Mitä näkyy ikkunastasi?

Mieli tekee aloittaa juttu aamuisella noin klo 6.30 tapahtumalla, jota kuvaa laulun sanat, " yksi haamu oli Lorenan ovella joka hiljalleen pirautteli ovikelloa." Naapurin kahvihammasta kolotteli kahvijauhot oli loppu pyysi lainaksi, joten annoin Presidenttiä paketin, samalla pyysin jäämään aamukahville, sopihan se hänelle.

Siinä sitten juteltiin illan ohjelmista, hän piti Mummo mafiasta ja nauroi ihka ääneen sen aprillimaista pilailua asian tiimoilta. Kerroin katsoneen Tukholman luistelun mestaruuskisoja, Olimme aivan täpinöissä ranskalaisparin esityksestä, miten läpi koko luistelun kuulsi parin yhteensopivuus kemiat synkkasivat auringon säteiden lailla. Se tärkein - toisen huomioiminen ja rakkauden säteet kimalsivat parin kasvoista - tunnelataus oli säkenöinyt meidän mummienkin mieliin kuvaruudun välityksellä.

Ilma oli vielä aamun harmaa joten lintulauta odotti ruokailijoita, yksinäinen kynttilä paloi läpi yön puun oksassa, ikäänkuin kutsuna linnuille ja oraville täällä sapuskaa löytyy.
Uskon meidän molempien päivän alkaneen myönteisesti, TV joskus lähettää tällaisia hauskoja ohjelmia kaikkien iloksi. Hyvä on jatkaa päivää perjantai siivouksen merkeissä.

Minunkin ovikelloani soiteltiin aamulla, mutta ei ihan noin varhain kuin Lorenalla. Sieltähän tulivat viemärin ilmastointiputken rassaajat, jotka putsaavat koko linjan.
Minä sanoin pojille, että tässä on syyllinen joka teille työtä järjesti. Ilmoitinnimittäin huoltomiehille viemärin pulputtelusta. Aattelin että jospa katon ilmastointiputken olisivat pulut tai lumi tukkineet. Eipä huolto viivytellyt asiassa, plussat heille

Mukavan tuntuinen aloitus houkutteli jotain kirjoittamaan. Ikkunan edessä minunkin työpöytäni läppäreineen. Helppo on lepuutella silmiä tuossa maisemassa. Etualalla on paljon lehtipuita, joten maisema muuttuu vuodenaikojen mukaan radikaalisti. Taustalla kallioisen mäen takana metsää, josta poikkeaa näkyville hiippailemaan kettuja tai sitten ketun saaliseläin rusakkokin.
Kävelypolku on taas suosittu koirien reitti, jotka ulkoiluttavat isäntiään ja emäntiään. Koirat ovat lisääntyneet, ei ole harvinainen näky taluttajasta kolmenkaan koiran kanssa.

Eipä mitään joka aiheuttaisi riemuhuutoja, naapurin rumat kerrostalot sekä heidän parkkipaikkansa (näkymäni ei ole suoraan vaan vinottain). Harakat viihdyttää itseään koivun oksilla joskus hypellen, tintit myös.
Jos haluaa maisemia niin sitten täytyy sonnustautua ulos ihmettelemään.

Tulin kotiin reissun päältä, aurinko armas kultaa puskat, valkoinen lumi hohtaa puhtauttaan tuota lunta kiittäminen nyt erottuu mustarastas äidit ja isät.
Ostin reilun säkillisen auringonkukan siemeniä nyt riittä linnuille ruokaa pitkäksi aikaa, ovathan ne tottuneet aamuin illoin pihassani ruokailemaan.
Fasaaneja olen kaipaillut jospa ovat kuusikkoon hakeutuneet suojaan säiltä ja haukoilta.

Ihailtavan vihreänä on naapurin istuttama rhododentron, tuuhea ja monioksainen, tämä kevään kaunotar on runsasnuppuinen voi olla silmiä hivelevä näky kukkiessaan, harmi vain että se on istutettu aivan omenapuun juurelle.
Eipä toisen naapurin neuvo tehonnut istutuspaikan suhteen, se nyt vain on siinä.

Ikkunastani näkyy myös lasten lumipalloista rakennettuja kynttilälyhtyjä, olen vienyt heille kynttilöitä ja niille alustoja pysyvät paremmin pystyssä, ne ovat illan pimentyessä tosi kauniita koko 'pallolyhty' hehkuu valoa.
Kaunis ja rauhallinen on ikkunanäkymä, alastomat lehtipuutkin pukeutuneet ohueen lumihuntuun kuin häveliäisyyssyistä, pienikin tuulenväre pudottelee tuota lunta kuin riisuen kiusalla oksistoja.

Näin yhdestä ikkunastani näen luonnon kauneutta, vastapuolella välkkyy mainokset ja autojonojen valoista muodostuvat helminauhat.

Kiitos kysymästä, ihan lähinnä tossa on Joulukuusi punaisin lampuin, muutra ei näykään just nyt ku on iltapimeä jo. Pitäiski riisua tuo kuusi jo ku jouluki tais mennä :(
Päivemmällä sitten sen kuusen takana näkyy orresta roikkuva lintulauta, jossa käy pääosan ajasta melkoinen kuhina, pääasiassa erilaisten tiaisten toimesta.
Sen takana on sit metsän tai viidakon laita, ja sieltä ne tintit tekeeki syöksyjä lintulauvalle ja talipalloihin :)
Niitten lislks siellä kuhisee mustarastaita, punatulkkuja, närhiä, harakoita sekä oravia.

Yhtään ihmistä en ole ton lasin läoi ikinä nähnyt, joten jos joku siihen ilmestyisi niin pitäisin ilman muuta häirintänä, ja taitaisin laskee kaihtimen alas .

Ikkuna on oikealla takaviistossa koska vältän ehdottomasti sijoittumista siten, että se olisi tietsikan näytön tai töllön kanssa samassa näkökentässä.
Kun kurkkaan ikkunasta näkyy perspektiivissä lottoneva puistokatu ja puistoon sijoitettu, pieni pp-alue.

Yksi omenapuu, johon ripustin linnuille ruokaa, talitintit häärivätkin ahkerasti siellä pari kertaa vuorokaudessa. Sitten on kaksi isohkoa mäntyä, oja, tie ja naapurin hallin kauniin punainen seinä. Tiellä kulkee harvakseltaan koiran ulkoiluttajia, kävelijöitä, ajoneuvoja. Näkymä on rauhoittava. Kesällä puutarhassani kukkivat monet kukat ja ruusut.

On vielä hämärän aika eikä vaikuta lainkaan siniseltä, tänään luvassa lumimyräkkä varoituksia on kuultu kelin huonontumisesta.

Eilen illalla näin aitiopaikalta miten haukka ilmestyi kuin tyhjästä ja nappasi jonkun linnun syöttöpaikalta, joko keltasirkku tai varpunen joutui uhriksi, niitä molempia oli ruokailemassa,
Jokainen meistä syö elääkseen ja niin haukkakin, tuntui kyllä pahalta mutta luonnon lakeja ei voi muuttaa, syöttölaudalta syödään tai tullaan syödyksi.
Kauan oli tyhjänä linnuista paikka, vasta iltahämäräsä kävi vielä muutama nokkimassa siemeniä.

Nyt näkyy kaksi koirantaluttajaa voivat hyvinkin olla uroskoiria kun jokainen heinänkorsi ja puska merkitään!
Aamu on hiljainen vielä kuin odottelua mihin aikaan kukin lähtee ostoksille, viikonlopuksi jotain hyvää jotain "ahaaostoksia".
Älkää tuhlatko alennusmyynneissä pian on kesä edessä ja voi olla vaikka uimapuvussa ;-)).

Tämän huoneen ikkuna on pohjoiseen päin, näkymä sisältää talvellakin paljon vihreää. Tuohon on pihan suojaksi istutettu tiheä tuija-aita ja paljon erilaisia havukasveja, jotka sietävät varjoa. Hemlokit ovat sirokasvuisia, tuiviot peittävät tuuheina rinnettä, marjakuuset kohoavat niiden välistä kirkkaamman vihreinä. Idän puolelle kurkistaessani näen myös jättituijia, erilaisia katajia ja niiden takana kallion ja vanhoja mäntyjä. Havukasvien suojissa viihtyvät myös rhodot, nupuissaan jo lupaus kesän väriloistosta. Lehdet ovat nyt sileinä, pakkaselta ne suojautuvat viisaast kiertymällä rullalle. Tuija-aita antaa suojan linnuille, varsinkin varpuset tuossa mielellään tirskuttelevat.

Tien länsipuolta kulkee hiekkapintainen paikallistie, hiljainen nytkin, sllä vain kuusi taloutta asuu tämän tien varrella. Näin lauantaina ei edes koululaisia eikä töhin mnenijöitä näy, jonain aamuna saatan tavata postilaatikolle mennessä rusakon, ainakin sen jäljet. Länsipuolelle kurkistaessa näkyy myös osa hedelmä- ja marjatarhaa. Kukkaistutukset ovat pääosin etelän ja lännen puolella ja etelänpuoleisista ikkunoista näkisin intujen ruokintapaikankin. Perennat nukkuvat nyt ohuen lumikerroksen alla, olen kyllä arimipia suojannut havuillakin.

Talomme sijaitsee mäellä, joten näkymä on avara, tielinjaa pitkin ja aidan yli näkyy uinuvat viljapellot, toivottavasti sinne saadaan ladut vielä tehtyä. Lunta on niin vähän, että sänkirivistöt rytmittävät vainioiden pintaa hauskasti. Peltojen takana siintää tummana havumetsän sahalaitainen reuna. Varaston katolla istuu pitkä rivi seudulle tyypillisiä naakkoja, muutama varis niiden seurana. On pilvistä, aste plussan puolella, joten kaikki huurre on poissa puista ja pensaista. Nyt kulkee naapurin poika mustan labbiksensa kanssa mäkeä alas , kiltti koira sekin , ei nosta koipeaan naapurien tonttien kohdalla.

Olen tuijottanut ikkunaan jo tunnin, odotan ystävätärtäni jonka piti tulla, oli suuntakin selvillä
nyt aloin aijankuluksi kirjoittelemaan sanotaanko että ihan asian vierestä.
Mitään erikoista tuskin lie sattunut, mutta kellot tekevät joskus kepposia itsekullekin, kaikki aikanaan.

Tuulikin yltynyt aivan hurjasti aamusta, kyllä tuollaiset virtaukset saavat melkoiset pilvimassat kulkemaan tänne, sadekin alkoi jo hetki sitten, lumen ja veden sekoitetta vihmoo.

Jo hämäryyttä pukkaa kun ikkunasta katsoo. Sinertävän valkoinen puiston lumi. Tikeä lehmuspuiden rungot ja oksat peittävät hiukan näkymää.
Ikkunasta näkyy kaksi ok-taloa. Jo valot sielläkin. Ohutrakeista lumentapaista tuli äsken tiheänä. Mittari 0.5 astetta kylmän puolella.
Kun seuraavan kerran aurinko paistaa, näkymä jo paljon valoisampi klo 15.41, samaan aikaan on nyt kellon lukema.

Enää ei näy ulos on senverran pimeää. Muuten näin talvella näkyy kauas peltojen yli kauas metsänreunaan. Kesällä pitkä ja korkea syreeniaita ja muutkin pensaat peittää näkymän, mutta kaunis näkymä se on kun puutarha kukoistaa. Nyt vaan ei tiedä mitä vahinkoa lumi on pensaille tehnyt, vielä ovat raskaan lumen alla oksat taipuneina.
Fasaanit kiertävät taloa ja harakalla on mielipuuhaa kiusata kissaa, jos kissa on saanut hiiren niin kyllä harakat tanssii ympärillä. Kun harakat tulee liian lähelle, niin kissa laittaa maata ja harakka ilmeisesti huomaa että kissa on hyökkäysasennossa mene lähelle vaan lähtee pois.

Edessäni on hyvin talvinen maisema. Vajaan sadan metrin päässä on toinen kerrostalo jossa on muutama rappu. Ihmisiä tulee ja menee. On myös autojen parkkipaikka, lasten leikkijuttuja. Näkyy myös lumipeitteisiä puita ja pensaita. Rauhallinen ja ihan kaunis näköala.