Haasteellinen narttu

Tiedän ennestään aktiivisuudeltaan sitä luokkaa olevia lappalaisia, että aivan varmasti tulee ongelmia jos omistajalla ei ola varmaa näkemystä koiran hallinnasta. Yhden kasvattajan tunnen, joka sanoo jo valmiiksi että hänen koiransa ovat erittäin todennäköisesti aivan riiviöitä jo pentuna, ja osa niistä koirista menee paimennukseen tai muuhun työhön: Jos teille on tullut jotain aktiivista tai kovapäistä sukua oleva lappalainen, niin ne ovat sitä luokkaa etten voisi omasta kokemuksesta suositella sellaisia ensikoiraksi; tästä johtuu koiran ongelmat. Ne on tarkoitettu työhön, ja tarvitsevat paljon tekemistä tai työtä, ja varsin vahvan ohjauksen. Koiralla ei siis ole todennäköisesti varsinaista ongelmaa tai sairautta, vaan se on yksinkertaisesti vain täysin kouluttamatta ja sosiaalistamatta. Jos muutkin saman suvun lopetetut koirat on lopetettu samantapaisin perustein, vikaa on koulutuksessa ja koirien hallinnassa. Söpöt lappalaiset eivät ole kaikki seurakoiria, vaikka muutamat ovat valitettavasti nykyisin jo aivan liian pehmeitä työkäyttöön.

Tuossa tilanteessa kannattaa pohtia onko itsellä aikaa ja voimavaroja ryhtyä kouluttamaan hallitsematonta koiraa, tai varaa ostaa riittäviä määriä ongelmakoutusta. Pari tuntia päivässä ulkoilua ja sen lisäksi koulutusta, jälkeä, sosiaalistamista, agilityä, ihan mitä vaan millä rakennetaan kontakti koiraan ja otetaan pikkuhiljaa käytös hallintaan. Tuo on siis työpäivinä, vapaapäivinä kannattaa käydä vaeltamassa tai muuta vielä enemmän.

Tässä maassa onmyös paljon lappalaisharrastajia, joilla on kokemusta vaativimmista yksilöistä ja miten toimia lapinkoiran kanssa.

Kun kävelet ja koira alkaa vetää, rähjätä niin käännä toiseen suuntaan, tuntuu alussa tyhmältä mutta näin koira oppii seuraamaan sinua ja kunnioittamaan sinua.
Tee kaikki aina samoihin aikoihin, eli rutiininomaisesti ja huomaat että koira on paljon tyytyväisempi ja kunnioittaa sinua kun on selvät rutiinit.
Ja…… ole kärsivällinen ja päättäväinen. Kyllä sinä onnistut!

Yleensä se ongelma ja ongelman aiheuttaja on siellä hihnan toisessa päässä. Onko se oikein koiralle että jos sitä ei osattu kouluttaa pennusta saakka eikä käsitellä oikein niin se viedään pikkille...? Voi Juma!! Nyt koulutus kannattaa aloittaa ihan alusta saakka, positiivisella vahvistamisella, kehuja, super palkkaa, aktivointia jne. Ja jos ei auta ongelmakoira kouluttajaan yhteys myös jokin kurssi olisi hyvä.

Mitä enemmän/sopivassa määrin aktivointia sitä vähemmän käytösongelmia. Minulla on Suomenlapinkoira narttu erittäin rauhallinen, vasta 2 vuotias mutta sekin vaatii lenkkiä 2-3 tuntia päivässä ja suurimmam matkan irti. Lisäksi kursseja, koirakavereita jne. Koira toimii tilanteissa niinkuin sen vaisto sanoo jos sille ei ole opettu oikeaa tapaa toimia tilanteissa. Aloittakaa luokse tulo alusta, sisällä nakilla (tai mistä koira eniten tykkää )Paljon toistoja.

Tuo koira on selvästi kärsinyt kotien vaihdoista.
Itsellä oli sellainen narttu, nyt jo vainaa. Vahti niissä on luontaista, mutta sitä pitää kouluttaa lempeästi, mutta päättäväisesti. Omani oli alussa arka. Luottamus tuli ajan kanssa. Koira kesti suuttumisenkin, yöheräily rasitti loppuvaiheessa. Viimeisenä aamuna antoi tassua maatessaan. Ikäänkuin antoi suuttumisen anteeksi. Halvaus vei sen liki 13 vuotiaana.

Siitä saa hyvän kaverin, mutta sitoutumista se vaatii. Me käveltiin lankkiä, missä vähemmän tuli koiria vastaan. Oppi keskustan vilinänkin, eikä autot tms. häirinneet. Maalla haukkui ohi kulkevat virkansa puolesta, samoin tutut tervehti haukulla.

En veisi piikille, mutta oman sitoutumisen se vaatii. Pitää oikeasti rakastaa. En joskus tiennyt sitä niin vahtityyppiseksi, mutta selvittiin silti.

Kyse on koiran ohjaajassa. Sinun pitää otta käyttöön ongelmakoiran ohjaajan neuvot. Tietoja ongelmakoiran kouluttajista en tiedä. Sieltä saa neuvoja ja ohjeita. Lisäksi eihän koiralta kukaan vaadi kunnioitusta. Se on pässin pää joka sitä vaatii. Eikä minunkaan lapinkoirani ole aivan ihannne. Se haukkuu flexin päässä ja säntää pyörän ja lenkkeilijän perään hurjasti haukkuen mutta se jää siihen. Koskaan se ei ole purrut. Nuolee pissiä ja nuuhkii kakat kuten kunnon uros keväällä tekeekin. Joka koira. Ei ole ongelma minulle. Annan matolääkkeet tarpeen mukaan ja katson että pysyy pitkän flexin päässä. Se riittää kun metsässä ja kuntopolulla ja pyörätiellä taluttaa. Älä vaadi liikaa vanhalta koiralta. Saat silloin hänestä paljon iloa ja hupiakin. Koira on ilo ja paras lenkkikaveri. Tämä on minun ja koirani suhde. Olen onnellinen koirani kanssa.

Aloittajalle: tuskin ne enempää voivat paheta enää.
Kontaktiharjoituksia! Aloita ihan kuin pennun peruskoulutuksen suhteen. Käytä hyvää, turvallista kuonopantaa lenkkeillessä (ainoa jota osaan itse suositella on Gentle Leader). Aloita alkeisopetus hyvällä ajalla ja rauhallisessa paikassa ihan perusaakkosista tyyppiä luoksetulo, rinnalla rauhallisesti seuraaminen, istuminen käskystä. Pidä pienessä nälässä koiraa ennen harjoituksia, palkitse hyvästä tai lähes hyvästä suorituksesta välittömästi äänellisin kehuin ja makkaranpaloin tms. maistuvalla kiitospalalla. Koiraraukka on tainnut olla ihan erakkona oman onnensa nojassa, ilman kokemusta kontaktista omistajaan, vailla mahdollisuutta palvella isäntää/emäntää mitenkään.
Koiralla ei ole halua tulla tarhasta sisälle, koska sille tulee kuuma sisällä, tai ulkona on kiinnostavampaa tms. Koira voi toki asuakin ulkona kunhan koppi on olemassa ja suojaa sopivasti.
Tulee myös mieleen että ko. yksilö ei ole taajamakoira luonteeltaan. Lopetuksen vaihtoehtona pitäisin luovuttamista jonnekin maalle paikkaan, miss'ä ei tarvitse lainkaan väistellä rullaluistelijoita jne. Koira olisi ehkä onnellisin isossa (aidatussa) pihassa vapaana.

Joka tapauksessa olisi hyvä käyttää se perusteellisessa terveystarkastuksessa, mahdollisten kipujen varalta.