Kysynpä tällaista asiaa.
Kysymys on jaloista. Kaiken ikäni (43) ovat olleet täysin holvittomat lättäjalat. Ei siis mitään jalkaholvien madaltumista, vaan aina täysin tasainen ja seistessä sisäänpäin leviävä jalkaterä. Fyysistä ongelmaa niistä ei pitkään aikaan ole ollut (vaikka kutsunnoissakin aikanaan kelpoisuuttani epäiltiin). Ongelmaa on ollut kenkäkaupoissa (jalka joka suuntaan levinnyt) ja tietynlaisessa häpeässä. Kun vielä pahaksi onnekseni jalkani (47/48) ovat hiukan suhteettomat pituuteeni (180 cm), kommentteja ponttooneista on tullut enemmän kuin olisi halunnut. [Saunailtojen parin kaljan jälkeiset ”on sulla jumalauta suuret jalat – ja ihan latuskat.]
Viime aikoina rasituksen sieto on kuitenkin selvästi vähentynyt (kipua nilkassa ja mikä pahinta myös polvissa). Tiedän, että tukipohjallisten hankkiminen taitaa olla edessä. Onko täällä kellään kokemuksia niistä? Mennäänkö noihin tukipohjallispajoihin suoraan vai lääkärin lähetteellä? Millaista totuttelua niiden käyttö vaatii? Mahtuvatko ne tavallisiin kenkiin, vai pitääkö siirtyä vielä suurempaan kengännumeroon?
Ja ennen muuta, onko niistä hyötyä? En nyt epäile, että näitä lättäjalkoja parannettua saa, mutta kuinka varma voin olla, että niistä edes jotakin helpotusta tulee? Sanon suoraan, että ollakin tavalla nolottaa jo etukäteen tämä asia. Ei tukipohjallisten hankkiminen tavallisen terveen miehen touhulta tunnu. Mitä siinä tukipohjallisten teettämisessä tapahtuu? Sitä kun on tottunut siihen, että sitä parempi, mitä vähemmän noihin jalkoihin huomiota kohdituu.
Kysymys on jaloista. Kaiken ikäni (43) ovat olleet täysin holvittomat lättäjalat. Ei siis mitään jalkaholvien madaltumista, vaan aina täysin tasainen ja seistessä sisäänpäin leviävä jalkaterä. Fyysistä ongelmaa niistä ei pitkään aikaan ole ollut (vaikka kutsunnoissakin aikanaan kelpoisuuttani epäiltiin). Ongelmaa on ollut kenkäkaupoissa (jalka joka suuntaan levinnyt) ja tietynlaisessa häpeässä. Kun vielä pahaksi onnekseni jalkani (47/48) ovat hiukan suhteettomat pituuteeni (180 cm), kommentteja ponttooneista on tullut enemmän kuin olisi halunnut. [Saunailtojen parin kaljan jälkeiset ”on sulla jumalauta suuret jalat – ja ihan latuskat.]
Viime aikoina rasituksen sieto on kuitenkin selvästi vähentynyt (kipua nilkassa ja mikä pahinta myös polvissa). Tiedän, että tukipohjallisten hankkiminen taitaa olla edessä. Onko täällä kellään kokemuksia niistä? Mennäänkö noihin tukipohjallispajoihin suoraan vai lääkärin lähetteellä? Millaista totuttelua niiden käyttö vaatii? Mahtuvatko ne tavallisiin kenkiin, vai pitääkö siirtyä vielä suurempaan kengännumeroon?
Ja ennen muuta, onko niistä hyötyä? En nyt epäile, että näitä lättäjalkoja parannettua saa, mutta kuinka varma voin olla, että niistä edes jotakin helpotusta tulee? Sanon suoraan, että ollakin tavalla nolottaa jo etukäteen tämä asia. Ei tukipohjallisten hankkiminen tavallisen terveen miehen touhulta tunnu. Mitä siinä tukipohjallisten teettämisessä tapahtuu? Sitä kun on tottunut siihen, että sitä parempi, mitä vähemmän noihin jalkoihin huomiota kohdituu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.