17.9.2013 minulle sanottiin että mieheni jää nykyiseen hoitopaikkaan, ensin vuorohoitoon ja kun aika koittaa, se on hänen lopullinen koti. Keväällä 2014 hänet arvioitiin ja laitettiin jonoon. Hänet ei enää siirrettäisi vaan pysyisi samassa hoitopaikassa, jotta minulla ja tyttärelläni elämä rauhoittuisi, myös mies saisi sopeutua! Nooh, suuret uudistukset ja säännöt menossa. Uusi arviointi, vaikka mieshän avuton olento jo. Nykyinen hoitopaikka saisin jos suostun odotuspaikalle, n.alk.35 e/ vrk..Siis vuorohoitopaikka on sama, ja viikko kerrallaan..öööö...Mistä minä ne rahat repäisen, ja mihin katosi kauniit lupaukset ? Rahastuksen makua. Kohta 8 kk ollut jonossa..inhimillistäkö? Tein päätöksen että lopetan omaishoitajuuden, jos mieheni siirretään muualle. Heti siitä päivästä. Tai toivotaan että hän kuolee ennen sitä. Mieheni on liian raskas hoidettava, en jaksa enää vääntää. Kerta ei virkamies pidä sanansa, miksi minun pitäisi? Nappi otsaan, otanko heti vai kuukauden päästä, jos maksu on 1200...ai nii, meillä koulua käyvä lapsi, unohtui suurilta päättäjiltä. Ei jaksa, ei enää, 6 vuotta tätä kurjuutta....
En tiedä jaksanko enää...
ristiinanne
4230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Peloittaa vanhuus ja sairaus. Koko ajan apua tarvitsevien elämänlaatu huononee. Se kulunut sanonta, kunpa saisi lähteä saappaat jalassa, on lause jonka allekirjoitan sydämestäni.
Voimia teille.
Kyllä, muistan ne kauniit lauseet, ja lupaukset, että saisin aikaa tyttärelle....niin...mitä tähän voi enää ...
Voimia ristiinalle,kun olis se kristallipallo että tietäs mitä on tulossa.Jos ett ite jaksa tapella,pyrökratian rattaisiin jäät pyörimään.Meillä alkoi taas viime syksynä huono kausi,paise maksassa.Allergisoitui kaikille antibioteille,tuli Stevens-Johnsonin syndrooma.Taas on uudelleen opeteltu kävelemään,nyt ollaan kotona.Mutta saanhan minä yli 300e omaishoitajan tukea.Itkiskö vai naurasko.Jaksamista kaikille.
voih :( , se vasta rankkaa kun aina tulee jotain uutta jostain.....voimia