen mahtuu aika monta muistikortillista kuvia. Kun pidät sitä liitettynä vain kuvia siirtäessäsi ja käyttäessäsi niin se kestänee vuosia. Varminta on kuitenkin tallentaa ne kahdelle kovalevylle ennen kuin formatoit ne kortit uuteen käyttöön.

Tallennus taas kannattaa tehdä siten, että aina hakemistojen ja alihakemistojen nimiin tulee sekä päivämäärä että aihe jota siinä olevat kuvat esittävät vaikkapa tähän tyyliin "20150204 sylvin synttärit", silloin voit helpommin löytää tietyn vuoden, kuukauden ja aihepiirin kuvat. Päivämäärä kannattaa laittaa tuohon muotoon vvvvkkpp jolloin hakemistot asettuvat aikajärjestykseen automaattisesti.

Onnea toimenpiteisiin!!

Mites luulet lukevasi sitä teraista levyäsi 50 vuoden kuluttua?
Mistä löydät silloin niin antiikkisen tietokoneen joka osaa kytkeytyä siihen?

Paperikuvan katsomiseen silloin kaukana tulevaisuudessakin riittää silmät...

VanhaParta kirjoitti:

Mites luulet lukevasi sitä teraista levyäsi 50 vuoden kuluttua?
Mistä löydät silloin niin antiikkisen tietokoneen joka osaa kytkeytyä siihen?

Paperikuvan katsomiseen silloin kaukana tulevaisuudessakin riittää silmät...

Lue lisää

Kyllä USB-liitäntä on jo sen verran hyvin standardiksi muodostunut, että eiköhän niitä levyjä liitännän puolesta pysty lukemaan helposti 20 vuotta. Lisäksi kun laittaa kuvat DVD-levyille, niin on se kumma, jos jompi kumpi noista ei avaudu. Pessimistinen suhtautuminen datan säilyvyyteen on välillä ihan käsittämätöntä. Kyllä ne paperi/filmi-kuvatkin voi tuhota vesivahinko, tulva, home, aurinko, tulipalo, tulva, lemmikit, lapset tai vihainen exä. Mahdollisuudet säilyttää digikuvat tallessa ovat aivan toista luokkaa. Tsekkaa tämä huippu-uutuustuote :) http://www.verkkokauppa.com/fi/product/5361/fjxcb/Freecom-Floppy-Disk-Drive-USB-liitantainen-levyasema-3-5-lev Siitä alkaa tulla 20 vuotta täyteen, kun noita korppuja yleisesti käytettiin. Sen sijaan suhtaudun hieman epäileväisesti ulkoisiin kovalevyihin, joiden käyttöön tarvitaan erillinen virtalähde, jonka johdossa on kaiken lisäksi erikoisliitin. Se virtalähde voi helposti kadota tai hajota.

Yksi tapa pitää valokuvista väliaikaiset (varmuus)kopiot on siirtää ne tietokoneelle kopioinnin yhteydessä muistikortilla toiseen kansioon, jolloin ne eivät näy kamerassa eikä kuvansiirto-ohjelmassa. Jos ei kuvaa kovin aktiivisesti, poistaa epäonnistuneet tai tarpeettomat otokset jo kamerassa, ei paljon videota eikä RAW-kuvia, niin 32 gigan kortille mahtuu helposti muutamankin vuoden kuvat.

VanhaParta kirjoitti:

Mites luulet lukevasi sitä teraista levyäsi 50 vuoden kuluttua?
Mistä löydät silloin niin antiikkisen tietokoneen joka osaa kytkeytyä siihen?

Paperikuvan katsomiseen silloin kaukana tulevaisuudessakin riittää silmät...

Lue lisää

Ne tiedot on siihen mennessä kopioitu 5-10 kertaa. Luultavasti levyn tosin voi lukea ihan suoraan. Miksi ei voisi? Onhan meillä nytkin monia 50 vuotta vanhoja liitäntöjä, vaikka sähköpistorasiat.

okaro kirjoitti:

Ne tiedot on siihen mennessä kopioitu 5-10 kertaa. Luultavasti levyn tosin voi lukea ihan suoraan. Miksi ei voisi? Onhan meillä nytkin monia 50 vuotta vanhoja liitäntöjä, vaikka sähköpistorasiat.

Lue lisää

Mitä tarkoitat, että tiedot on kopioitu 5-10 kertaa? Jos kuvat on aktiivisessa käytössä olevalla tietokoneella, niin nehän tosiaan pitää kopioida koneen vaihtuessa aina seuraavalle. Ongelma tulee, kun kaikki kuvat (ja varsinkin videot) eivät enää koneelle mahdukaan. Enemmän tai vähemmän dataa alkaa kertyä ulkoisille kovalevyille, optisille levyille yms. Kun ne on poissa silmistä, niin ne voi unohtua kokonaan jonnekin kaapin perälle, helposti vuosikymmeniksikin. Todennäköisyyttä lisää kuvat säilöneen henkilön muuttaminen pois, sairastuminen, kuolema tms. Pilvitallennus on liian epävarma paikka ainoaksi säilöksi.

USB-liitännän luulisi pysyvän hengissä kymmeniä vuosia. Voihan sitä joo sähköpistorasiaankin verrata. Niitä on tosin maailmalla jotain 15 eri mallia. http://www.worldstandards.eu/electricity/plugs-and-sockets/ Enemmän oikeastaan epäilen, että USB-liitännän käyttö vähenee oleellisesti eikä joka talossa kohta olekaan varsinaista tietokonetta. Onhan jo nyt tabletti korvannut monella kannettavan tietokoneen ja data siirtyy yhä harvemmin kaapeleita myöten. Erilaisia USB-kaapeleitakin on vielä monella siellä täällä erilaisilla liittimillä, mutta eipä ne välttämättä tallessa pysyy enää, jos tarpeettomiksi käyvät.

sama_asia_mielessä kirjoitti:

Mitä tarkoitat, että tiedot on kopioitu 5-10 kertaa? Jos kuvat on aktiivisessa käytössä olevalla tietokoneella, niin nehän tosiaan pitää kopioida koneen vaihtuessa aina seuraavalle. Ongelma tulee, kun kaikki kuvat (ja varsinkin videot) eivät enää koneelle mahdukaan. Enemmän tai vähemmän dataa alkaa kertyä ulkoisille kovalevyille, optisille levyille yms. Kun ne on poissa silmistä, niin ne voi unohtua kokonaan jonnekin kaapin perälle, helposti vuosikymmeniksikin. Todennäköisyyttä lisää kuvat säilöneen henkilön muuttaminen pois, sairastuminen, kuolema tms. Pilvitallennus on liian epävarma paikka ainoaksi säilöksi.

USB-liitännän luulisi pysyvän hengissä kymmeniä vuosia. Voihan sitä joo sähköpistorasiaankin verrata. Niitä on tosin maailmalla jotain 15 eri mallia. http://www.worldstandards.eu/electricity/plugs-and-sockets/ Enemmän oikeastaan epäilen, että USB-liitännän käyttö vähenee oleellisesti eikä joka talossa kohta olekaan varsinaista tietokonetta. Onhan jo nyt tabletti korvannut monella kannettavan tietokoneen ja data siirtyy yhä harvemmin kaapeleita myöten. Erilaisia USB-kaapeleitakin on vielä monella siellä täällä erilaisilla liittimillä, mutta eipä ne välttämättä tallessa pysyy enää, jos tarpeettomiksi käyvät.

Lue lisää

Tuolla jo aiemmin, olisikohan ollut nikon_d90 taisi sanoa jotta bittimedia pitää "tuorestaa" parin vuoden välein tai sinnepäin.

Tuo tarkoittanee sitä, että ne siirretään aina uudelle levylle joka läppärin tapauksessa on ulkoinen kiintolevy. Onko vanhanaikainen pyörivä vai ssd on asia jota en osaa arvostella mutta kun satasella saa teran ulkopuolusen USB3 liitännällä niin ei se edes kalliiksi tule, ainakaan kuvaa kohti.

Samoja levyjähän voi käyttää useammankin kerran kun vaan aina välillä formatoi ne hyvällä ohjelmalla jotta huonot bitit jäävät pois käytöstä.

Olen kokeillut tablettia mutta kyllä taidan pysyä ihan läppärissä ja pöytäkoneessa. Tabletti korkeintaan korvaa sanoman aamukahvipöydässä jos ei ole muistanut maksaa tilausmaksua.

Nuo liitokset taas yleensä vaihtuvat niin verkkaan jotta aina ne kerkiää uusille levyille siirtää, ne kuvat.

Työeläkeläinen kirjoitti:

Tuolla jo aiemmin, olisikohan ollut nikon_d90 taisi sanoa jotta bittimedia pitää "tuorestaa" parin vuoden välein tai sinnepäin.

Tuo tarkoittanee sitä, että ne siirretään aina uudelle levylle joka läppärin tapauksessa on ulkoinen kiintolevy. Onko vanhanaikainen pyörivä vai ssd on asia jota en osaa arvostella mutta kun satasella saa teran ulkopuolusen USB3 liitännällä niin ei se edes kalliiksi tule, ainakaan kuvaa kohti.

Samoja levyjähän voi käyttää useammankin kerran kun vaan aina välillä formatoi ne hyvällä ohjelmalla jotta huonot bitit jäävät pois käytöstä.

Olen kokeillut tablettia mutta kyllä taidan pysyä ihan läppärissä ja pöytäkoneessa. Tabletti korkeintaan korvaa sanoman aamukahvipöydässä jos ei ole muistanut maksaa tilausmaksua.

Nuo liitokset taas yleensä vaihtuvat niin verkkaan jotta aina ne kerkiää uusille levyille siirtää, ne kuvat.

Lue lisää

No ei kyllä varmasti tarvitse parin vuoden välein "tuorestaa". Tolla logiikalla tietokoneisiin pitäisi uudelleenasentaa käyttöjärjestelmä aina parin vuoden välein. Joku tietysti ajattelee, että tietokoneen levyjen defragmentointi tekisi "tuorestamisen", mutta sehän järjestelee uudelleen uusia tai muokattuja tiedostoja. Ei levyllä pitkään samassa paikassa muuttumattomana olleet tiedostot pirstoudu. Jos jotain kohtaa levyltä ei saa esim. 10 vuoden päästä luettua, niin eiköhän se löydy varmuuskopiolta. Nykyään kovalevyille tulee todella harvoin viallisia sektoreita. SSD-levyillä datan tallennussolut kuluvat ja niitä joudutaan ottamaan pois käytöstä, mutta tätä varten levyissä on tehokkaampi virheenkorjaus. Kuluminen johtuu rajallisesta tallennuskertojen määrästä, joka sekin on niin suuri, ettei sitä normaalikäytössä voi ylittää. Pitkäaikaissäilyvyys virrattomana on vielä epävarmempaa kuin HDD:llä, mutta kuka hullu nyt kallista SSD-levyä silleen käyttäisi.

Kotipolttoisiin optisiin levyihin ei kannata kannata ihan niin "sokeasti" luottaa, mutta kyllä niilläkin data säilyy 10 vuotta hyvin suurella todennäköisyydellä. Tallensin jotain 14 vuotta sitten HP:n CD-RW-asemalla MP3:sia yli 20 CD-R-levylle. Hiljattain päätin varmistaa, että kaikki ovat tallessa kovalevyllä olevalla musakokoelmalla ja sen jälkeen hävitin levyt. Lähes kaikkien levyjen lukeminen onnistui ongelmitta. Parissa levyssä oli kohtia, joissa lukupää jäi junnaamaan paikalleen. Luku onnistui kuitenkin niistäkin laskemalla lukunopeus minimiin ja/tai vaihtamalla asemaa. Kirjoittava CD-RW-asema kuului ensimmäisiin, joita myytiin kohtuulliseen hintaan kuluttajille. Tallennus oli epävarmaa heti alusta lähtien. Jo silloin moniin levyihin tuli lähes lukukelvottomia kohtia, joten uusien lukuongelmien ilmaantuminen ei ollut yllätys. Mielestäni 14 vuotta oli ihan kunnioitettava säilyvyysaika silloin melko tuoreelle tekniikalle.

Testasin hiljattain myös vanhoja VHS-kasetteja, joille on nauhoitettu TV-ohjelmia suunnilleen vuosina 1986-90 eli yli 25 vuotta sitten. Kuvanlaatu näytti HD-kuvaan tottuneelle todella surkealta, mutten usko sen olleen alunperinkään sen parempi. Data on tallennettu nauhoille suunnilleen samalla tekniikalla magneettisessa muodossa kuin se kovalevyillekin tehdään. En oikein ymmärrä, millä logiikalla tiiviisti suojatuille kovalevyille tallennettu data olisi suuremmassa vaarassa kuin ohuelle ja lähes suojaamattomalle nauhalle tallennettu. Data pitää joka tapauksessa varmuuskopioida eli tallentaa vähintään kahteen paikkaan. Se suojaus riittää kyllä muutaman "huonon bitin" varalle.

Kannattaisi siis olla enemmän huolissaan itse siitä tietosisällöstä, sen yhteensopivuudesta uusien koneiden ja ohjelmien kanssa, tieton määrittelystä (tiedostonimet, taustatiedot), organisoinnista, käyttöoikeuksista (tarpeen mukaan rajoitettu/salattu tai täysin vapaa), tärkeydestä (ainutkertaiset juhlat vs uuden kameran testikuvat).

Aika monella tulee varmasti tulevaisuudessa ongelmia omien salausten kanssa, kun tietokoneiden, muistitikkujen ja levyjen mukana tulee jos jonkinlaisia salausohjelmia. Yleensä ihmisiä on opetettu käyttämään helposti muistettavia mutta vaikeasti arvattavia salasanoja ja pitämään ne muistissa vain omassa päässään. Paikallisesti salattu tieto on oma lukunsa. Salausavaimen säilytykseen pitäisi suhtautua kuin lottovoittokuponkiin. Salausavain on enempi erittäin murtovarman lukon _avain_ kuin salasana. Kassakaapinkaan tunnusluku ei ole yhtä tärkeää muistaa. Nykyäänhän netissä ei ole niin väliä salasanojen unohtelulla, kun aina voi pyytää ylläpitäjältä uuden tai tunnistautua esim. pankkitunnuksilla.

Kokeneempikin tietokoneen käyttäjä voi erehtyä. Itselläni kävi niin, että salasin pari vuotta sitten uuden läppärin kovalevyn. Vasta yli vuotta myöhemmin havahduin siihen, että olisin saattanut menettää kaikki koneen tiedot pelkästään sillä, että olisin naputellut sisäänkirjaussalasanani väärin muutaman kerran. Koneen avaamiseen olisi tarvittu salauksen yhteydessä luotua salausavainta, joka on siis helppoa sekoittaa jälleen uuteen salasanaan, ellei ole tarkkana. Onneksi salauksen sai purettua ilman sitä. No löysin vähän myöhemmin koodin, joka ilmeisesti oli se salausavain. Olin kuitenkin kirjoittanut sen hieman epäselvästi eikä sen toimivuus olisi ollut varmaa.

Vähän vastaava moka meinasi käydä kauan sitten, kun suojasin henkilökohtaisia Excel-tiedostojani salasanalla perheen yhteisellä tietokoneella. Siirsin tiedostot sellaisenaan muualle, kun en ollut enää aikoihin koskenut niihin. Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että tunnearvoltaan merkittävät tiedot oli lukittuna. Onneksi salasana kuitenkin oli niin helppo, että muistan sen vieläkin.

"Tuorestaminen" tarkoittanee alkuperäisen esittäjän mukaan uudelleen kirjoittamista uudelleen formatoidulle kiintolevylle.

Uudelleen formatoinnissahan, kun se tehdään täydellisesti, poistetaan pinnan virheelliset kohdat käytöstä eikä niille sen jälkeen enää pyritä tallentamaan.

Tuo uudelleen kirjoittaminen vaatii tietysti aikansa mutta nyt USB3 kaudella entistä vähemmän jos vain kovalevyt ovat siihen soveltuvia.

Onko oikea väli 2 vai 4 vuotta on jokaisen itse pääteltävä mutta varma on aina varmaa.

Levyn formatointihan ei mitenkään vaikuta "pirstoutumiseen" vaan sillä valmistellaan levy tallentamiseen tekemällä sille "osoitekartta" ja tutkimalla pinnan kelpoisuus tallennukseen koko alaltaan. Näissä tapauksissa tekisin täydellisen formatoinnin enkä tyytyisi siihen pikaisempaan jossa vain tuo osoiterekisteri uusitaan ja vanha data tulee vaikeammaksi käyttää joskin se pysyy levyllä.

Seuraava testi saattaa kiinnostaa sinuakin

http://www.pcworld.com/article/2089464/three-year-27-000-drive-study-reveals-the-most-reliable-hard-drive-makers.html

Tämän hetken parhaaksi digitaalisen arkistointimedian väitetään olevan Blu-ray-tyyppinen optinen levy. Oikealla tavalla säilytettynä sen väitetään säilyttävän siihen talletetut tiedot luotettavasti jopa puolen vuosisadan ajan. Nähtäväksi tietenkin jää, pitääkö tämä todella paikkansa. Joka tapauksessa tavanomaisen HDD:n käyttöä arkistointivälineenä rajoittaa sen lyhyt luotettava tallennusaika, jonka sanotaan nykyisin olevan suurin piirtein viisi vuotta. HDD:lle tallennetut tiedot voivat ajan myötä vahingoittua jopa pelkän lämmön vaikutuksesta. HDD:n säilytyslämpötilan alentaminen puolestaan tuo mukanaan muita vaikeasti hallittavia ongelmia.

Bittinarkkari kirjoitti:

Seuraava testi saattaa kiinnostaa sinuakin

http://www.pcworld.com/article/2089464/three-year-27-000-drive-study-reveals-the-most-reliable-hard-drive-makers.html

Tämän hetken parhaaksi digitaalisen arkistointimedian väitetään olevan Blu-ray-tyyppinen optinen levy. Oikealla tavalla säilytettynä sen väitetään säilyttävän siihen talletetut tiedot luotettavasti jopa puolen vuosisadan ajan. Nähtäväksi tietenkin jää, pitääkö tämä todella paikkansa. Joka tapauksessa tavanomaisen HDD:n käyttöä arkistointivälineenä rajoittaa sen lyhyt luotettava tallennusaika, jonka sanotaan nykyisin olevan suurin piirtein viisi vuotta. HDD:lle tallennetut tiedot voivat ajan myötä vahingoittua jopa pelkän lämmön vaikutuksesta. HDD:n säilytyslämpötilan alentaminen puolestaan tuo mukanaan muita vaikeasti hallittavia ongelmia.

Lue lisää

Minä en luottaisi pätkääkään tohon kovalevyvertailuun...

Työeläkeläiselle: Minähän sanoin, että nykyisille kovalevyille tulee harvoin viallisia sektoreita (bad sectors). Niiden ilmaantuminen EI OLE NORMAALIA. Määrä tod.näk. lisääntyy ja se viittaa levyn hajoamiseen lähitulevaisuudessa. Käyttöjärjestelmä kyllä voi tunnistaa vikaantuneen levyn normaalikäytössäkin. Ei siihen tarvita formatointia. Toisaalta vialliseksi merkityissä sektoreissa ei välttämättä oikeasti ole mitään (fyysistä) vikaa. Ihan hyvin voi olla ohjelmallinen tai täysin tilapäinen virhe kyseessä. On mahdollista, että käy päinvastoin kuin meinasit, eli formatoinnin yhteydessä tieto viallisista sektoreista hukataan. Varminta on käyttää kovalevyvalmistajan omaa tai jotain hyväksi havaittua diagnostiikkaohjelmaa, joka ymmärtää parhaiten mm. S.M.A.R.T. signaalit tai mitä ne ny onkaan..

Kirjoitettavalla Blu-ray-levyllä on muuten aineksia pitkään säilyvyyteen mm. siksi, että ekat versiot olivat nimen omaan kirjoitettavia.

sama_asia_mielessä kirjoitti:

Minä en luottaisi pätkääkään tohon kovalevyvertailuun...

Työeläkeläiselle: Minähän sanoin, että nykyisille kovalevyille tulee harvoin viallisia sektoreita (bad sectors). Niiden ilmaantuminen EI OLE NORMAALIA. Määrä tod.näk. lisääntyy ja se viittaa levyn hajoamiseen lähitulevaisuudessa. Käyttöjärjestelmä kyllä voi tunnistaa vikaantuneen levyn normaalikäytössäkin. Ei siihen tarvita formatointia. Toisaalta vialliseksi merkityissä sektoreissa ei välttämättä oikeasti ole mitään (fyysistä) vikaa. Ihan hyvin voi olla ohjelmallinen tai täysin tilapäinen virhe kyseessä. On mahdollista, että käy päinvastoin kuin meinasit, eli formatoinnin yhteydessä tieto viallisista sektoreista hukataan. Varminta on käyttää kovalevyvalmistajan omaa tai jotain hyväksi havaittua diagnostiikkaohjelmaa, joka ymmärtää parhaiten mm. S.M.A.R.T. signaalit tai mitä ne ny onkaan..

Kirjoitettavalla Blu-ray-levyllä on muuten aineksia pitkään säilyvyyteen mm. siksi, että ekat versiot olivat nimen omaan kirjoitettavia.

Lue lisää

"On mahdollista, että käy päinvastoin kuin meinasit, eli formatoinnin yhteydessä tieto viallisista sektoreista hukataan."

Kuka "asiantuntija" se tällaisia satuilee?

Bshit kirjoitti:

"On mahdollista, että käy päinvastoin kuin meinasit, eli formatoinnin yhteydessä tieto viallisista sektoreista hukataan."

Kuka "asiantuntija" se tällaisia satuilee?

Lue lisää

Rautalangasta (pahoittelen englannin kieltä) sinulle: http://www.howtogeek.com/173463/bad-sectors-explained-why-hard-drives-get-bad-sectors-and-what-you-can-do-about-it/
Eli "tieto" viallisista sektoreista voidaan hukata, jos ne uudessa testissä todetaankin ohjelmallisista virheistä johtuneiksi "vääriksi hälytyksiksi".

sama_asia_mielessä kirjoitti:

Rautalangasta (pahoittelen englannin kieltä) sinulle: http://www.howtogeek.com/173463/bad-sectors-explained-why-hard-drives-get-bad-sectors-and-what-you-can-do-about-it/
Eli "tieto" viallisista sektoreista voidaan hukata, jos ne uudessa testissä todetaankin ohjelmallisista virheistä johtuneiksi "vääriksi hälytyksiksi".

Lue lisää

Ei ole hurraamista tuollaisessa testiohjelmassa. Olisiko ihan wintoosaan kuuluva utility?

Oliskohan ollut tämä: http://www.hs.fi/tekniikka/a1305927776546

Vähänkin eksoottisempien tiedostomuotojen kohdalla digitaalisen tiedon säilyminen on todellinen ongelma. Usein tämä on kuitenkin ollut tiedossa jo käytettäessä jotain erikoisohjelmaa. Varmaankin lähes kaikissa ohjelmistoissa valmistajan omia tiedostomuotoja on päivitetty vuosien varrella moneen kertaan ja toisinaan vanha tiedostoversio on ollut pakko päivittää tuoreempaan, jotta sitä on voinut uusilla ohjelmaversioilla muokata.

Huolestuttavimpia säilyvyydeltään ovat valmistajien omat, suljetut (proprietary) tiedostoformaatit. Kuvaformaattejakin on aivan järkyttävä määrä http://en.wikipedia.org/wiki/Image_file_formats Eikä tossa ole edes valmistajakohtaisia RAW-tiedostoja. Itse asiassa RAW-tiedostot voikin olla säilyvyyden kannalta hyvä pitää jonkin niitä ymmärtävän arkistoinohjelman sisällä. Musta on muuten käsittämätöntä, että Canon ole saanut tehtyä RAW-formaatilleen tukea 64-bittiselle Windowsille. Macillä kuvia voi selata Finderissa.

Aivan en ymmärrä tämän Googlen apulaisjohtaja Vint Cerfin kaikkia huolenaiheita. Pitäisikö muka säilyttää historiantutkijoille kaikki "roska" mitä ihmiset nykyään laitteillaan tuottavat ja julkaisevat? Eihän ennen ollut edes mitään mahdollisuuksia nykyiseen tiedon massatuotantoon. Varmasti hyvin suuri osa niistä tiedostoista, joita ei nykylaitteilla saa avattua, ovat järjellisesti ajatellen hyödyttömiä. Tunteelliselle niillä on lähinnä nostalgia-arvoa. Esim. dataa voi olla tallennettuna reikänauhoille tai isoille lerpuille, joita on nykyään hankalaa lukea. Mutta ihan oikeesti... eikö historiantutkijoille riitä tieto, että tällainen datan tallennustekniikka on ollut käytössä? Kiinnostaako lapsenlapsiamme oikeasti kymmenien vuosien päästä säilyttää kopioita ottamistamme tuhansista (tai pahimmillaan kymmenistä tuhansista) kuvista? Varsinkaan jos ei tunne kuvissa esiintyviä henkilöitä, paikkoja, tapahtumia? Jos seuraava sukupolvi ei halua kuoltuamme kuvia säilyttää, niin sehän on heidän asiansa. Ei varmaan kovin moni halua, että historiantutkijat (tai välttämättä perhe ja sukulaisetkaan) pääsisivät vapaasti ja "ikuisesti" käsiksi yksityisiin juttuihimme. Voisi miettiä sitäkin, miten paljon fyysistä tilaa data vaatisi paperilla tai vaikka videokaseteilla. Voisi se "data" päätyä kierrätykseen aika nopeaan tahtiin.

Museo- ja arkistolaitos on kyllä kusessa valtavan datamäärän suhteen. Mikkelissä myllyt jauhavat sanomalehtiä ja muutakin. Kuvaformaatit ovat todella suurempi huolen aihe kuin yleisesti luullaan. Samoin Tallennustapojen säilyvyys. Linkistä http://www.kdk.fi/fi/pitkaaikaissailytys löytyy asiasta tämän tahon kannalta ja samalta sivulta myös muuta KDK-hankkeeseen liittyvää (KDK = Kansallinen Digitaalinen Arkisto).
Taustatiedottomat - hyvä sana - kuvat ovat kautta aikain olleet murheen aihe. Kuinka monta kertaa olen selannut jonkun kanssa vanhoja sukukuvia. Aina on sama kaava: kuvaa pyöräytetään ympäri... tyhjä..."Voi, voi kun ei ole kirjoitettu kuvasta mitään". Ehkä hienoja lasilevypinnakkaisia mutta käytännössä vain koriste-esineeksi kelpaava.