Olen pitkään ollut sitä mieltä, että pärjää kyllä hyvin kuparilevyllä, johon juottelee komponentteja kiinni tarpeen mukaan. Nyt tuli kuitenkin yksi käyttötarkoitus, missä tuo värkki on yliveto, nimittäin erilaisten IC:den toiminnan selvittelyssä.
Varsinkin, jos pitää vääntää vielä softaa mukaan, on ylikätevää, kun voi tarvittaessa reitittää signaalin invertterin kautta, järjestää open-collector tyyppisen ulostulon ja saada uuden IC:n kiinni kytkentään ad-hoc, kun jokin ohjausnasta
on jäänyt vaille huomiota. Samoin saa mittauspisteitä kytkentään kiinni kätevästi.
Pysyvän kytkennän voi sitten tinailla, kun kaikki on valmista vaikka saman mallisella liuskakuparoidulla levyllä - tai tehdä ihan oikean PCB:n jos haluaa nähdä vaivaa. Koteloinnilla kun tuppaa saamaan monta asiaa piiloon. :)
Varsinkin, jos pitää vääntää vielä softaa mukaan, on ylikätevää, kun voi tarvittaessa reitittää signaalin invertterin kautta, järjestää open-collector tyyppisen ulostulon ja saada uuden IC:n kiinni kytkentään ad-hoc, kun jokin ohjausnasta
on jäänyt vaille huomiota. Samoin saa mittauspisteitä kytkentään kiinni kätevästi.
Pysyvän kytkennän voi sitten tinailla, kun kaikki on valmista vaikka saman mallisella liuskakuparoidulla levyllä - tai tehdä ihan oikean PCB:n jos haluaa nähdä vaivaa. Koteloinnilla kun tuppaa saamaan monta asiaa piiloon. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse dyykkasin roskista 4 koekyktkentä levyä ja pari sellaista elektroniikan opetus juttua mirriä on powerit, jotakin perus juttuja, pulssi generaattori ja yms.juttuja sekä koekyktkentä levy keskellä...
Hyviä kokeiluihin.
https://www.google.fi/search?q=manhattan style circuits&biw=1280&bih=800&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=U9fRVIrqB9bgaov8gvAI&ved=0CCgQ7Ak