Esimiehen loppuunpalaminen

Sinuna tilaisin ajan työterveyshuoltoon. Ole rohkea!
Näet kuormittavia tekijöitä ja niihin voidaan puuttua.

Minullakin oli aikoinani kynnys lähteä työterveyteen puhumaan asioista.
Kun kynnyksen ylittää, se helpottaa ja vahvistaakin.
Ei ole häpeä hakea apua/muutosta asioihin.

Itseään ei kannata väsyttää. Työnilo katoaa ja kyynistyy.
Väsyminen saattaa johtaa salakavalasti työuupumiseen, kenties masennukseen ja työkyvyttömyyteen.

Voit osaltasi vaikuttaa työoloihin mm työterveyshuollon kautta. Työn/työtehtävien uudelleen järjestelyllä muun muassa.
Mahdollinen voimaantumisen aika eli pyydät sairauslomaa, kuntoutukseen pääsyä..
Mieti mahdollista työajan lyhennystä mikäli palaat sairauslomalta (jos tuohon päädytään), vuorotteluvapaata, kirjaa kehityskeskustelussa kuormittavat tekijät kaavakkeeseen ja pyydät muutosta...

Kirjallinen pyyntökin esimiehellesi, luottamusmiehelle, työsuojeluvaltuutetulle jne auttaa asiaa. Voit ottaa liittoosi yhteyttä asioiden suhteen.
Yhteistyössä ja hyvällä hengellä asioihin saadaan muutosta.

Joskus jopa oikeanlainen luovuttaminen pitää punnita eli kuunnella itseään/arvojaan. Irtisanoudu mikäli muutosta asioihin ei saada.
Iso ratkaisu kylläkin.

Itsestään pitää pitää huoli ja omasta jaksamisesta. Näitä on hyvä miettiä.
Terveellä itsekkyydellä ajatellen mieti itseäsi. Elä murehdi kaikesta eli viittaan kirjoituksesi kohtaan "en uskalla mennä työterveyshuoltoon kun tuntuu, että jätän työkaverini pulaan jos jäisin sairaslomalle".

Oma asenne/työtavat työtä kohtaan on hyvä punnita. Se voi olla myös kuormittava osatekijä. Sellainen voi olla vaikea kohdata/hyväksyä, mutta ei tee huonoksi.
Ei voi uhrata kokoajan itseään. Kukaan ei ole korvaamaton.
Sinuna ei miettisi kuka työsi tekee tai miten hommat hoituu ilman esimiestä. Näitä pelkoja on monenlaisia.

Oma riittämättömyys pitää hyväksyä. Antaa itselleen armoa.
Tekee sen mitä pystyy, mutta tekee senkin kunnolla.
Kaikkea ei voi ja eikä tarvitse hallitta. Teet parhaasi ja se riittää.

Nämä asiat kohtasin itse aikoinani.

Hei Pilvi! Olen käynyt itse samankaltaisen tilanteen läpi kuin sinäkin. Sain unelmieni työpaikan esimiehenä todella kiinnostavassa yrityksessä. Yritys oli uusi ja tiesin, että alkuun joudun painamaan töitä enemmän, mutta siinä innostuksessa mikään ei tuntunut haittaavan ja uskoin tilanteen tasaantuvan kunhan päästään alkuun. Jossakin vaiheessa kuitenkin huomasin, että mitään tasaantumista ei ole tapahtunut vaan koko ajan tuli eteen uusia työtehtäviä jotka eivät edes kuuluneet työnkuvaani ja ne piti hoitaa samaan syssyyn kuin työnkuvaani kuuluvat tehtävät, ylitöitä ei saanut tulla eikä lisätunteja herunut. Lopputulos oli se, että en enää tuntunut riittävän mihinkään - en esimiehelleni enkä alaisilleni. En pystynyt nukkumaan, syömään enkä jaksanut lopulta edes nähdä kavereitani. Valot oli päällä mutta ketään ei ollut kotona on aika hyvä kuvaus tilanteesta. Istuin vaan kotona tuijottamassa seinää tai tekemässä töitä. Olen aina pitänyt huolta itsestäni ja kodistani, mutta tuolloin oma kotini näytti lähinnä kaatopaikalta, en muistanut maksaa laskuja ja sain maksumuistutuksia enkä jaksanut pitää ulkonäöstäni enää huolta juuri ollenkaan. Menin ensin yksityiselle hakemaan viikon sairaslomaa ja sen jälkeen otin yhteyttä työterveyteen. Olin poissa töistä kaksi kuukautta työuupumuksen takia. Menin takaisin töihin ja tapasin heti esimieheni, jonka kanssa puhuin tilanteestani. Kaikki kääntyi niin, että syy oli minussa, koska pidin kulissia yllä siitä että kaikki on hyvin ja etten osaa delegoida tai suunnitella töitäni ja siksi alaiseni kärsivät ja itse sairastuin. Irtisanoin itseni sillä kertaa, koska olin pyytänyt esimieheltäni lisää aikaa useaan otteeseen kaikkien extrahommien hoitamiseen, mutta vastaus oli aina ei, koska "eihän niihin nyt niin kauan voi mitenkään mennä". Irtisanoutumisestani on kulunut jo parisen kuukautta ja en ole vieläkään kunnossa. Ahdistus ei vielä ole kadonnut mihinkään, koska mietin usein olisiko minun pitänyt, olisinko kuitenkin voinut, oliko vika sittenkin minussa jos minä vaan olin niin hidas/tyhmä/huono... Neuvoksi annan, että mene työterveyteen ja vaadi hoitoa ja kerro rehellisesti miltä sinusta tuntuu. Minulle ainakin ehdotettiin keskustelua, jossa on mukana minä, esimieheni sekä työterveyspsykologi tai lääkäri ja siellä mietitään miten tilanteen voisi ratkaista. Itse en tätä hyödyntänyt koska en yksinkertaisesti jaksanut uskoa, että tilanne paranisi, mutta jos sinusta yhtään tuntuu siltä, että tällainen voisi auttaa, kysy ihmeessä työterveydestä tätä. Anna myös itsellesi aikaa, sillä sinä tunnet itsesi parhaiten. Jos sinusta tuntuu, ettet ole valmis palaamaan töihin tai et pysty luottamaan siihen, että asiat muuttuvat, vaadi apua. Et ole hankala etkä tosiaan jätä ketään pulaan jos toimit näin. Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista. Selviät kyllä, kun pyydät apua etkä jää yksin miettimään asioita! :)