Tässä olisi hyvä keskustelunaihe meille
ikäihmisille.
Mitä mieltä olette, haluatteko, että ruumiinne
tuhkattaisiin kuoleman jälkeen vaiko mieluummin
haudattaisiin kokonaisena, luineen ja lihjoineen,
siunattuun maahan?
Itse olen määrittänyt, että se, mitä minusta
jäljelle jää, poltetaan tuhkaksi ja levitetään
omaan metsääni tulevien puusukupolvien
lannoitteeksi - ympäriinsä eri puolille, jottei
minkäänlaista toteemipaalua jälkeheni jäisi.
Tietysti kaikki Toivo-nimiset mieluiten haluavat
itsensä haudatuiksi sellaisenaan hyvään maahan,
koska, niinkuin sanoi se maan matonenkin,
toivossa on hyvä elää.
Mitä mieltä - onko lainsäädäntö nyt kyllin/liian
vapaamielinen tuhkaksi poltetun ruumiin
säilytystavan suhteen? Olisiko sittenkin se oma
kirjahylly oikea paikka maallisen tuhkan
pysyvälle säilytykselle?
Odotan innostuneena kannanottoja.
ikäihmisille.
Mitä mieltä olette, haluatteko, että ruumiinne
tuhkattaisiin kuoleman jälkeen vaiko mieluummin
haudattaisiin kokonaisena, luineen ja lihjoineen,
siunattuun maahan?
Itse olen määrittänyt, että se, mitä minusta
jäljelle jää, poltetaan tuhkaksi ja levitetään
omaan metsääni tulevien puusukupolvien
lannoitteeksi - ympäriinsä eri puolille, jottei
minkäänlaista toteemipaalua jälkeheni jäisi.
Tietysti kaikki Toivo-nimiset mieluiten haluavat
itsensä haudatuiksi sellaisenaan hyvään maahan,
koska, niinkuin sanoi se maan matonenkin,
toivossa on hyvä elää.
Mitä mieltä - onko lainsäädäntö nyt kyllin/liian
vapaamielinen tuhkaksi poltetun ruumiin
säilytystavan suhteen? Olisiko sittenkin se oma
kirjahylly oikea paikka maallisen tuhkan
pysyvälle säilytykselle?
Odotan innostuneena kannanottoja.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kannatan tuhkaamista, mutta ei tuhkan kylvämistä
sellaiseen paikkaan jossa kävellessä muistaa
että "tässä se Topin tuhka on levällään". Tiedän
tapauksia jossa uurna on viety omalle maalle ja
sekin muistuttaa menneestä. Minusta uurnalehto
tai jos on omaisten hautoja jonne myös voi uurnan
upottaa ovat ainoita korrekteja kohteita.
Tämä on vain minun mielipiteeni. Itse en
harrasta vanhojen muistelemista, niimpä minulla
ei ole edes mieheni kuvaa esillä. Muistan hänet
silti aivan hyvin ja elämää hänen rinnallaan 37
vuotta. Haluan elää "tässä ja nyt". Tämä on uusi
jakso elämässäni ja on ollut jo kauan, kauan.
Mielestäni kuolemaa ei muutenkaan pitäisi niin
kamalan paljon ajatella. Se tulee kun on
tullakseen ja ainakin omalla kohdallani olen jo
tähänkin elämänpituuteen ihan tyytyväinen.
Ymmärtänet, että olen jo nuoruusiän
runsaanlaisesti ylittänyt!
minusta - niin tuhkaksi vaan ja tuuleen - ei
mitään uurnalehtoa, sehän on sama kuin laittaisi
hautaan.
Ne jotka minut muistavat - muistavat elävänä ei
kuolleena. Olen aina kammoksunut kaikkia
hautajaisia ja siksipä en myöskään halua
itselleni järjestettävän hautajaisia en kukkia
tai musiikkia enkä ketään surevia ihmisiä
itkemässä poislähtöä.
Ei mitenkään mukava keskusteluaihe, mutta
kuitenkin sellainen mielenkiintoinen, että
tässäkin asiassa olen mielipiteeni parin vuoden
aikana muuttanut ja nykyiseen päätökseen
kypsynyt.
Jotta kaikki sujuisi oman mielen mukaan, on
tärkeää jättää jälkeenjääville selvät ohjeet.
Joissakin tapauksissa voi olla tärkeää senkin
vuoksi, että omaisiin saatetaan kohdistaa
ulkopuolisten taholta painostusta - Eihän niin
sovi menetellä!
Ei riitä, että asia mainitaan testamentissa,
koska testamentti avataan tavallisesti vasta
myöhemmin. Sen sijaan hoitotestamentti olisi
syytä tehdä, on nimittäin muutakin, mistä ihminen
voi etukäteen täydessä järjessä ollessaan
päättää. Ja hoitotestamenttia pitäisi jakaa
riittävän monille omaisista/ystävistä, jotta se
tulisi varmasti huomioiduksi.
Tosiaankin, Must, hieman synkkä puheenaihe, mutta
ei sen vuoksi sellainen, että se pitäisi jättää
käsittelemättä, kun ollaan tässä iässä. Eikä
kuolema edes aina ikää kysy.
mitä perilliset tekevät, kunhan nyt kunnialliset
hautajaiset saa
Ja mitä hautajaisvieraille tarjotaan. Täällä
Länsi-Suomessa on tapana, että hautajaisissa
täytyy olla kunnon sapuskat, ihan täydellinen
ateria, jotta nähtäisiin, ettei kuolema nyt
köyhässä talossa käynyt. Ja mitä mutisikaan
entinen emäntä naapurin eukon miehelleen
järjestämissä hautajaisissa? Mutisi, että "kyllä
sitä vielä meilläkin kuollaan!" tarkoittaen, että
odotas kun minä pääsen tuon oman ukkoni hautaan
saattelemaan.
Vaimoni ja minä olimme sopineet etukäteen, että
hautaustilaisuudessa saavat olla läsnä vain omat
lapsemme ja heidän lapsensa puolisoineen ja että
minkäänlaista muistotilaisuutta tai tarjoilua ei
hautajaisten yhteydessä järjestetä. Ja tietysti
kunnioitimme vainajan toivomusta. Jokainen meistä
piti oman hiljaisen hetkensä omassa sydämessään,
ja se hetki saattoi vaatia aikaa melkoisestikin.
Se on nyt kuitenkin jo taakse jäänyttä.
Määrittelepä siis tarkemmin, mitä tarkoitat
kunniallisilla hautajaisilla, niin saattaa
sinulle selvitä moni seikka - se kuolema kun ei
aina ennalta ilmoita tulostaan.
eihän nyt noin synkkiä pidä ajatella
vaikka olis vanhakin
omista hautajaisistani mitään, se on yksinomaan
lasten asia, mutta kyllä toimituksen jälkeen
sentään kahvikupponen on paikallaan. On se
senverran ankea toimitus.
opettaa ymmärtämään vanhoja
mutta helppoa ei ole nuorillakaan
joilta on viety mahdollisuudet
työhön
maailma on täynnä paskaa
tulevaisuus näyttää saasteiselta
maapallo saattaa poksahtaa
kymmenessä vuodessa
Olen samaa mieltä kanssasi.
Asioista voi aina keskustella, mutta ei
mennä niin synkiksi,koska on kevät on taas
tulossa.
ehdottomasti tuhkataan.kun ei kaatopaikallekkaan
saa heittää.Perillisille siistimpää.Ei mitään
muistomerkkiä,tuhkat saa heittää mihin vaan
kunhan ei juomavesiä saastuteta.Jos eivät muista
niin entäs sitten,enhän siitä tiedä
mitään.Kuollut mikä kuollut.
Muista vaatia polton jälkeen kultahampaat
itsellesi.