Murkkuna tuli joskus laskettua päivänkakkarasta lehtiä rakastaa, ei rakasta, rakastaa...Sitten posket kuumottaen ajatteli, että helkkari soikoon, sehän rakastaa. Nyt kaamoksen aikaan sitä miettii joskus, että löytyisiköhän sitä samaa tunnetta vieläkin. No, kyllähän sitä löytyy ja parempana, jalostumista on tapahtunut.
Kaamoksen taikaa
savon seppä
3232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minustakin kaamos antaa parhaiten mahdollisuuden tunnelmointiin. Kun on hiljaista ja joulurauhaa, ei tarvitse muuta eikä kaipaa mitään. Silloin ne kaikki hyvät muistot oikein elävät, kun saa luvanvaraisesti vaipua regressioon ja unohtaa kalpean arjen.
Oikeassa olet. Se on kai tärkeää, että ne muistot jotka ovat kertyneet sisimpään, osaa nähdä positiivisena ja omaan elettyyn elämään kuuluvana. Usein on niin, että negatiiviset kokemuksetkin muuttuu ajan saatossa positiiviseksi. Tätä olen joskus ihmetellyt, mutta kai nelikymppinenkin saa nauraa ja iloita omille kommelluksilleen. Tää kaamos on hyvää aikaa tunnelmointiin ja ei se romantiikkakaan pahasta ole, vai mitä.
Hei, missä olet Sinetti, olen odottanut sinua jo monta päivää, pitäs päästä tästä koneelta pois:))