Talo näyttää autiolta; ei edes savua tule piipusta. Kukaan ei uskalla tulla sisään vaikka ovi on auki. Laitan kahvia kiehumaan ja viinipullon jääkaappiin. Takkaan tuli ja muutama kynttilä palamaan. Eväitä on korillinen pöydällä. Taidan pitää täällä yhden ihmisen kestit :)
Kop kop, onko kukaan kotona?
Paloma4ever
950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinäkin kompastuit tuohon ongelmaan joka porukalla on kun eivät pääse vanhaan nimimerkkiin käsiksi.
Kahvia kiitos ja croisantti, mielellään kylmäsavulohella, niin kerronpas sinulle kuinka se vanhan nimimerkin takaisin otto onnistuu.
1. kirjaudut sisään. Kas kummaa sait....
2. vanhan käyttäjätunnnuksen nimmariksesi, salasana oli sama.
3. äimistyit....no, mene asetuksiin ja poista vanha palomasi....
4. Tee uusi rekisteröinti vanhalla paloma nikilläsi ja rekisteröi se.
Huomaisin kun poistin vanhan käyttäjätunnukseksi muuttuneen rekisteröityni, mutta tulin toisiin aatoksiin menin ja rekisteröin entisen nimimerkkini ja sain sen takaisin.
Rekisteröinti ei hyväksy vanhaa rekattua nimimerkkiä ennekuin se poistetaan.
Nyt laitoin puskanikin vaikka on minulla se korppis rekattuna ja kokeilun tein Korpikirjailija-nikillani ja sen palautus kävi kuten annoin ohjeet.
Voi tietty olla teillä joilla on noita pilkkuja nimimerkissänne tai pisteitä, että ne ei mene läpi ei ainakaan puskayrityksissäni onnistunut tekemään korppis* kuten ennen.
Oikeestaan ihan hyvä, koska olin yrittänyt aikaisemmin muuttaa reksiteröityä nimimerkkiäni siinä kuitenkaan onnistumatta. Väittivät kivenkovaan että "paloma" oli jo varattu! Joo, niinhän se olikin, siis minulle, koska se oli ensimmäinen varaamani nimimerkki. Tuon se.co.-liitteen olin halunnut ottaa pois jo aikaisemmin, koska rekisteröin sen silloin kun kirjoittelin ulkosuomalaisissa ja saimme päähämme että liitämme maamme tunnukset nimimerkkeihimme niin kaikki tietävät heti mistä päin kirjoitellaan.
Yksi croissant kylmäsavulohella, ole hyvä. Saako olla jotain aveccia kahvin kaa, mulla olis skotlantilaista yhden maltaan whiskyä, baileyta tai passoa-likööriä?
Huomenta! Kiitos ei aamusta kovia ; ) Ei silti ei mietojakaan. Tulossa kiva päivä ja illalla saven vääntöön. Iltapäivällä pyöräytän kinkku-pekonipiirakan ja vien sen ryhmään. Lupauduin tekemään tämän illan makupalat iltakahville, tosin en itse juo enää illalla kahvia, mutta otan mehua mukaan. Teen pesuvatiin kuvioinnin ja lasituksen, sitten jatkan patsashankettani, joka kiehtoo ja on haastava. Olit siivoustalkoissa niin minäkin siivosin perusteellisesti ystävättäreni toimiston lattiat ja arvaa olinko poikki, en kuitenkaan saanut iltalla unta koska en mennyt ruoan päälle päiväunille ja illalla olin yliväsynyt nukahtaakseni heti.
No, taas uusi päivä ja uudet kujeet ; )
"korpikirjailija"
Mitäs sanot?
Kirjoittaisinko tulevasta päivästäni.
Vai aloittaisinko jotain uutta.
Minkä-lainen se on se blogi?
Keskustellaanko siellä?
Vai onko se sellainen mihinkä höpötellään itsekseen :)
yst.
H.
Tervetuloa kaffeelle ja avecille, viestisi oli tosin osoitettu korppikselle, mutta laitan tähän väliin oman kommenttini. Ikävää ettei ole oiken helppoa tapaa linkittää selfieitä tai kuvia päivän aikaansaannoksista tai vaikkapa aamiaispöydästä ja mitä se sisältää. Mun alotuksiin saa aina blogata niin paljon kuin sielu sietää. Minä koen jokaisen ihmisen oman tarinan keskustelun arvoiseksi pikemminkin kuinkaikenmaailman tuulesta tempaistun huuhaa höpinän.
Minulla blogi on päiväkirja. Ennen kirjoitin kynällä sieviin muistikirjoihin elämästäni. Varhaisimmat ovat varhaislapsuuden muistokirjat kauniine kiiltokuvineen. Sieltä löytyy äidin kirjoituksia tyttärelleen.
Astelin pistelin aidan pieltä, katselin kaunista kukkaa, kukahan oli se kaunis poika, joka silitti Korpin tukkaa.
Teini-ikäisenä aloitin omat päivitykseni.. Päiväkirjoja kaapissani vuodelta 1963 alkaen.
Ei kai muistojen keruu ole jokaiselle se juttu, koska olemme erilaisia. Toinen tykkää unohtaa ja toinen haluaa muistaa.
Vanhemmiten olen alkanut järjestelemään pölyttyneitä aivojeni kirjahyllyjä. On kiva tunne kun yllättäin muistan esim. vanhan poikaystävän vuodelta se ja se. Sitten kaivan valokuva-albumit ja katson kuinka komia ilmestys hän oli ja huokaan.
Minä tykkään elää menneessä, unohtamatta sitä tosiasiaa, että elän vuotta 2015. Muisti voi kadota siinä kuin jokin taito jos sitä ei treenaa jatkuvasti.
Eli sitäkö tikulla silmään, joka vanhoja muistaa?
Vein savityökurssin iltakahveille kinku.pekoni piirakan. Otin sen uunista juuri ennen lähtöäni ja pistin sen lämpölaukkuun. Porukka tykkäsi. Piirakan energialla valmistui veistos Pappa ja Mamma On The Way odottamaan polttoa. Ohjaajamme kertoi mahdollisesta Kreetan kurssimatkasta ensi syksynä, no, minähän heti innostuin. Meillä on kiva porukka voisi olle kiva ja inspiroiva matka savenpyörittäjille. Sieltähän saa sitä anisviinaa Uuzoakin ; )