Onko kenelläkään kerrottavana Joulua mitä ei voi unohtaa..?
Minun viimeinen jouluni äitini luona oli niin muistorikas ettei ole vieläkään unohtunut..
Äitini laittoi minut ulos 32" asteen pakkaseen ilman ruokaa ja juomaa..Olin jäätyä pystyyn. Onneksi oli hyviä ihmisiä jotka pelastivat minut paleltumiselta...
Minä en koskaan sen jälkeen ole äitini ovea avannut jouluna. En päästänyt aviopuolisoani, enkä lapsianikaan koskaan jouluna hänelle kylään.
Minun viimeinen jouluni äitini luona oli niin muistorikas ettei ole vieläkään unohtunut..
Äitini laittoi minut ulos 32" asteen pakkaseen ilman ruokaa ja juomaa..Olin jäätyä pystyyn. Onneksi oli hyviä ihmisiä jotka pelastivat minut paleltumiselta...
Minä en koskaan sen jälkeen ole äitini ovea avannut jouluna. En päästänyt aviopuolisoani, enkä lapsianikaan koskaan jouluna hänelle kylään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
äidit voi olla kauheita!
Jouluna -90 mieheni sanoi ensimmäisen kerran: Rakastan sinua.
Se on paras joululahjani kautta aikojen. Tuota rakkautta on riittänyt siitä lähtien.
olit sinä jouluna? Toivottavasti sinulla nyt menee hyvin.
Miksi hän laitto sut ulos?Olitko jo aikunen vai lapsi.Tai ei siihen selitystä tarvita,ei oikea
ja rakastava äiti voi laittaa lastaan ulos,ei
milloinkaan saati sitten jouluna.Täytyy olla tunteeton äiti sellainen.Oikein teet kun et päästä lapsiasi sellaisen mummon luo,eihän sitä tiiä vaikka heittäisi heidätkin ulos,heille
jäisi vain kaamea muisto mummosta.
Hyvää Joulua sinulle ja perheellesi.
enemmän kiinnostuneita minun tapauksestani kuin olisitte kertoneet omista kokemuksistanne.
Kerron kuitenkin syyn ettei teitä vaivaisi asia... Minulla ei ollut joulu-lahjoja näkösällä..äitini ei tajunnut että lahjat voivat mahtua olkalaukkuun.. huomasi asian sitten vasta kun tahallani näytin ne ja sanoin että onhan minulla sentään evästä pitkälle matkalleni.." Isäpuoleni kyllä ymmärsi mistä kenkä puristi muttei uskaltanut puuttua asiaan eikä muutkaan perheen jäsenet..Joten päätin myös etten kenenkään heidän läsnä olioiden jouluun mene koskaan .. koska ei löytynyt ainoatakaan puolustajaa.. Jos minä olin ollut yksi heistä ja joku toinen olisi ollut minun tilallani olisin varmasti noussut hänen kaverikseen puolustamaan häntä... Minä olin siihen ikään nähnyt ja kokenut paljon äitini taholta joita hän ei koskaan ole pyytänyt anteeksi. Vaikka olen alkanut keskustelemaan hänen kanssaan asioista niin hän vain rupeaa itkemään.. Olin silloin 19v
Minä olen antanut lapsilleni rakkautta ja lämpöä, heidän ei koskaan ole tarvinnut tuoda lahjoja tullessaan eikä tarvitse.. Sanon aina me emme tarvitse mitään ja mitä tarvitsemme ostamme ne mielellään itse.. Mutta jos he ovat tuoneet kuitenkin jotain niin kiittelemme ja halaamme päivitellen miten hyvän lahjan on tuonut /tuoneet.." Olen antanut anteeksi kaikki pahat asiat jotka muistan edelleenkin koska on niitä hyviä asioitakin.. Rakastan äitiäni ja yritän ajatella että hän oli niin nuori silloin kun sai minut siksi olin hän joka sai kovemman kurin ja vähemmän rakkautta.
Olin joulun töissä ja autuaan tietämätön tapahtumista kaukana kotoa.
Tapaninpäivänä sain äidiltäni puhelun joka lamaannutti täysin.
Hän sanoi että vauva on nyt meillä ja veljeni on jäänyt yksin.
Hänen vaimonsa oli tehnyt itsemurhan.
Keskellä pimeintä yötä,kaiken tapahtuneen jälkeen
veljeni oli mennyt kotiin,huutanut vaimonsa nimeä
ja kaatunut vanhempieni sänkyyn.
Sitä tuskaa ja kärsimystä,mitä he joutuivat sillä hetkellä kestämään,on vaikeaa kuvitella.
Niin alkoi elämässämme uusi aika,selvittää kaikki,
ja lähteä siitä taas eteenpäin.
Se oli surullinen joulu.
Minulla meni kylmänväreet pitkin selkää.. voin hyvin kuvitella miten karmea joulumuisto.. Sitä ei voi koskaan täysin unohtaa.. Toivottavasti on kuitenkin haalistunut.
Olin menossa tervehtimään isääni, joka oli sairaalassa. Käytävällä kulkiessani julistettiin juuri joulurauhaa. Huoneeseen päästyäni löysin isäni vuoteen tyhjänä.