Rosen terapia - masennus

rosen terapiasa en ole käyny,mutta akuhoidossa ja reikihoidossa olen käynyt.kokemus on sama kuin sinullakin(hengitys helpottuu) ja kun hoitokertoja on tarpeeksi paljon niin olo helpottuu,siis jatka...

Siis masennukseenko hoitoa kokeilit? Jos hengitys kulkee paremmin niin miten se liittyy masennukseen. Eikö astmapiippu olisi parempi vaihtoehto?

Kyllä kokemusta onmasennuksesta ja sen hoidosta, mutta rose on jäänyt kokeilmatta.
Olen usien kyllä harkinnut mielenkiinnon vuoksi kokeilla. Akupunktio on ollut hyvä minulle. Se virkistää ja rentouttaa sekä antaa tosi hyvän unen. Suosittelen. Paras tietenkin masennukseen on löytää siihen oikea syy.Aina siellä jokin syys taustalla on! Itsellä masennuksen aiheutti kilpirauhasen vajaatoiminta. Kun sain lääkityksen siihen, loppui myös masennus. Vaan jo sitä ehdittiinkin hoitaa monilla mielialalääkkeillä ja unilääkkeillä. HUHHUH!
Nyt en syö kuin tyroxinia!
Nopea toipuminen oli mielestäni myös B-vitamiinin muiden aivovitamiinien (magnesium, kalsium, foolihappo jne) ansiota. Ajatus kirkastui taianomaisesti.

Yrittäkää selvittää sairautenne syyt!

hei,
Minulla ei ole masennusta, mutta olen käynyt rosenterapiassa vuoden päivät. Minulla oli selkä niin jumissa, ettei mikään eikä kukaan pystynyt minua auttamaan. Ainoa, joka on pystynyt laukaisemaan iskiakseni, oli rosenterapia.

Voisin kuvitella rosenterapian auttavan masennukseen sen vuoksi, että se tuo pintaan vanhat tunteet. Rosen uskoo, että keho muistaa jokaisen tunteen (eikä tiede käsittääkseni ole asiasta eri mieltä; tunnustaahan se psykosomaattiset tauditkin) ja rosenterapian avulla saadaan ne kauan sitten hukatut tunteet tulemaan uudestaan esiin.
Esim. pelko varastoituu palleaan: siis hengitykseen. Pelästynyt ihminen hengittää kevyesti ja pinnallisesti. Jos tuota pelkoa ei käsitellä, hengitys jää pinnalliseksi.

Minun äitini sai kerran jonkinnäköisen paniikkikohtauksen rosenterapeutin pöydällä. Hänen elämänsä trauma on sota-aika karjalassa. No, ei hän enää niitä muistele, mutta pöydällä maatessaan hän joutui yhtäkkiä keskelle sotaa. Hän kuuli pommikoneet ja lamaantui siihen paikkaan niin, ettei päässyt puoleen tuntiin edes sormeaan liikauttamaan. Kyse oli "muistikuvasta", jota hän ei ollut muistanut 60 vuoteen.

Uskon, että jos elämässä on vastaavia traumoja, niin ne voidaan saada pintaan rosenterapian avulla. Ja juuri tuollaiset traumat sitovat valtavasti energiaa ja voivat aiheuttaa tiedostamatonta masennusta.

Rosenterapeuttini saa asiakkaita toisinaan joltan tutulta psykiatriltaan. Psykiatri lähettää asiakkaat hänelle, jos ei katso itse olevansa kykenevä auttamaan näitä. Koska meillä kaikilla on elämässämme niin paljon tiedostamattomia asioita. Pointti on se, millä saamme niistä otteen? Rosenterapia on yksi vaihtoehto.

Minä olenkäynyt kaksi vuotta rosenterapiassa ,ja saanut apua masennukseen, alkoholismiin.sitä kautta olen oppinut kuuntelemaan itseäni .olen niin sanotusti löytänyt monia hukassa olleita asioita.
jokaisen on itse asiat koettava .itsensä hoitamista voi juuri tuon hengityksen kanssa jatkaa kotona .hengittämällä rentoutamme lihaksiamme ja saamme monia asioita käsiteltyä itsesämme. masennus on vakavasti otettava asia . rosenin avulla ,minä aloin parantua. ja päästää irti entisestä. katsoa tulevaisuuteen..

Olen myös käynyt rosen-terapiassa vuosia. Olin alkuun hyvin hankalassa tilanteessa, avioero väistämättä edessä narsistisesta, vankilaan tuomitusta puolisosta, huoli tulevaisuudesta, lapsista, työtönkin olin. Rosen ei antanut minulle vastausta, miten erota ja järjestää elämäni, vaan se auttoi minua muistamaan, mitä kaikkea olin sisääni säilönyt - piilon itseltäni laittanut, selvitäkseni elämässä. Nämä asiat olivat saattaneet minua siihen jamaan jossa olin. Kun hiljakseen solmuni aukeilivat, kasvoin uskaltamaan erota, kasvoin luottamaan että jaksan lasteni kanssa ja että minulla on vielä tulevaisuus. Olen käynyt Porissa kahdella eri rosen-terapeutilla, kummallakin on omanlaisensa tehdä terapiaa, ns. oma käsialansa. Kiitän näitä terapeuttejani kunnioittavasta hoitotavasta.

Rosen on huijausta. Se ei ole hoitoa. Älä usko siihen äläkä anna rahojasi.

Rosen terapia auttaa kaikkiin sairauksiin.

Olen käynyt. Olen kokeillut luontaishoidoista ja vastaavista ainakin: rosen-terapiaa, akupainantaa, akupunktiota, homeopatiaa, kukka- ja mitä näitä onkaan tuoksuhoitoja ja hierontaa, eteeriä öljyjä, kuivakuppausta jne.
Näistä tehoaa ilman uskoakin ainoastaan akupunktio. Akupunktiossa teho on selkeä, eikä sitä tarvitse jäädä miettimään. Tuoksut toimivat rentouttavana ja piristävänä sen mukaan mitä niistä tykkää. Homeopatia on loogisesti ajateltuna täyttä huijausta, mutta se on sitä myös oikeasti: vain uskon varassa toimivaa plaseboa, ei toimi josset usko. Tai vaiva paranisi muutenkin.

Rosen sitten? Se oli ihan mukavaa, ja rentoutti kyllä. Uskon sen aivan varmasti auttavan masennukseen ja yksinäisyyteen. Ylipäätään ilottomuuteen. Jos löytää oikean hoitajan, eli hoitajan jonka ystävän kosketus on oikea, jonka seurassa viihtyy jne. ja kyllä, tähän kävisi myös tavallinen hieronta (mutta siitä puuttuu psyyken usko "hoitoon"), ja jos ei ole tuoksuille allerginen, myös aromaterapia, mikä minusta oli tosi ihanaa. Sitä suosittelen myös, vaikkei se varsinainen lääketieteellinen hoito ole sekään.
Oikean hoitajan kanssa siinä on tietty se että saa olla hoidettavana, se on tärkeää. Se on huolenpitoa, huomaamista ja lohduttavaa, ja se on masennuksessa ja muissakin kolhuissa todella tärkeää, ei lääkkeet heti. Lääkärin vastaanotto ei auta isoimpaan osaan tapauksista. Koska kyse on ilottomuudesta, vastoinkäymisistä jne. Useimmiten ihminen masentuu kriiseistä, vastoinkäymisistä, rankoista tapahtumista tai turhautumistaan. Siinä ei pilleri auta, se muuttaa aivokemiaa ja sotkee, mutta ei paranna, kun ei ole sairautta. Ihmiset eivät erota sairautta reaktiosta tai stressistä enää, koska heille lykätään aina pilleriä. Mutta lämpöä ei. Masentunut on kyllä kipeä, pahasti, mutta ei kylmän lääketieteen tarpeessa. Kyse on isoimmalla osalla luonnollisesta reaktiosta: kun esim. läheinen kuolee, on luonnollista masentua. Oikein läheisen kuolemasta toipuminen kestää kauan. Pahin aika vuoden ja siitä eteenpäin sitten vuosia. Tai jos on kriisi ja kokee jäävänsä yksin tai jos elämästä on kadonnut ilo, eli ei vaan tapahdu mitään hyvää. Ei osaa iloita, tai ei elä kuten oikeasti haluaisi. Tai liikaa suoritusta, liikaa väärää puskemista, tai... sekin masentaa jos haluaisi puskea muttei omaa mahdollisuuksia. Mutta lievästä vakavaan, masennukseen on lähes aina lähtö sekä seuraussyyt.

On vaan helppoa muille antaa pilleri kuin masentuneen huomiointi, kuuntelu ja pitkäaikainen hoito. Masentunut on negatiivinen, iso vauva. JOku jaksaa kuunnella kerran, mutta sitten on jo kiire tuijottamaan omaan napaan. Masentuneen toki pitää myös nostaa katse omasta navastaan (koska masennus ja suru tekevät itsekkääksi mikä sokeuttaa), mutta on aika surkeaa että vaikka näin tekisit, ei ihmiset välitä. Voit olla masenutnut kerran mutta sitten "ota jo itseäsi niskasta kiinni", ja vaikkei tätä sanottaisi, se tehdään käytännössä. Et saa hoivaa, et kuuntelijaa, et huomiota etkä lämpöä. Surussakin olen huomannut, että saat kerran jonka jälkeen pääsyt muiden kuuntelijaksi ja todistamaan miten hyvin selviää. Tai sinut unohdetaan-
Mutta masentuneen pitäisi saada ollakin vauva. Se miksi hän ei parane ei ole lääkkeen tehoamattomuus, vaan kylmyys. Ei mikään todellinen pettymys parane viikossa, eikä mitään suru väisty käskemällä. Masennus ei poistu pakottamalla, vaan se vain piilotetaan. Ja pahin seuraus on siitä itsemurha, jos ihminen sen uskaltaa tehdä. Kylmyys tappaa.

Rosen-terapia auttaa toki tähän. Se on ihmisen huomioimista, hierontaa ja elimistön saattamista stressittömään tilaan. Siinä saa tulla hoivatuksi ja huomatuksi. Siinä kohtaa uskon, että se voi auttaa. Uskon että masennuksessa pitäisi aina, aina ja aina, vaikka miten uskoisi lääkkeisiin ja niitä haluaisi, käyttää myös jotain hellivää hoitoa. Ja vaikka juttelisi minkä maksetun psykoterapeutin kanssa, niin se keskustelu ei ole samanlaista hoivaa. Pitäisi olla myös hoivaa, läheisyyttä, tervettä ystävän lähelläoloa ja vaikka aroma-/rosenterapeutillekin maksetaan, hän on kuitenkin "vain ihminen" ja läsnä sekä lähellä.
Ehdottomasti suosittelen ja ehdottomasti kannustaisin käymään siis!

Mutta mitään tekemistä sillä ei ole ns. lääketieteen kanssa, mitään syöpää se ei paranna eikä ole "oikea" lääketieteellinen hoito. Mitään vaikutusta sillä ei ole, jos masentunut itse ei halua parantua tai jos hän päättää vakaasti että se ei auta. Koska mitään aivojen aineenvaihduntaa se ei muuta eikä semmoista. Lääketieteellinen hoito se ei siis ole.

Itse suosittelisin aromaterapiaa tosiaan, ja jos pääsisin menisin itsekin :)

(Ja ennen kuin joku taas alkaa parkumaan etten tiedä masennuksesta mitään, koska en nyt tässä hihku lääkkeitten/hoitojen (riippuu kuka parkuu) puolesta tai sano että varmasti suomalaisista 50% on lääketieteellisesti aivoiltaan sairaita, niin tiedän, mutta mistä: ei kuulu kenellekään. En siis ala asiasta vänkäämään)