Ennen eroa isä ei perustanut Joulunvietosta ja koko kaaos oli minun harteillani. En nauttinut Jouluista, koska tunnelma oli joka kerta lattianraossa. Lapsilla tein niin hyvän tunnelman kuin osasin. Nykyään odotan Joulua jo syksyllä ja valmistelen sitä pikkuhiljaa. Se tuntuu oikealta perhejuhlalta.
Jouluviikonloppu on minun vuoroni pitää lapsia.
Kysyin isältä haluaako hän lapset luokseen Joulupäiväksi ja näin sovimme.
Eilen sain kuulla, että hän, hänen äitinsä ja muut, jotka ovat muistaneet lapsia ennen vanhaan, toimittavat paketit isän luokse ja siellä vietetään uusi Jouluaatto lasten ollessa siellä (murrosikäinen ei mene). Nuoremmat uskovat vielä pukkiin.
Tiedän, ettei lahjojen määrä korvaa Jouluntunnelmaa, mutta lapset kuitenkin odottavat .. en pysty yksinäni järjestämään sellaista Joulua, jollainen se oli esim. viime vuonna. Nyt ei isänäitikään laita lapsille kotiin yhtään pakettia.
Onneksi lapsilisät tulevat juuri ennen Joulua, saan ostettua muutaman paketin lisää.
Se siitä yhteishuoltajuudesta. Taas kerran.
Jouluviikonloppu on minun vuoroni pitää lapsia.
Kysyin isältä haluaako hän lapset luokseen Joulupäiväksi ja näin sovimme.
Eilen sain kuulla, että hän, hänen äitinsä ja muut, jotka ovat muistaneet lapsia ennen vanhaan, toimittavat paketit isän luokse ja siellä vietetään uusi Jouluaatto lasten ollessa siellä (murrosikäinen ei mene). Nuoremmat uskovat vielä pukkiin.
Tiedän, ettei lahjojen määrä korvaa Jouluntunnelmaa, mutta lapset kuitenkin odottavat .. en pysty yksinäni järjestämään sellaista Joulua, jollainen se oli esim. viime vuonna. Nyt ei isänäitikään laita lapsille kotiin yhtään pakettia.
Onneksi lapsilisät tulevat juuri ennen Joulua, saan ostettua muutaman paketin lisää.
Se siitä yhteishuoltajuudesta. Taas kerran.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Hyvä että lapset saavat viettää joulua kummassakin kodissa! Ehkä pääsette sellaiseen että voitte sitten vuorovuosin pitää lapset jouluaattona. Isä luo nyt omat jouluperinteet omassa kodissa sukulaisten kanssa ja lapset ovat osana tätä perhettä. On kai luonnollista että isän sukulaisten lahjat menevät sinne isän kotiin eikä sinun kotiisi.
tosiaan luonnollista, että lahjat menevät isän kotiin eikä sinne, missä lahjojen saajat asuvat? Näin on meilläkin nimittäin käynyt erostamme lähtien, vaikka ex-anopilla on varsin hyvin tiedossa lasten uusi osoite. Ei kai hän ole lakannut olemasta lasten mummi, vaikkei enää minun anoppini olekaan??
Eron jälkeen lapsella on (toivottavasti) kaksi kotia ja kumpaankin kotiin tarvitaan vaatteita, leluja, kirjoja jne. Toki lastenkin mielipide pitää tässä kunnoittaa ja he voivat sitten valita missä ainakin helposti liikuteltavat lahjat pidetään. Toisaalta kalliitten/isojen tavaroiden osalta on ymmärrettävää että lapsen isä/äiti päättää niistä.
AP:n tapauksessa niin kyllähän mummi antaa lahjoja - lapselle - ei lapsen äidille ...
Lapsillani ei ole kahta kotia. On vain Koti ja isän asunto, jonne mennään reppu selässä.
Jokainen aikuinen voi tahollaan miettiä, millaista olisi lähteä raskaan työviikon jälkeen jonkun melko vieraan ihmisen talouteen joka toinen viikonloppu ja esim Joulun viettoon. Itse en vapaaehtoisesti lähtisi.
Isät ja äidit ovat erilaisia, taustamme ovat erilaisia. Tapamme ja traditiomme samoin. Kukaan ei voi kertoa toiselle, miten meidän tulisi elää ja mikä on juuri minun tai sinun lastesi paras. Ei edes Erin.
Isä on aloittanut prosessin saadakseen lapset joka toinen Joulu luokseen, mutta pidän napakasti kiinni siitä, että yksi päivä pyhinä riittää. Lapset haluavat olla Aaton kotona ja lasten tahto on lakini.
Lasten elämää ja tottumuksia ei pidä heilauttaa hetken mielijohteen takia.
Pst!
Tilasin tänään Hobby Hallista kalliit lahjat lapsille ja maksan niitä sitten pitkälle kevääseen, pitäkööt isä lahjansa itsellään, antakoot vaikka Uutena Vuonna, on se silloinkin jossain päin maailmaa Joulu. Me vietämme lasten kanssa KOKO Joulun yhdessä.
Kukaan järkevä ihminen ei osta osamaksulla hobbyhallista, vuosikorko huitelee lähemmäs 20%.
Puhut että lapset eivät vapaaehtoisesti halua lähteä melko vieraan ihmisen luokse. Samalla itse teet kaikkesi jotta tuo asetelma myös pysyisi. Sanot että lapsesi eivät halua mutta kumman tulisi tietää paremmin, lapsen vai hänen vanhempansa. Eikö lastemme tulisi voida luottaa vanhempiinsa siinä että nämä tekevät tärkeät päätökset heidän puolestaan. Lasten kuuluu olla lapsia eikä miniaikuisia isoine vastuineen.
Kyllä muuten ostelee, se on ainut keino jolla vähän rahaa omaava ihminen voi jotain saada. Kuinka voit ostaa esim. rikkoutuneen telkun tilalle uuden ellei osamaksulla. Mulla ainakaan ei ole rahaa laittaa 3.000 mk uuteen telkkuun tosta noin vain. Osamaksu on kallista, mutta ei voi mitään.
Aivan lapsella on vain yksi koti, ja se ei muuksi muutu. Menkää itse aikuiset hyppimään paikasta toiseen niin tiedätte mitä vaaditte lapsilta. Lapsi ei ole sitä sotkua aikaiseksi saanut, joten miksi se on lapsi jota heitellään!
..sanoo minua tyhmäksi :) Oletko exäni?
Tunnetko minut, lapseni ja varsinkin lasten isän ja hänen ongelmansa?
Jos olisin itsekäs (=tyhmä), pitäisin viikonlopputapaamisista kiinni, lasten tahtomisista riippumatta ja ottaisin vapaani hinnalla millä hyvänsä. Lähtisin Jouluksikin ihan yksikseni etelän aurinkoon lepuuttamaan luitani. heh.
Asuntolainan lyhennykset verottivat saldoani, joten oli pakko kääntyä HH:n puoleen.
Tiedätkö sinä, että yh-äiti, jolla ei ole säännöllisiä tuloja (esim. pätkätyöläinen) ei saa muualta osamaksulla, kuin HH:sta?
Kukahan on tyhmä?
22 yötä Jouluun!
Toki marttyyrilähi voi yrittää uskotella että hän on se läheisempi ja parempi vanhempi ja että lapset asuvat hänen luonaan. Todellisuudessa lapsella on kuitenkin kaksi kotia - ja lapsi voi paremmin jos näin on. Lapsella on oikeus elää sekä isänsä että äitinsä kanssa ja on hyvin julmaa lasta kohtaan lähteä rajoittamaan lapsen yhdessäoloa toisen vanhemman kanssa.
Voi olla että marttyyrilähi onnistuukin kääntämään lapsen päät uskottelemaan että se etä ei ole mitään ja hänen luonaan käydään vaan kylässä jne - mutta ajan kanssa lapsetkin tajuavat mistä on kyse.
Antakaa lasten viettää joulua myös heidän toisessa kodissa, heidän toisen vanhempansa kanssa.
Kukaan ei halua uskotella että lapsella on kaksi kotia, koska niin ei ole! On tyhmää uskotella että niin olisi! Se on suorastaan valehtelua. Kenelläkään ei ole kahta kotia. Koti on se missä asutaan ja kylä paikka missä käydään!
Se ei silti rajoita lapsen tapaamasta toista vanhempaa HÄNEN kodissaan, mutta lapsen koti se ei ole!
Tossatapauksessahan lapselle voi uskotella mitä huvittaa. Onneksi on joitakin viisaita vanhempia, jotka puhuvat lapselle asiat oikein.
Ajan kanssa lapsi tajuaa, että kotia voi olla vain yksi. Lapselle on niin helppo puhua asioita jotka eivät pidä paikkaansa.
Miksi ihmeessä alat väittämään tuommoista asiaa, vaikka hyvin Sinun pitäisi tietää, että se ei pidä paikkaansa.
Ei ainakaan minun lapsilla ole kahta kotia, ei sinne päinkään.
Exän luo matkaa on muutama sata metriä ja hyvä jos kerran viikossa yötä äitinsä luona käyvät.
Ja kun menevät äidin luo, niin menevät aina ihan illalla, juuri ennen nukkumaan menoa.
Sanovat, ettei siellä ole mitään tekemistä, joten ilta vietetään kotona ja sitten vasta äiskälle.
Eikä puhettakaan, että tahtoisivat joulua mennä sinne viettämään.
Eikä kyse ole siitä, että lähi olisi manipuloinut lapsia ja pyrkisi olemaan parempi.
Käytännössähän lapsista on sen huolehdittava, joka siihen kykenee.
Lapsillani on oikeus ja vapaa valinta kuinka paljon he äitinsä luona ovat, mutta he ovat käytännön tehneet tällaiseksi, siis ovatko lapseni väärässä?
Ajattele hiukan asioita, jookos?
Se siitä Sinun marttyyriydestä.
Ei minulla ole ollut mitään tarvetta rajoittaa isän läsnäoloa lapsen elämässä - toki heillä on koti myös isän luona. Itse ovat lapset valinneet näin - ja olemme kumpikin panostaneet siihen että lapset saavat asua kummankin kanssa.
En tosiaan ole mikään katkera yyhoo-äiti parkumassa että minun koti on parempi kuin isän koti ja minä olen parempi vanhempi kuin exäni ... Itsetuntoni ei tosiaan tarvitse mitään sellaista ;)
Valitsivatko lapsesi teidän tapanne vai painoiko vaa'assa enemmän sinun ja isän halut?
Omat lapseni haluavat olla Kotona, jossa he ovat viettäneet aikaa monta vuotta tapaamatta isäänsä (vain silloin tällöin vahingossa mummon luona,ja tämä on ollut isän tahto)
Miksi minun nyt, vuosien jälken pitäisi aloittaa joku perhanan isyyskamppanja, kun lapset ovat vieraantuneet miehestä, jota maistraatin papereissa isäksi tituleerataan?
Jos lapset eivät halua tavata isäänsä ja sen selkokielellä ja uskottavasti perustelevat, pitääkö minun ohittaa heidän tahtonsa?
Juu juu, lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa mikä käytännössä tarkoitta, että lapsella on VELVOLLISUUS tunteistaan huolimatta tavata isää joka toinen viikonloppu, vaikka ei yhteistä säveltä olisikaan.
Lapsen oikeudet käännettiin velvollisuuksiksi.
Pitääkö meidän kaikkien muiden olla allapäin Jouluna siksi, että isä on yht'äkkiä halukas olemaan isänä JOULUNA? Kun arkiviikonloppuinakaan ei isyys paljon kiinnosta?
Lapsillakin on oikeuksia.
Millä saan lapset vakuutettua, että isä on luotettava, kun en siihen luotettavuuteen itsekään juuri usko ja olen sentään elänyt hänen kanssaan vuosia? Toisin kuin lapset, tuskin tuntevat miestä.
Yh-isä olet koko palstan paskamaisin ja omahyväsin rehvastelija.
Sotkeudut joka paikkaan hienoine mielipiteinesi.
Eiköhän sun olisi aika jo lopettaa tuon paskanjauhanta täällä ja olla vaikkapa lastesi kanssa sekin aika jonka täällä roikut.
mukavaa kun olet täällä kirjoittamassa
kikkamuijakakkoset ovat onneksi vähemmistönä
miesvihaajia luultavasti
joiden katkeruus ei helpotu ajallakaan
tai vaihtoehto bee
exrouvilleen katkeria lähipubin kanta-asiakkaita
jotka näpyttelevät yhteiskäytössä olevaa tietokonetta kun elarit kaatoivat talouden
esimerkki asiallisesta kommentoinnista, jota ei mikään paskanjauhanta rasita.
Alat pikkuhiljaa kehittyä.
Kuulostaa siltä, että taidat ihmispolo joutua joulun viettämään valkotakkisten seurassa.
Hyvää kyytiä kommentointisi siihen suuntaan kehittyy ja alkaapa nimmaritkin kohta loppumaan.
Mutta hyvää se tekee Sinulle, luota vain nykyajan lääketieteeseen.
Muista, että ihailen Sinua ja loistavaa verbaalisuuttasi.
Koska olet innokas lueskelemaan minun kommenttejani, niin koetan tästedes kommentoida useampaa aihetta, mikäli ajankäyttöni sallii. Osaltani koetan mielenrauhaasi tukea edes tällä vähäisellä eleellä, olethan itsekin antanut minulle monet makoisat naurut ja laajentanut ymmärrystäni elämän raadollisuudesta ja luojan hyvyydestä. Nimittäin kaikki on katsottava herran lahjana; jopa kierot silmät.
Ja kun luoja loi joutsenen, hän osoitti sillä kauneudentajunsa.
Kun luoja loi virtahevon; hän osoitti huumorintajunsa.
Mutta kun hän "muija2":n loi, hän totesi tympääntyneenä, että olkoon nyt vaikka yksi tuommoinenkin.
Koetahan jaksella, rakas köntys.
Ota huomioon hyvä Erin, että kaikilla lapsilla ei ole eron jälkeen kahta kotia. Syitä on monia...
Koti voi olla sen vanhemman luona joka pystyy vastuun lapsista ottamaan.
Lapset eivät ole tyhmiä, he kyllä tajuavat, kuten kirjoitit, ajan kanssa mistä on kyse.
Lapsella on vain yksi koti.
Millä helvetillä saisin mieheni kakarat tajuamaan sen kun rynnistävät meille joka toinen viikonloppu ja ovat kuin KOTONAAN!
Ei niin käyttäydytä kylässä.
Riehukoot/pysykööt himassaan.
Yritän kaikkeni, etteivät tuntisi oloaan kotoisaksi.
Haluan, että istuvat hiljaa huoneissaan virsikirja kädessa.
Joo ajattelin sanoa että kyllä itse olisin jättänyt kirjoittamatta että hankit hobbarista järjettömällä korolla lahjoja.
Aluksi kun luin juttuasi niin ajattelin että siellä edes jonkinnäköistä pientä aivotoimintaa mutta nyt näytit sen että sulla on kyllä yläpäässä niitä koppeja pimeenä.
Jos kerrras alat jo syksyllä valmisteleen joulua niin mikset myös ala silloin säästämään pikkuhijaa tai vaikka ostamaan lahjoja valmiiksi.
Voi luoja
Joka tapaushan on erilainen. Mutta lapselle parasta olisi jos hän tuntisi olevansa kotonaan ollessaan molempien vanhempiensa luona. Siitä että hän on yhtä tervetullut ja rakastettu molemmissa paikoissa. Etäisän roolia en ole itselleni valinnut, se on minulle annettu ja näin lapsi viettää enemmän aikaa äitinsä yh-huushollissa. Välimatkaa on sen verran että koulumatkaa ei kuljeta kuin äidin kotoa.
Meillä Joulu on aina ollut kaikein odotetuin juhla. Ennen eroa oli oikein perhejuhla ja tunnelmaa.
Nyt minä vietän sen kaikkien lasteni kanssa yhdessä ilman meidän isukkia. Ei tulisi kuuloonkaan että lapset menisivät jouluksi isän luokse että jäisin yksin jouluna. Arkipäivänä sitten joulun jälkeen on eri asia, jos lapset haluavat, mutta joulun pyhät kuuluvat olla kotona, se on perhejuhla, eikä silloin kyläillä, siitä ei edes keskustella. Eikä lapset jouluna haluisikaan olla pois kotoonta, meillä sentään on joulun tunnelmaa laitettu valtaisa määrä.
Isä tuo kyllä lasten lahjat meille, mutta joulun viettäköön yksin kun on ollut niin tonttu, että lasten luota pois aikoinaan halunnutkin.
Näin ollaan tehty muinakin jouluina ja siitä ei poiketa tänäkään jouluna.
Meillä joulut tietysti vuorovuosin - tällä tavalla lapset saavat nauttia joulusta kummassakin kodissa. On hyvin itsekästä lähteä omimaan lapsia eron jälkeen - riippumatta siitä että kuka on ollut eron alullepanijaa. Tänä vuonna on äidin vuoro pitää lapset - ja lapset odottavat innolla. Tapaninpäivänä sitten isän luo viettämään kakkosjoulua - ja ensi vuonna toisinpäin.
Lapset ovat kotona sekä isän että äidin luona.
Voin tietysti olla jonkun mielestä itsekäs, mutta mitä siitä!?
Minua ei koskaan innosta "en tiedä", "mitä jos" "voistitko" tai "ehkä"! Ihmisellä pitää olla järki tuoda esiin oma tahto ja tehdä päätöksiä jos toiset eivät siihen kykene. En jaksa jahkailla. Jos se ei käy, on sanottava suoraan, eikä kierreltävä selvää asiaa. Ei ole olemassa kolmatta vaihtoehtoa, on vain kyllä tai ei!
Minä haluan viettää lasteni kanssa Joulun kokonaan, se on asia mistä en ikinä luovu. Joulu yksin ilman lapsia olisi katastrofi minulle, joten jos ei joulu minun luonani käy ei tule myös lahjoja, ei jouluruokaa eikä muutakaan joulutunnelmaa. Myös synttärit kuuluvat viettää kotona.
Tiedän aina mitä tahdon, ja jos se ei jollekin käy, en voi mitään.
Isä saisi kyllä halutessa pitää lapset vuorovuosina jos pitäisi puoliaan - jos ei muuta niin oikeuden kautta. Mutta hän on kai todennut että hänellä on pimeä ex-puoliso jolle ei mahda mitään. Sääliksi käy lapsia että heillä on noin kusipäinen äiti joka käyttää lapsia omiin tarpeisiin.
..minusta ei vielä ole tullut noin musta-valkoisen ehdotonta vanhempaa. Elämässä kyllä pitää pystyä kompromisseihin ja toisten huomioon ottamiseen.
Meillä joulu vietetään lasten ehdoilla. Ja lapsethan haluavat viettää sitä molempien luona. Joten aatto ollaan ensin iskällä ja sitten tullaan toiseen omaan kotiin ja odotetaan pukkia ja nautitaan aattoiltaa äiskällä. Ensi vuonna taas ollaan ensin äipällä ja pukin jälkeen mennään isin luo. Tämä on toiminut jo vuosia ja joulua odotetaan ihan tohkeissaan. Joulun tunnelma kun on kummassakin kotona ja lapset rakastavat niin isää kuin äitiä. (Eikä heillä ole vai yhtä kotia, vaan heillä on rikkaus omistaa kaksia kotia ja rakastavat vanhemmat)
Onko fiksuutta isältä jättää lapset? Ohoh, nyt ei kyllä mennyt minun tajuntaani, ei sitten millään.
Fiksu isä jättää lapset mutta äiti on tyhmä ja mitätön kun edelleen huolehtii neljästä lapsesta yksin, ottaen huomioon muutakin kuin lapset! Kaikki kotitöihin liittyvät asiat liittäen lasten harrastukset ym menot!
Pimeä on äiti, joka lähes uhrautuu lastensa tähden jättäen juhlimiset ym omat menot minimiin! Silti jakasen rakastaa ja antaen kaikkensa lasten puolesta.
Isän sitä vastoin, jatkaen poikamieselämää vapaana kuin taivaan lintu uhraten yhtään mitään lasten hyväksi!
Niin idiootti kun olen ollut että moisen loisen elämääni olen joskus halunnut!
ja valitettavasti se idiootti exä sitten omi lapset itselleen. Näinhän monille iseille käy - kova hinta että pääsee eroon ääliöakastaan. Onneksi moni erovanhempi on sen verran fiksu että ei lähde rajoittamaan toisen vanhemmuutta vaan lapset saavat jatkossakin olla sekä isän että äidin kanssa vaikka parisuhde meni kiville.
Siis onko isä halunnut pois lasten luota vai pois sinun luota? Muista että eroon tarvitaan aina kaksi ja lapsille kuuluu sekä isä että äiti. Silloin on vanhempien kohtalona olla "yksin" vuorovuosina.
Ei ole lapsien etujen mukaista että "uhraudut" heidän takiansa, ettet ollenkaan elä omaa elämää. Kuinka pystyt koskaan päästämään aikuistuvat lapsesi maailmalle? Silloinhan sinä jäät yksin. Elämäsi tarkoitus on poissa. Vedätkö itsesi silloin kiikkuun vai syyllistätkö lapsiasi jotka jättävät heidän takiaan elämänsä uhranneen äidin yksin? Näitä on nähty.
Voipi olla että ex-miehesi on jahkailija mutta yritä nähdä se ominaisuutena eikä vikana. Jos isä ei pysty tai jaksa vaatia lapsia jouluksi luokseen niin tee sinä se päätös hänen puolestaan. Saat nähdä että alkuhämmenyksen jälkeen homma toimii. Toisaalta sinulla ei taida olla munaa siihen.
Yksi lapsi on jo maailmalla, ja hyvin on hänellä mennyt! En pelkää muidenkaan lasten tulevaisuutta, he ovat viihtyneet omissa elämissään, joten luottavaisin mielin tämä äiti näkee lastensa astuvan aikuisuuteen omalla ajallaan.
En ole ns. uhrautunut, mulla on oma elämä ja siitä pidän kiinni, mutta tarkoitin lähinnä sitä että en ole jättänyt lapsiani millään tavoin selviytymään yksin, joten pientä uhrautumista siinä on mutta en ylpeile sillä, vaan teen sen koska minusta se äidin kuuluu tehdä.
Eli jos olisi niin päin, että lapset olisivat isällä, en voisi herranen aika jättää heitä kylmästi, vaan olisin jatkuvasti ja paljon lasteni elämässä mukana, en vain maksajana ja tapaajana, vaan äitinä ja vastuullisena vanhempana. Mutta luojan kiitos näin ei ole, vaan saan olla heidän elämässä mukana joka päivä.
Ikinä en syytä lapsiani mistään, lapseni eivät ole vastuussa minusta, vaan minä heistä, että heillä on turvallinen kasvu-alusta aikuisten virheistä huolimatta.
Minä en tyrkytä omia tahtojani ja asioita miehelle, joka ei välitä, sen verran minulla on ylpeyttä, mutta Joulu on perhe-lastenjuhla, siitä ei tingitä. Ex-mieheni myös tietää, että Joulu on minulle aina ollut tärkeä ja sitä varten jouluun panostetaan aivan erilailla, eikä halua rikkoa myös sitä lastenkaan osalta.
Mulla on resursseja vaikka mihin, mä en jää tumput suorina katselemaan silloin kun pitää toimia tilanteessa kuin tilanteessa.
tajusi jättää sinut, ei lapsiaan. Eikä ihme, olet kamala akka!
Turhaan haukut isää lasten hoitamatta jättämisestä, ethän näytä itse suostuvan edes siihen, että lapset viettäisivät joulua isän kanssa.
Neuvottelu ei näytä kuuluvan toimenkuvaasi.
Toivottavasti lapsistasi ei tule samanlaisia mustavalkoisia ihmisä kun sinä olet.
Et ole yhtään parempi ihminen kun "urhaudut" lastesi puolesta, tyhmempi vain!
Muista, että lapsillasi on isä, joka rakastaa heitä, ei ole lasten vika ettei isä ei rakasta sinua ja annat katkeruutesi paistaa kaikissa jutuissasi.
En olisi itse ihan noin jyrkkänä, koska kaikkia taustoja ei voi tietää näiden kirjoitusten perusteella.
Minullakin on onni saada pitää lapseni jouna luonani ihan täysvaltaisesti.
Jostain kumman syystä lasten äitiä ei nappaa joulun vietto lasten kanssa, vaan moni muu seikka on tärkeämpää.
Hän pääsee tavallaan helpolla, kun ei tarvitse mitään valmisteluja sen kummemmin tehdä, ja se se sopii hänelle mainiosti.
Parina jouluna eron jälkeen hän oli aattona meillä juuri pukin käynnin aikaan, mutta sitten pikkuhiljaa liukeni omille teilleen.
Nyt parina viimeisenä jouluna ei ole vaivautunut edes saapumaan paikalle.
Ei kaikille joulu merkitse mitään, eikä kaikkia asioita voi ulkopuoliset tietää, eikä näinollen jyrkät tuomitsemiset/haukkumiset valaise yhtään enempää.
Minulle sopii, että lapset on luonani ja tiukasti minäkin tästä perinteestä kiinni pidän. Kun ei ole exää kiinnostanut ennenkään, miksi nyt pitäisi traditiot murtaa?
Jos EX-mieheni ja lasteni isä olisi kuten sinun lastesi isä, en olisi koskaan eronnutkaan.
Isejä on erikokoisia, -näköisiä ja -tyyppisiä, taidat unohtaa sen?
Oikean valinna teki kun sinut "yh-isä" jätti.
Tuskin sinua nyt jaksaa entinen vaimosi juurikaan kuunnella tarinasi täällä palstalla jo kertovat sinusta oleellisen.
Taidat olla mielestäsi täydellinen isä?
Sinunlaisia pöyhkeilijöitä onneksi ei täällä paljon ole.
Sitä saa mitä tilaa...
Siis ei minua ole kukaan yh-isä jättänyt, niinkuin kirjoitit.
Ja onneksi entisen vaimon ei tarvitse minua kuunnella sen kummemmin. Käyhän tuo kylässä kuitenkin juttusilla.
Ja isänä olen mielestäni ihan kelvollinen, ellen ihan parhaasta päästä sittenkin. :-)))
Ja onneksi ei tällaisia pöyhkeilijöitä ole enempää, voitaisiin muuten jäädä niiden varjoon molemmat.
Ihailen tapaasi tuoda korkea kolutustasosi kommenteissasi julki. Kuinka ihmeessä saat ammennettua huikean sivistystasosi jopa muutamaan lauseeseen. Palstalaiset olisivat yksinhuoltajina lapsineen ihan mieron tiellä, ellet olisi jämäköillä faktoillasi heitä neuvomassa oikealle polulle.
Fiksua kirjoitustasi on todella ilo lukea ja näyttää lapsille, että näin maailma pelastetaan, kun on sentään joku, joka edes yrittää lempeästi ohjata hairahtelevia yksinhuoltajia.
Lisäisin vielä mitä nöyrimmin, että ollessani tänään esiintymässä yksityistilaisuudessa kaikki meni mahtavasti ja yleisö oli haltioissaan.
Kun sitten nopeusrajoituksia noudattaen siirrähdin muutamat sadat kilometrit lasteni luokse, sain iloisena todeta lämpimän tuvan, jossa punaposkiset sydänkäpyset odottelivat rakasta isiäään kotiin ruoka valmiiksi pöytään katettuna.
Mietipä sitäkin, jos uskallat. Arvaan, että se tekee kipeää, mutta meikäläisellehän tämä vaan on arkea. Odotas kun meillä on juhla, niin sitten pistetään paremmaksi, mutta siitä toisella kertaa. Voisi olla ettei sydämesi (jos sellainen on) sitä kestäisi.
Mainitsen vielä, että kaikista imarteluistasi huolimatta en vieläkään Sinua vaimokseni tahtoisi. Pinnistä vielä hitusen, niin ehkäpä jonakin päivänä.
"Ei tulisi kuuloonkaan että lapset menisivät jouluksi isän luokse että jäisin yksin jouluna".
Ajatteletko nyt vain itsekkäästi itseäsi vai pyritkö kostamaan lastesi isää?
Missä olet huomioinut lastesi edun?
Mitä lapset ajattelevat vanhemmistaan aikuistuttuaan? Minkälainen arvomaailma heille rakentuu tällaisessa ilmapiirissä?
Mene jonnekin terapiaan/keskustelupiiriin ja avaa maailma itsellesi ja anna muille aikaisemman perheesi jäsenille tilaa!
Lapsesihan ovat kasvatettavana vain "muutamia" vuosia, sen jälkeen he (toivottavasti) aloittavat oman itsenäisen elämän, ts Sinä et omista lapsiasi.
Mitäpä, jos he silloin irtaantuvatkin sinusta totaalisesti? Millainen vanhuus sinulla on eläessäsi yksinäisyydessä itsekkyytesi takia?
Syyt käyttäytymiseesi saattaa löytyä menneisyydestäsi, tutki sitä ja pyri muuttamaan itseäsi!
Älä jatka lapsiisi tällaista ketjua!
Kuten sanoin, joulu on meillä aina ollut perhe juhla, eikä siitä poiketa.
Lapset ovat tottuneet hienoon jouluun, kodissa aito joulukuusi ja valtavasti joulukoristeita joista saa sen joulutunnelman, joululaulut, kaikki perinteiset jouluruuat, joulupukki ja lahjat ym. Meillä joulu on aina runsas, jo minun lapsuudestani perittyä.
Mitä se olisi isin luona? Ei ainakaan niin hieno kuin lasten kotona. Tuskin edes joulukuusta viitsii laittaa, eikä laittais edes lastenkaan takia jos sinne menisi.
Vanhin lapsemme (jo omassa taloudessaan) tulee myös joulun viettoon lapsuuden kotiin, joten jouluinen arvomaailma on säilynyt.
Niin no terapioita on jos jonkinmoisia, mutta parasta terapiaa ovat minun lapset.
Mutta sinähän voisit sinne mennä, jos kaipaat keskustelua omista arvoistasi!
No vanhin on ollut jo omillaan muutaman vuoden, ja on itsenäinen kyllä, mutta käy viikottain joskus useamminkin kotona. Kuin myös me hänen luonaan.
Ei minulla ole hätää, sillä lapseni ovat minulle niin tärkeitä, että uskon että äitinä olen heillekin tärkeä silloin, kun omillaan kaikki ovat.
Menneisyyteni oli loistava, ihana lapsuus, ja kaikki sain mitä halusin. Hyvät vanhemmat, elämässä mukana olevat kummit ja mummit ja vaarit, hyvä koulutus, ammatti, oma kaunis koti, lapset, mitä muuta elämältä voisin toivoa.
Hulttio mies, mutta sitähän ei voi etukäteenkään tietää, millaisen kanssa sitä naimisiin menee. Mutta se nyt on ainoa asia, mikä on mennyt pieleen. Sääli minun lapsiani, että saivat sellaisen isän joka ei välitä.
Itseäni en pyri muuttamaan kenenkään takia, viihdyn loistavasti omana itsenäni.
"Joulu yksin ilman lapsia olisi katastrofi minulle, joten jos ei joulu minun luonani käy ei tule myös lahjoja, ei jouluruokaa eikä muutakaan joulutunnelmaa".
Miten näin ajatteleva vanhempi voi olla lasten lähivanhempi? Sinun pitäisi asettaa lasten edut etusijalle, eikä omia etuja?
"Hulttio mies, mutta sitähän ei voi etukäteenkään tietää, millaisen kanssa sitä naimisiin menee".
Varmasti ero miehestäsi on aivan kohdallaan. Kuka ajatteleva aikuinen tällaisessa kodissa eläisi!
Oletko pohtinut miten esimerkkisi saattaa vaikeuttaa tulevaa lastesi elämää?
Moi yh-isä olet siis homokin, sitä tässä on vähän arveltu kun noita naismaisia juttujasi ollaan kavereiden kanssa lueskeltu.
Ei ole häpeä olla homo, sinunkaan.
Että "jokainen" rekisteröitymätön vastaaja on Joulunviettotapaasi vastaan?
Kukaan heistä ei ajattele, miten mukavaa lasten on odottaa tuttua Joulua ja seurata miten heidän Kotinsa pukeutuu Joulujuhlaan.
Miksi marisijat ovat sitä mieltä, että isällä on oikeus muuttaa perheen perinteitä niinkin tärkeässä asiassa, kuin Joulu. Lastenjuhla, joka toistuu vuodesta vuoteen samanlaisen turvallisena, jota on mukava jännittää tutussa ympäristössä tietäen, että juhla on lähes viime vuodenkaltainen.Ex-miehesi on kai ajatuksiesi takana, koska toimittaa lahjat luoksenne. Pisteet hänelle.
Miksi kukaan vastaajista ei ajattele Joulua LAPSENSILMIN, vaan puolustavat etävanhempaa ????????
Jotenkin vain useimman normaalilla järjellä varustetun ihmisen ajatuksissa on hieman ristiriitaista se, että kun ensin ylistetään kuinka perhejoulussa oli tunnelmaa ja se oli tosi odotettu päivä. Sitten seuraavaksi:
"Nyt minä vietän sen kaikkien lasteni kanssa yhdessä ilman meidän isukkia. Ei tulisi kuuloonkaan että lapset menisivät jouluksi isän luokse että jäisin yksin jouluna."
Siis ETTÄ JÄISIN YKSIN JOULUNA. Tämäkö on nyt sitten tilanne lapsen silmin katsottuna? Vai olisiko kuitenkin lähin omaa yksinjäämisen pelkoa, jota lapset ovat valjastettu liennyttämään? Eivätkö lapset mieti, että mitähän isi nyt tekee, kun ennen oli aina yhteinen joulu ja isillä oli niin kivaa meidän kanssa? Niin, ethän sinä osaa lasten ajatuksia lukea ja he sanovat sinulle sen, mitä haluat kuulla.
"siitä ei edes keskustella." Siis tämäkö on kypsää aikuisen kirjoitusta? Lähinnä vaikuttaa, että kyseessä on tapaus, joka ei keskustele asiasta edes lasten kanssa. "Eikä lapset jouluna haluisikaan olla pois kotoonta"
Niin, onko lapsilta kysytty vai oliko tämä aikuisen ikioma mielipide?
"Isä tuo kyllä lasten lahjat meille, mutta joulun viettäköön yksin kun on ollut niin tonttu, että lasten luota pois aikoinaan halunnutkin." Kuulostaa katkeralta. Ei välttämättä pysty silloin ajattelemaan kaikkia asioita objektiivisesti, vaan tavallaan kostaa entiselleen, lopulta kuitenkin itselleen.
Siinä oli t-tontulle hiukan mietittävää ja sitten myös tässä. Ajatteletko LAPSEN SILMIN, miltä hänestä tuntuu kun isä on suljettu pois arjesta? Miltä lapsesta tuntuu, kun isä on äidille vain pakollinen paha? Minkälaisia aikuisia heistä silloin tuleekaan?
-"Enkö minä saisikaan rakastaa isää?
Mikäli toiveesi on, että olisin homo, minun on tuotettava Sinulle Tarja pettymys.
Olen vankkumaton hetero, mutta ei minulla mitään homojakaan vastaan ole. Siinä he ovat ihmisiä, missä muutkin.
Kukaan homo ei ole koskaan minua häirinnyt, enkä minä myöskään heitä, vaan heissäkin on todella laadukkaita kavereita.
Jos osaat tarkkana katsoa tekstiäni, en kyllä siinä missään vaiheessa maininnut olevani homo.
Pistä nyt se Jallu sinne patjan alle ja muodosta kommenttisi siitä tekstistä, minkä minä olen kirjoittanut, mikäli minulle haluat vastinetta antaa.
Näin minä itsekseni arvelin, kun Sinun lapsellista juttuasi lueskelin.
Niin, perhejoulussa meillä on aina ollut tunnelmaa, olipa silloinkin kun isi oli perheessä mukana. Mutta tunnelmaa on myös nyt, kun isi ei ole mukana. Joulusta ei todellakaan tingitä. Se vietetään samanlaisena aina, vaikka asiat jollaintavalla muuttuisi, ja onkin muuttunut.
Lasten kanssa keskustellaan, kaikista asioista, mikä heitä koskee. Kysyn jopa mitä haluatte ruoaksi, mitä haluatte kaupasta, mihin haluatte mennä kesälomalla ym. aivan kaikesta. Joulu kuuluu olla perheen parissa, ja lapset tietävät sen.
Kuule, isää ei oltu suljettu pois meidän elämästä. Itse ei vain jaksanut enää elää perheen parissa, kun vapaa elämä houkutteli, ilmeisesti! Tiedätkö, kuinka paljon olen sitä surrut ja aikoinani itkenyt? Olen vain kääntänyt uuden sivun elämääni, ja näytän lapsilleni, että yksinkin pärjää. Teen kaikkeni lasteni eteen, ostan kaiken mitä he haluavat heiltä ei puutu mitään, mikä puuttuu myös se ostetaan.
Mieheni aikoinaan sanoikin, että sinä olet maailman paras äiti, olet luopunut lähes omasta elämästäsi lasten tähden. Niin itsekin tiedän että se on totta.
Mutta lapsistani en luovu joulunakaan, jos ei joulua vietetä minun luona, en voi antaa niitä lahjojakaan...!
Sitä tässä minäkin ihmettelen!
Minähän ajattelen lasten silmin, teen heille aina ihanan joulun, sen mihin aina ovat tottuneet! Eikös se ole ajattelemista ja rakkautta?
Jos isä haluaisi rikkoa jotain tuttua ja turvallista, onkin lähes sankari ja säälin kohde, mutta haukut saa äiti, joka ajattelee ja hoitaa ja huolehtii!?!
Äidiltä vähän hämärtänyt omien ja lastensa tarpeita - ja sitten eristää lapset isältään. Lapsilla on oikeus olla osana myös isän perhettä - mutta valitettavasti katkeroitunut marttyriäiti tuhoaa lapsilta tämänkin mahdollisuuden. Lapset joutuvat sitten hoitamaan sairasta äitiään ja huolehtimaan äidin tarpeista ettei vaan äitiraasu joudu olemaan yksin jouluna.
Vai että olen pimahtanut kun järjestän lapsilleni perinteisen joulun?
No mielipide se oli sulla tuokin!
Ei isä yksin ole perhe enää. Isin perhe-elämä loppui silloin, kun läks lätkimään! Oli isi sen verran pimahtanut!
Voi olla että joutuvat hoitamaan sairasta äitiään, sillä niin teen minäkin. Huolehdin viikottain omista vanhemmista, molemmista. Eikä se ole mitenkään vastenmielistä. Lapseni oppivat, että omista on huolehdittava.
Yksin tuskin joulua tulen koskaan viettämään, siitä ei ole pelkoa.
Rankkaa kun lapset jo pienenä joutuu huolehtimaan äidin mielenterveydestä. Onneksi ilmeisesti isä pääsi karkuun tuollaista hullua muijaa mutta sääliksi käy lapsia. Toivottavasti isä kuitenkin jossain vaiheessa pystyy auttamaan lapsia selviytymään tuollaisesta pöpilästä.
Hauskaa joulua sinulle, ja vietähän sinä sitten se yksinäinen joulu, ja mieti kuinka kivaa minun lapsillani on herätä aamulla joulukinkun tuoksuun, lautasella lämmin riisipuuro. Joulukuusessa palaa kynttilät ja joululaulut soivat. Ruokailuhuone on hämärä, ja on joulu-aatto.
Illalla jouluateria ja joulupukki tuo lahjoja. Joulutunnelma korkealla. Niin se perinteinen joulu josta meillä ei tingitä.
Vaikka äiti nyt sitten on pimahtanut, mutta osaa kuitenkin tehdä lapsille aidon perinteisen joulun.
Tämä on suora lainaus.
Läheisriippuvuus on ilmiö, jossa ihminen on pakonomaisen riippuvainen toisesta ihmisestä - usein puolisosta, lähimmäisestä tai asiakkaasta. Läheisriippuvuus on tärkeää erottaa terveestä riippuvuudesta, jota ovat mm. yhteenkuuluvuuden tunne ja sitoutuminen.
Läheisriippuvuuteen liittyvät piirteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat suuresti äärilaidasta toiseen. Läheisriippuvainen voi olla toisaalta hyvin epävarma, epäitsenäinen, pelokas ja takertuva. Tällainen ihminen miellyttää toisia ja häntä ohjaavat toisten ihmisten tarpeet. Hän myös vähättelee itseään. Usein hän kysyy, mitä mieltä muut ovat hänestä. Hän muuttaa mielipiteitään ja arvojaan toisten mukaan ja hakee näin hyväksyntää ja turvaa.
Toinen ääripää läheisriippuvuuden ilmenemismuodoissa on vahvuuteen sairastuminen, jolloin ihminen on kontrolloiva, vakava, hallitseva ja aina järkevä. Hän vaatii itseltään täydellisyyttä. Hän huolehtii ja auttaa pakonomaisesti, kantaa vastuuta toisista ihmisistä, mutta ei omasta hyvinvoinnistaan. Hän uhraa elämänsä toisille.
Läheisriippuvuuden taustalla ovat usein heikko käsitys omasta itsestä ja huono itsetunto. Pelätessään hylätyksi tulemista läheisriippuvainen ei pysty sanomaan toisille ei. Siksi häntä voidaan käyttää hyväksi joko ihmissuhteissa tai työssä. Hänen on vaikea olla tasavertaisessa suhteessa toisiin ihmisiin, eikä hän kestä yksin jäämistä. Toisaalta hän voi eristäytyä läheisyyden pelossa. Tärkeimpänä tekijänä ovat emotionaaliset ongelmat. Läheisriippuvuudesta kärsivän on vaikea tiedostaa omia tunteitaan ja tarpeitaan. Siksi hän usein masentuu, stressaantuu tai menettää elämänhalunsa.
Läheisriippuvuuden kehittymisen taustalla voi olla lapsuudenaikaisia kokemuksia hylätyksi tulemisesta, turvattomuudesta, tuen ja rohkaisun puutteesta, vanhempien liiallisista vaatimuksista tai sitomisesta tai toisaalta liiallisesta sallimisesta. Läheisriippuvainen voi olla päihdeongelmaisen lapsi tai puoliso. Usein hän työskentelee hoitoalalla.
Elämä opettaa meitä. Sitä kutsutaan kokemukseksi. Myönteisistä kokemuksista oppii helpommin kuin kielteisistä, mutta valitettavasti ne muistaa lyhyen aikaa.
Kielteiset kokemukset ovat taas vaikea tulkita oikein, opetuksina eikä katkeroitumisen läheinä, mutta oikein tulkittuna kielteisten kokemusten opit pysyvät omaisuutenemme pitkään.
Vaikka kuinka tökkisi vstaan, hyväksy totena se, ettei elämässä ole merkityksettömiä sattumia enää sen jälkeen, kun olet lähtenyt valoa hohkaavalle polulle. Kaikella on tarkoituksensa.
Lähes ainoa keino ennustaa tulevaisuutta, on luoda se itse!
Kärsimys voi olla opeuts tai lahja. Joka kieltää itseltä tunteita, kieltävät itseltään myös elämää.
Älä anna elämän valua sormiesi välistä.
Kiinnitä huomiota siihen,
mitä on ympärilläsi ja
mitä sinulle tapahtuu.
Katso maailmaasi uteiliain silmin.
Päätä,
mitä sinun täytyy tehdä. Tee se loppuun.
Älä toivo.
Tee!
Älä lupaa!
Päätä.
Jos kadotat uskosi, kadotat muunkin.
Kaikkia haavoja ei aika paranna. Mutta se kasvattaa ja auttaa näkemään, että kaikki ihmiset eivät ole arvoisiasi!
Kirjoitit jossain vaiheessa, että teet kaikkesi lasten eteen. Takoitit varmaankin, kaiken mikä sinulle itselle sopii.
Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Ja asiasta ei edes keskustella.
Pystytkö itse laittamaan lapsilesi samanlaisen Joulun kuin ex-vaimosi? Katkeruus kuultaa viestiesi läpi, niin, että oikein kalisuttaa.
Joskus aika tekee tehtävänsä, eikä isällä ole enää sananvaltaa lapsiin, vaikka isä ja sossuntädit olisivat mitä mieltä tahansa. Lapset äänestävät jaloillaan, vaikka se turhan usein käännetään äidin manipuloinniksi.
Äidinrakkaudesta et ole koskaan kai mitään kuullutkaan? Se voittaa kaiken muun, mutta sekin käännetään katkeroituneiden sanoissa läheisriippuvuudeksi.
Minä tappaisin, minä kuolisin, minä mitä vain, lasteni puolesta, eikä siinä ole kyse läheisriippuvaisuudesta -vaan Rakkaudesta heitä kohtaan, jotka olen elämääni halunnut ja pitänyt.
Eräs vanhasanonta sanoo: "se joka ensin apua tarvitsee hakeutuu tai joutuu sinne viimeisenä".
Olen tulkinnut viestit aivan samalla tavalla kuin Sinäkin!
Tässä kaikessa ei ole kysymys Joulun laittamisesta, vaan siitä miten hän rakentaa lastensa arvomaailmaa ja asenteita omilla ehdoilla tyydyttääkseen omia tarpeita. Vain hänelle tärkeät asiat ovat oikein...
Aivan, mutta koska minä olen nyt perheessä se päättäjä, se aikuinen ainoastaan, teen minä todellakin päätökset, lapsia kuunnellen.
Isä ei ole enää päivittäin elämästämme vastuussa eikä siitä päättämässä, teen niinkuin katson meille parhaaksi. Ei isällä ole sanan valtaa enää siihen miten me elämme, mitä teemme tai olemme, minne menemme?
Ei hän voi sekottaa omilla jutuilla meidän elämäämme, kysymättä minulta ensin sopiiko vai ei? Joulua meiltä ei sekoita kukaan.
Vai annatko sinä ulkopuolisten päättää omasta päivästäsi ja miten sen elätte?
Kirjoitat että teet kaiken mitä lapsesi pyytävät, ostat kaiken mitä he haluavat. Nyt taas väität että päättäjä oletkin sinä?
Isä ei ole ulkopuolinen lapsillesi vaikk aniin kovasti yrität niin väittää. Lapsesi miettivät missä isä on, miten hän voi, miksi hän ei ole luonamme. Isävastaisuutesi takia eivät tätä kuitenkaan ääneen sano. Kotisi varmaan tarjoaa maallisesti kaiken mitä tarvitsee mutta henkisesti tuo paikka kuullostaa jonkinasteiselta vankilalta. Lapsille rakas isä on suljettu pois kodista, keskusteluista.
En ole muuta väittänytkään, olen perheessä aikuinen, ja valitettavasti suuri valta kuuluu minulle!
Niin todellakin miettivät missä isä on kun ei ole heidän luonaan. Sitä pohdimme aika usein, mutta isä ehkä on laittanut asiansa tärkeysjärjestykseen, eikä lapset kuulu siihen.
Kyllä isä tuntuu olevan aika ulkopuolinen, jos lasten asiat ja yhdessä olo ei kiinnosta.
Ei isää ole suljettu pois perheestä, se on ollut hänen oma valinta. Vankila ei ole kotimme, siten eivät lapseni kotiansa koe.
Nähtävästi lapsillasi ei ole koskaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin alistua äidin tyranniaan.
Ajattele edes pikkaisen lastesi tulevaisuutta. Omat arvosi ja asenteesi olet perinyt omilta vanhemmiltasi kuten me kaikki muutkin. Et nyt oikein näe etkä ymmärrä mihin olet pitkällä tähtäimellä lapsiasia ohjaamassa.
Muuttamalla itseäsi, saatat mahdollistaa lapsillesi huomattavasti paremman tulevaisuuden. Mene keskustelemaan jonkin kasvatukseen perehtyneen ammatti-ihmisen kanssa!
Lastesi isä ei jaksanut tai halunnut enään olistua, olla mukana uppoavassa laivassa, vaan lähti selvemmille vesille.
Oletko ehtinyt kiinnittämään huomiota siihen miten monet kirjoittajat ovat halunneet sinun kiinnittävän huomiota kasvatusmenetelmääsi ja pyrkineet avaamaan silmäsi.
Kaikille olet tuonut esille heidän väärässä olemisen! Vain Sinun näkemyksesi on oikea kaikkien muiden väärä!
Siis Sinä olet oikeassa ja kaikki muut väärässä!
Onko todella näin?
Monet?
Mistä tiedät, että monet eri ihmiset, vaikka nikkejä on useita heh!
Ei itseään voi muuttaa, eikä tarvitsekaan ainakaan kenenkään toisen kehoituksesta tai takia.
Lapsillani on loistava tulevaisuus edessään,mahdollisuuksia on monia. Vanhin lapsemme sen jo näyttänyt menestymällä omassa elämässään.
En koe tarvitsevani neuvoja,osaan tehdä asiat omalla tavallani niin kuin ne parhaaksi näen. En piittaa mitä muut siitä ajattelevat, omani on oikea.
Lasten isä oli sen verran piittaamaton, ettei osannut ottaa vastuuta lapsistaan, siksi katsoi että helpommalla pääsee, kun lähtee lätkimään ja yrittää unohtaa. Koska tietää, että lapsilla on varma ja taatusti hyvä huoltaja joka ei jätä.
Jokainen sanokoon mielipiteensä kuin itse sen kokee oikeana. En ole kenellekään sanonut että olet täysin väärässä, ja minä oikeassa!
Olen ilmaissut mielipiteeni asioista jotka minun maailmassani näen oikeaksi ja miten me toimimme tilanteessa kuin tilanteessa. Kenenkään ei tarvi tehdä samoin kuin me, sillä jokaisella on omat ratkaisunsa omiin ongelmiin. Tämä on keskustelupalsta jossa keskustellaan lähes samankaltaisista asiista, tosin joskus kiivaammin, koska jokainen puolustaa omaa näkemystä samasta asiasta, ja jokaisen oma mielipide on se oikea!
Tosin moni olettaa myös asioita joista ei tiedä yhtikäs mitään, ja on heti valmis tuomitsemaan.
Kaikista yritetään tehdä katkeria ja häiritseviä ex:ä, vaikka näin ei aina edes ole! Mutta toisen ihmisen pillastumiseen saaminen on työvoitto ilmeisesti monelle, ja se tehdään vaikka kiusallaan.
Mutta kuten alussa sanoin, tiedän että tämä on meidän oikea tapa, enkä sitä muuta kenenkään takia.Harkintaan vasta sitten, jos itsestäni niin tuntuu, ja huomaan, että meillä kenelläkään ei ole hyvä olla.
Monenlaista vipeltäjää tässä keskustelussa on ollut. Erityisesti silmiin pistää "tontut" Täytyy todeta, että voi aikuisenkin arvomaailma olla tosi vääristynyt.
Henkilökohtaisesti ketään loukaamatta, täytyy todeta että lapsi rakastaa isäänsä sekä äitiänsä yhtä paljon. (onko kukaan eri mieltä?)
Mistä sitten lapsi ottaa mallia aikuisuuteen kasvaessaan? Ai niin, me vanhemmat annamme mallin. Olisiko tässä hienoinen pointti sosiaalitoimiston tädeille, kun he "väärydellä" suosittelevat huoltajuutta.
Mielestäni jokainen lähi, joka ei suostu lasten joulun viettoon etän luona, (edes joka toinen joulu) (lukuunottamatta päihdeongelmaa) on todella itsekäs ja kypsymätön aikuinen, siis ikävuosien mukaan aikuinen, mutta henkisesti...
Jos joku kirjoittaa tänne, että joulu tulee tehdä näin kun sanon, ja tuomitsee kaikki vastauket, ei hän voi olla terve. Miksi kirjoittaa jos on aina oikeassa?
Aikuisuuteen kuuluu kuitenkin muiden huomioonottaminen, jousto sekä ymmärrys.
Täytyy myöntää, että sääliksi käy alkuperäisen viestin kirjoittajaa. Kuinka lapsistasi voisi tulla tasapainoisia ihmisiä, kun annat noin vääristyneen kuvan miehistä?
Pikkuhiljaa olen ryhtynyt tuumimaan josko olisi aiheellista lasta tehdessä teettää pakollisena psyykkiset testit...
Onneksi niitä vanhempia jotka todella ajattelevat lasta on suurin osa eronneista, valitettavasti tällaiset kieroutuneet MINÄ-henkilöt kuitenkin ovat aina liikaa.
Tai luullaan että näin on! Oletetaan että lapsi rakastaa kumpaakin. Kyllä lapsikin tajuaa, jos toinen vanhemmista on hänet jättänyt, miten sitä voisi silloin rakastaa yhtä paljon?.
Myös monesti luullaan että lapsi haluaa mennä toisen vanhemman luo mielellään, eikä kuitenkaan mielessään itse halua, muttei kehtaa sanoa sitä, pelkää loukkaavansa häntä.
Miksi siitä tapaamisesta pitää tehdä aikuisten välinen riita? Miksei siitä sovita lapsen itsensä kanssa, ja kysytä koska haluat mennä? Ei sen tapaamisen pitäisi olla aina toistuva tapahtuma samaan aikaan joka viikko, vaan silloin kun lapsi itse haluaa. Hänestähän tässä on kysymys.
Jos lapsi ei halua tai jaksa mennä just silloin perjantaina klo 17.00 joka kerta, niin ei hän jaksa. Eikä se ole vanhemman syy. Ei se aikuistakaan aina huvita. Mutta lapsi on helppo laittaa matkaan, kun ei uskalla vastustaa.
Joulusta se, että jos minä äitinä AINA olen järjestänyt lapsilleni hienon joulun, ja isä ei edes kuusta laita, ei koristele kotiansa mitenkään jouluiseksi, ei perinteisiä jouluruokia, mihin lapset ovat tottuneet, voin sanoa että ainakin kurja joulu tulee lapsilla silloin olemaan. Ja jos lapset eivät loukkaamisen pelossa kehtaisi sanoa isälle menosta jouluna ei, on se päätös minun tehtävä heidän puolestaan.
Kyllä lapsista tulee yh äidin/isän kanssa ihan tasapainoisia lapsia, ole huoleti. Sama äiti hän on edelleen, kuin oli ennekin, ei hän äitinä ole muuttunut, vaan olosuhteet ovat muuttuneet. Ei se äidin rakkaus ole minnekään kadonnut, voimistunut vaan, kun vastuu on nyt yksin.
En ymmärrä, miksi äidistä tehdään aina heti huono ja mitätön kun jää yksin lastensa kanssa. Isä on hyvä ja sankari, kun jätti perheensä.
Niinhän se on, että elämä on epäoikeuden mukainen. Isä on loistava isä, vaikka ei enää jaksa olla lastensa kanssa kun kerran kuussa, mutta kokopäivä äiti on huora ja mielenvikainen ja kykenemätön hoitamaan omia lapsiaan, ja tarvitsee pikaisesti hoitoa!
Samaa voin minäkin ehdottaa kaikille miehille psyykkistä testiä ennenkuin alkavat niitä lapsia laittamaan, että jaksaako pysyä vaimonsa ja lapsiensa vierellä, vai liukeneeko heti, kun pikku ongelmia syntyy?! Pitäsi niiden vaimojenkin sitten miettiä ja pelätä, että jos mies katoaa hyvin äkkiä, niin hän on heti huora ja mielenvikainen... että kannattaakos itä riskiä ottaa?...
eiks noi pennut nyt kerkee joulun aikaan olla sielläsun täällä. sit voiha sitä vaikka tehdä semmosen välirauhan jouluks ja ottaa sen isän aattoillaks mukaan jouluu viettään
Vinkki:
Tiedätkö muita henkilökohtaisia ongelmia kuin alkoholismi, jonka annat etäisälle anteeksi?
Jos lapset eivät halua mennä isälleen edes arkiviikonloppuina, miten voin pakottaa heidät tapaamiseen jouluksi ?
Katsos Timppa, kun en ole estellyt tapaamisia, päinvastoin, pönkittänyt isän ja lasten välisiä suhteita (yrittänyt ainakin) onnistumatta siinä.
Jos isä oli 4 vuotta teillä tiettömillä (nuoremmat vast.synt ja 1,5 v. silloin) lapset unohtavat sellaisen henkilön, vaikka isä olisikin.
Olisi mukavaa kuulla sinun ajatuksesi joulunvietosta, etänä tai lähinä ja ilman opettavaista sävyä, miten se on meidän vikamme, jos isät eivät halua olla lastensa arjessa mukana.
Miksi Joulu?? Kerro minulle, jos isää ei mikään muukaan vuoden päivä kiinnosta?
Ai että säälistä? Kuule kyllä sitä välirauhaa varmasti kaivataan muulloinkin kuin vain jouluna? Jos ei isä muulloinkaan halua olla lasten kanssa, miksi sitten säälistä pitää jouluna?
Luin uudestaan kirjoituksesi ja tärkein pointtihan sieltä löytyi!
Olet katkera, koska huoltajuus määrättiin äidille ja olet härkäpäisesti kaikkia yh-äitejä vastaan ajattelematta erilaisia elämäntilanteita ja erilaisia isejä. Sinun onnettomuutesi on sinun katkeruutesi.
Oletko ihan varma omassa täydellisyydessäsi, ette vaivihkaa kuitenkin aivopese lastasi äitiään vastaan, kun siihen ilmaantuu tilaisuus?
Katkeruuden määrästä voisin veikata, että etsit sellaisia tilisuuksia!
Jos et, yh-palsta on täyttänyt tehtävänsä ja saat purkaa agressioita täällä, etkä kaada niitä ex-perheesi niskaan, toivottavasti näin.
Hyvää joulua sinulle.
Siis kirjoitukseni. Ensimmäiseen vastaukseesi kuten huomasitkin, kirjoituksessani oli: "lukuunottamatta alkoholismia" Valitettavasti ymmärsit luetun vasta toisella kerralla.
Mitä tuohon katkeruuteen tulee niin aika pitkälle minä sanelin tapaamiset, oikeastaan päätin ne yksin ja se kävi muille, "sosiaalitantalla" ei ollut siihen mitään sanomista, vanhemmat tietävät parhaiten.
Mikäli viittauksesi liittyi siihen, että sanoin -vääryydellä- Niin tarkoitukseni oli oikaista niitä, jotka pitävät äitiä aina parempana huoltajana kuin isää.
En aivopese lastani, enkä ole enään katkera. Joskus olin, ja kyllä, usko tai älä, sain juuri tältä palstalta voimaa jaksaa isänä. Ei, en ole varma täydellisyydestäni, mikäli olisin, en olisi täydellinen vaan se olisi paradoksi.
Kuinka ollakkaan, kiva huomata, että viimeisimmässä viestissäsi on pahin kiihko laantunut ja olet ihan keskustelutaitoinen. Mukavaa, toivottavasti saamme sinusta vakituisen kommentoijan?
Toivotan myös hyvää joulua sinulle ja lapsillesi. Hyvää joulua myös kaikille jotka lukivat tänne asti.
"Kyllä lapsikin tajuaa, jos toinen vanhemmista on hänet jättänyt, miten sitä voisi silloin rakastaa yhtä paljon?"
Kyllä lapsikin tajuaa, ettei isä häntä ole jättänyt vaan vajaamielisen idiotti-vaimonsa!
Joillekin pallopäisille marttyyriäideille se vaan ei tunnu koskaan menevän jakeluun. Ja lapsensakin aivopesevät uskomaan, ettei isä halua heidän kanssaan olla. Vaikka ainoa syy isän lähtöön on se, että inho typerää, lapsellista, nalkuttavaa, jankuttavaa, jääräpäistä ja itsekeskeistä vaimoa kohtaan oli jopa isänrakkautta suurempi.
Puhut siitä, että lastesi mielipide on sinulle tärkeintä. Outoa kyllä, kaikki perustelusi alkavat sanalla "minä".
(tiedän: tämä on silkkaa provoilua, mutta silti keittää yli)
Ja siltä varalta ettet lue nimimerkkiä ja luulet etäisäksi, niin olen lähiäiti. Perheeseemme kuuluu kaksi lasta ja isä, jonka ei tarvitse asua lapsistaan erillään psyko-vaimon takia.
Lopuksi vilpittömät pahoittelut niille lähi-äideille, joilla on todellinen syy pitää lapsensa erossa isästään: teistä en puhu!