Luin kirjaa,

Suuri osa opettajista lienee sellaisia, että he junttaavat tietoa oppilaisiinsa, mikä on kai heidän tehtävänsäkin. Sen sijaan opettajan tehtävä ei liene kyetä samaistumaan oppilaan ajatusmaailmaan?

Niin ei siinä mitään vaaraa kenellekään, jos joustaa. Jossain menee raja kuitenkin, jos menee käymään jonkun potilaan luona ja hänellä on hyllykön alakaapin luukku auki ja hän kyselee tulitikkuja, että saa laittaa hellaan tulen. Silloin on paras kierrellen kieltää omistavansa tulitikkuja (vaikka sytkäri on taskussa).

Niin. Minusta mies olisi voinut tulla tyytyväiseksi siitä, että öljyä ei olisi vuotanut pahviin.

Dementia tai Alzheimer potilaat voivat olla erittäin haastavia hoidettavia, sillä usealla potilaalla on vaikea-asteisia harhoja, suhteettoman suuria pelkoja, pinttyneitä toimintatapoja ja aggressiota. Asiakas voi hyvinkin olla joillain osa-alueilla normaalin(tai miksi halutaan kutsua) rajoissa, esim. pystyy lukemaan kokonaisia lauseita tai ymmärtää sairautensa. Joillain toisilla alueilla ilmenee ongelmia, esim. suhteettoman suuri aggressio, luulot, pelot ja herkkä ärsyyntymiskynnys ja epäily vaikkapa, mitä ruoassa on, onko myrkkyä vai mitä. Hoitajan tulisi perehtyä yksilökohtaisesti kunkin asiakkaan tarpeisiin osastoilla, asiakkaan tilaan laaja-alaisesti (toki muuttuu), mutta pääpiirteet olisi hyvä selvittää, suhteuttaa oma hoitomenetelmät asiakasta tukien ja ymmärtäen, eikä myötäillä liikaa tai vitsailla asiakkaan kustannuksella. Useilla ed.mainituilla potilailla on tarpeeksi vaikeaa sairautensa kanssa, joten hoitohenkilöstöltä vaadittaisiin enemmän ymmärrystä ja voimavaroja. Lisää hoitajia tulisi saada. Omaishoito sekin on joillekin suhteettoman raskasta, sillä läheiselle usein sanotaan painavammin, kun väsytään liikaa. Tämä esimerkiksi. Hoitajalta vaaditaan paljon.

ihmisarvot kirjoitti:

Dementia tai Alzheimer potilaat voivat olla erittäin haastavia hoidettavia, sillä usealla potilaalla on vaikea-asteisia harhoja, suhteettoman suuria pelkoja, pinttyneitä toimintatapoja ja aggressiota. Asiakas voi hyvinkin olla joillain osa-alueilla normaalin(tai miksi halutaan kutsua) rajoissa, esim. pystyy lukemaan kokonaisia lauseita tai ymmärtää sairautensa. Joillain toisilla alueilla ilmenee ongelmia, esim. suhteettoman suuri aggressio, luulot, pelot ja herkkä ärsyyntymiskynnys ja epäily vaikkapa, mitä ruoassa on, onko myrkkyä vai mitä. Hoitajan tulisi perehtyä yksilökohtaisesti kunkin asiakkaan tarpeisiin osastoilla, asiakkaan tilaan laaja-alaisesti (toki muuttuu), mutta pääpiirteet olisi hyvä selvittää, suhteuttaa oma hoitomenetelmät asiakasta tukien ja ymmärtäen, eikä myötäillä liikaa tai vitsailla asiakkaan kustannuksella. Useilla ed.mainituilla potilailla on tarpeeksi vaikeaa sairautensa kanssa, joten hoitohenkilöstöltä vaadittaisiin enemmän ymmärrystä ja voimavaroja. Lisää hoitajia tulisi saada. Omaishoito sekin on joillekin suhteettoman raskasta, sillä läheiselle usein sanotaan painavammin, kun väsytään liikaa. Tämä esimerkiksi. Hoitajalta vaaditaan paljon.

Lue lisää

Valitettavasti haavekuva lisähoitajista ei toteudu, entisikin vähennetään. Eli lisää hoitajia e ole. tulossa, onneksi on omaishoitajat ja vapaaehtoistyöntekijät.

Moni hoitaja väsyy työssään resurssipulan takia ja ala ei houkuttele pahemmin alhaisen palkkatason ja alimitoituksen takia. Valitettavan huono tilanne, ja hoitajia on tosiaan aivan liian vähän asiakasmääriin nähden joillakin osastoilla. Kysymys varmaan tässäkin asiassa olisi, mitä tehdä? Miten parantaa vanhustenhoitoa Suomessa? Tältäkin palstalta saa näkökulmia.

ihmisarvot kirjoitti:

Moni hoitaja väsyy työssään resurssipulan takia ja ala ei houkuttele pahemmin alhaisen palkkatason ja alimitoituksen takia. Valitettavan huono tilanne, ja hoitajia on tosiaan aivan liian vähän asiakasmääriin nähden joillakin osastoilla. Kysymys varmaan tässäkin asiassa olisi, mitä tehdä? Miten parantaa vanhustenhoitoa Suomessa? Tältäkin palstalta saa näkökulmia.

Lue lisää

Hoitotyä ei ole enää sitä mitä luulisi. Siis sellaista että voisi paneutua yhteen potilaaseen tai vanhukseen alusta loppuun. Puolijuoksua monissa paikoin tehdään ne välttämättömimmät temput, mitä kullekin kuuluu, surullista. Eikö tällaiseen kehtiytkseen voida mitenkään vaikuttaa. Ja turha sanoa että äänestämällä, koska vaaline alla kaikki ehdokkaat vanovat laittavansa vanhustyön kuntoon ja näkeväsnä sen tärkeänä. Mutta sitten kun oma leipä levenee, unohtuvat vanhojen köyhien ja raihinasiten sekä heidän hoitajiensa asiat.

Miten harha ja mielikuvitus erotetaan toisistaan? Onko lapsilla ja vammaisilla paremmat oikeudet olla 'harhaisia'?

Ymmärtämättä täysin ajatustasi oletan, että olet vääränlaisessa kunniantunnossa tajunnut aloittajan ajatuksen väärin.

Mitä halveksittavaa siinä on, että ihmettelee miten muistisairaaseen / dementoituneeseen ihmiseen on suhtauduttava? Maallikoille se ei ole selvää kun se ei ole aina ammattilaisillekaan.

Monet sodasta palanneet elivät elämänsä loppuun asti, mutta monet jotka eivät saaneet muita "sattumia", kantoivat kuitenkin takaraivossaan muistoa ja kauhua tapahtuneesta lopun ikäänsä. Ja se kauhu kostautui läheisille käsittämättömänä käytöksenä, jolle ei tavallisten ihmisten arkikielessä löytynyt sanoja eikä nimiä; ahdistus, masennus, pelko, hulluus ...

Aloittaja ihmettelee asiaa jota ei ymmärrä. Mutta herra "H" isottelee asialla, josta ei käsitä mitään; jos on sotinut ja tappanut, ei palaa terveenä takaisin. Valtio, jolle sodittiin, tekee sotilaista sankareita sen takia, että kaikkien olisi helpompi kestää vääryys, kierous ja sairaus, jonka nimi on sota.

Tähän haluan vastata niillä sanoilla mitä asioista ymmärrän. Jokaisella on tietysti oikeus omiin ajatelmiinsa toisen käsityksiä myöskin ymmärtäen, asioista on turha sotia täällä. Viitaten muistisairauksien ymmärtämiseen haluan täsmentää, että täytyy olla riittävä tietopohja joka nojautuu taudin etiologiaan, sen kuvaan ja täsmälliseen tietopohjaan mieluiten tapauskohtaisesti.

Sodat ovat traumatisoineet ihmisiä, aiheuttaneet kipuja, pahentaneet olotiloja. Kokemukset ovat omaan tietopohjaani nojaten olleet erittäinkin julmia ja ihmisarvo on riistetty sodan tai sotien seurauksena. Sotimaan lähtenyt on uhrannut itsensä. Ja seurauksen olleet sen mukaisia; pelkotiloineen, kipuineen, ahdistuksineen...listaa voi jatkaa loputtomiin.

Ei ole mielestäni ollenkaan halveksittavaa pohtia, miten muistisairaaseen on suhtauduttava. Oma näkemykseni on, että aivan tavallisena ihmisenä tarpeineen, ymmärtäen sairauden luonteen, henkilön käytöksen erityispiirteet ja hyväksyen sairauden.Vertaistuki on sekin erittäin tärkeää, sillä muiden apua myös tarvitaan, mikäli on omaishoitaja, yksin ei välttämättä, ei jaksa henkisesti.

Hoitotyön periaatteisiin nojaten on kohdeltava tasavertaisena ihmisenä, tarpeet huomioiden ja elämänmuutokset ymmärtäen. Sairaus on esteenä monelle asialle, joten tämä asia on vain hyväksyttävä, luopuminen joistain asioista on taudin kohdalla valitettava tosiasia.

Elämän mielekkyyden säilyttäminen on tärkeää. On paljon asioita, mitä VOI tehdä, mistä nauttii, vertaistukea löytyy. Muistisairautta ei pidä korostaa, se on osa elämää ja elämä on rikkaus, kuuluu siihen sitten mitä tahansa. Haastavuutta en kiellä, mutta apua ja tukea on ja nauttia elämästä voi siltikin.

Tämä on vain minun näkemykseni.

"Ihmisoikeusrikos"

Muisti-sairas ja hänen hoitamisensa...
"Sota-rikollista", faijaani tuli varmaan sitten hoidettua oikein, koska hän kuoli
onnellisena eläkeläisenä?
Me pojat kannoimme hautaan ja äiti melkein pillitti.

Minä kerroin myös lukemastani kirjasta.
Jossa kerrotiin miehistä, jotka unohtivat turhuudet, menivät töihin, rakensivat
talonsa ja perheensä turhia tuskailematta.
Minun kirjassani eivät lapset pilkkaa vanhempia ihmisiä, sääliä hakien.
Siinä nuoret kunnioittavat heitä iloiten, tietäen mitä ovat heille velkaa.

Toivottavasti ymmärrät tämän kommenttini kautta, miksi kirjoitin vahvan
kontrastin aloitukselle.

H.

Kyllä ymmärrän. Sen lisäksi ymmärrän myös aiheen toisen puolen, jonka "iloiset kunnioittajat" jättävät tajuamatta joko tietoisesti (tyhmyyttä) tai tahtomattaan (näköalattomuutta), koska eivät ymmärrä. Sen takia kirjoitin oman kommenttini. (Muistisairas. Sotarikollista.)

Ei ole yhtä ainoaa totuutta kuten H näyttää luulevan. Hänen isänsä oli hänen isänsä, hän inhoaa omaishoitajia ja sairaita joten jätän ivailulta säästyäkseni muuten kommentoimatta.

hilma-maria kirjoitti:

Ei ole yhtä ainoaa totuutta kuten H näyttää luulevan. Hänen isänsä oli hänen isänsä, hän inhoaa omaishoitajia ja sairaita joten jätän ivailulta säästyäkseni muuten kommentoimatta.

Lue lisää

Plussa sulle

Aivan demeter1. Omaishoitajuus napsahtaa monelle puskasta nykyisinkin. Jatkossa joutuu moni sen moraalisen kysymyksen eteen että alkaako omaishoitajaksi vai onko pokkaa katsella kun vanhus hoidetaan kotiin pikakäynneillä.

Ooksie eppu2 ollut työssä hoitajana?

Valitettavan usein on niin että potilaalla on sekä Alzheimer ja Dementia samanaikaisesti, ja sopivaa lääkitystä onkin vaikea löytää.

siilimuori kirjoitti:

Ooksie eppu2 ollut työssä hoitajana?

Monta kymmentä vuotta.

eppu2 kirjoitti:

Monta kymmentä vuotta.

Mikä oli suurin muutos hoitotyössä urasi aikana, siis mikä muuttui?

siilimuori kirjoitti:

Mikä oli suurin muutos hoitotyössä urasi aikana, siis mikä muuttui?

Paljon muuttui, kun liityttiin isompaan kokonaisuuteen.

ihmisarvot kirjoitti:

Valitettavan usein on niin että potilaalla on sekä Alzheimer ja Dementia samanaikaisesti, ja sopivaa lääkitystä onkin vaikea löytää.

Dementia on oireisto, yksi sen aiheuttajista on Alzheimerin tauti.
Puhekielessä käytetään yleisnimityksenä muistisairauksista.

Lewyn kappaletauti, miehelleni sai sellaisen diagnoosin. Sitten se muuttui vaikka miksi. Alkoi herätä epäilys että Lewy-dementia diagnoosin saa jos ei muuta syytä löydy.

ihmisarvot kirjoitti:

Valitettavan usein on niin että potilaalla on sekä Alzheimer ja Dementia samanaikaisesti, ja sopivaa lääkitystä onkin vaikea löytää.

Alzheimer aiheuttaa dementiaa. Dementia ei saa koskaan olla diagnoosi. Dementia on 'oire', seuraus jostain sairaudesta, joka dementoi.