Hei, minulla on elettyä elämää takana. Jokainenhan tekee nuorena tyhmyyksiä joihin minäkin olen hakenut aikoinani apua. Mutta taitaa nämä ongelmat seurata perässä läpi elämän. Ongelmien hoitamisen jälkeen olen käynyt koulun loppuun ja saanut ammatin ja ollut vuoden työelämässä, toinen vuosi meni jälleen uuden tutkinnon suorittamisessa ja tarkoitus mennä töihin ennen, kuin äippäloma alkaisi. Nyt olen alkanut käymään raskauden myötä pikkulapsipsykiatrilla. Sieltä tehdään lasu -ilmoitus ja käyn HAL -polilla. Minulla on vain koko ajan pelko, että vaikka kuinka hyvin kotia siivoaisin ja vauvalle vaihtaisin vaipat ja pitäisin ihokontaktissa ja annan läheisyyttä sekä puhtaat vaatteet niin mitä jos hänet viedään multa pois, mitä jos mikään ei riitä? Itkenyt olen tätä pelkoa, vaikka tiedän ja olen tähdännyt tulevaisuuteni tähän vauvaan. Olen aina ollut lapsirakas ihminen. En osaa kuvitella elämääni ilma tätä pientä ihmisen alkua. Teen ihan mitä tahansa vain, että ptt;ä joka tulee kotiin käymään, ei kirjoittelisi mitään negatiivista. Saa tulla kotiin, mutta se pelko ja itku ja ahdistus on nyt kasvanut oman rakkaan lapsen menettämisestä. Neuvokaa nyt neuvotonta. Miten olen tässä tilanteessa? Aina puhutaan luottamuksesta ja että kaikesta voi kertoa, mutta voiko sittenkään..? RAKASTAN NYT JO VAUVAANI! Tupakinpoltto loppunut ja ruokaa yritän pahoinvoinnista huolimatta syödä monipuolisesti.
Pelko oman rakkaan vauvan menettämisestä
Neuvoton92
4122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En kestä edes ajatusta, lapsi vietäisiin pois ja en näkisi sitä ihanaa kasvua ja kehitystä sekä hersyvää lapsen naurua ja tietysti myös niitä vaikeuksia mitä tulee hänen kanssaan. Kuten uhmaikä ja murrosikä. Otan avun vastaan mielelläni, mutta haluan olla 100% varma, ettei mun tarvitse pelätä jos nyt joku päivä ollaan ihan yökkärit päällä katsotaan lastenohjelmia ja syödään vain ja ollaan. Yhtään ei auta, kun jotkut keskustelupalsoilla mustamaalaa tai kertoo negatiivisia asioita... Ei voi tietää taustoista, mutta jos onkin niin että lapsi viedään heppoisin perustein.
Älä pelkää. Vaikka lastensuojelusta on monenlaista juttua, on minulla silti positiivinen ajatus siitä että lastensuojelun pääasiallinen tehtävä on tukea vanhempia kasvatustehtävässä lapsen parasta ajatellen. Ole rehellinen ja tuo pelkosi esiin myös työntekijöille. Muista että kukaan ei ole täydellinen. Jos yrität viimeiseen asti olla täydellinen palat jossain vaiheessa loppuun. Vauvan kanssa on valitettavasti välillä tosi raskasta ja vaikka kuinka haluaisi pärjätä täydellisesti niin se ei ole mahdollista. Tietysti sinua "tarkkaillaan" taustasi takia tarkemmin kuin muita vanhempia, se sinun täytyy vain hyväksyä, mutta yritä ajatella sitä niin että työntekijät tekevät kaikkesi että sinulla ja lapsellasi olisi mahdollisimman hyvät oltavat. Ota apu vastaan ja tuo rohkeasti esiin pelkosi ja avun tarpeesi nyt ja tulevaisuudessa. Tällä tavoin osoitat että otat vastuun sekä itsestäsi että lapsestasi.
Kiitos tästä. Mulle sanottiin että minun väsymys on pelko, että kannatellaan mua jos romahdan. Rutiinit on mulle arjessa tärkeitä. Ymmärsin että kun rutinoituu arkii vauvan kanssa jäävät he taka-alalle. Lapsen isä reissutöissä joten en voi hänessä olla kiinni enkä myöskään kuormittaa. Lisää positiivisia asioita lasusta ja samassa tilanteesda olevia raskaana olevia. Lapseni on tärkein, mutta haluan kaikin mahdollisin keinoin pitää perheeni joka tekee minut onnelliseksi ja tästä eteenpäinkin.
Sekin pelko mulla on myös jos en tee kaikkea kuten kirjoissa sanotaan. Esim. Laula ja hyräile.