Asuminen siskon kanssa - miksi se on niin outoa?

Kimppakämpät oli kivoja opiskeluaikoina. Mutta hyvin lyhytaikaisia ratkaisuja. Teillä kolmella aikuisella menee toistaiseksi ok. Kuvioihin voi tulla muutoksia, uusia parisuhteita yms. Mutta ne ovat sen ajan murhe. Sitten vaan uudet vuokrakuviot. Joko on riitaa tiskivuoroista ? Kenen pyykit ? Olisikohan jotain läheisriippuvaisuus-kuviota ?

Minä asun aviomieheni ja poikamme kanssa äitini omakotitalossa. Äitini on muuttanut yhteen uuden avopuolisonsa luokse ja talo jäi meille asuttavaksi. Aikaisemmin minun perheeni (mies ja poika) lisäksi talossa asui myös äitini sekä siskoni avopuolisonsa kanssa. Silti jäi vielä mukavasti tilaa yövieraillekin mm. veljelleni viikonloppuisin tai loma-aikaan sekä "isäpuolelleni" jos sattuivat täällä viettämään muutaman yön.

Tällä hetkellä perheeni kanssa asuu siskoni avopuoliso, joka viipyy täällä kevään loppuun töidensä vuoksi. Siskoni asuu täällä viikonloput, viikot omalla opiskelupaikkakunnallaan.

Meillä tämä on ainakin toiminut hyvin, vaikka usein järjestely onkin ollut tilapäinen max. vuoden mittainen järjestely. Meillä kaikki osallistuvat kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan kotitöihin ja kuluihin.

Ihanaa kun tämmöistä lähimmäisen rakkautta on vielä olemassa! Minusta teidän suunnitelma kuulostaa oikein hyvältä :) Miettikää etukäteen kaikki asiat, joissa voi tulla ongelmia ja voitteko ratkaista ne ongelmat? Miten avomiehen vaimo hoitaa raha asiansa? Maksaako vuokransa ja kulunsa ajoillaan, ettei jää teidän huoleksi? Onko teidän siisteys käsitys samanlainen? Jos toinen haluaa, että paikat on tip top ja toinen on huithapeli, siitä voi syntyä riitoja. Kaikkia asioita ei voi tietysti ennakoida.. lopulta täytyy vaan uskaltaa kokeilla ja katsoa mitä tulee.

Jos homma sujuu, niin se voi olla rikkaus teille kaikille. Suomalainen yhteiskunta on siitä kummallinen, että täällä ei käsitä oikein muita asumisen ja olemisen muotoja kuin perhe, johon kuuluu vanhemmat ja lapset. Täällä hylätään nuoret, vanhukset ja yksinäiset. Yhä useampi voisi oikeasti miettiä vastaavanlaista ratkaisua kuin te olette tekemässä.

Minä itse asun mieheni kanssa omakotitalossa ja mieheni vanhemmat asuvat 20 metrin päässä omassa talossaan. Kun olin muuttamassa mieheni luokse, minua varoiteltiin, että kuinka huono ratkaisu on kun anoppi ja appi asuu vieressä, tulee riitoja ja ongelmia, ei ole omaa rauhaa ja jne. Kukaan ei ollut sanomassa mitään positiivista ja rohkaisevaa. Nyt kun olen tässä asunut 6 vuotta, niin koen tämän ratkaisun rikkautena. Appi vanhemmat eivät häiritse meitä millään tavalla. Heistä on apua monenlaisissa asioissa. He hakkaavat puut, auraavat lumet ja ajavat nurmikot. Anoppi tekee ruokaa.. ei tarvitse itse aina tehdä. Me juhlimme yhdessä nimppareita ja synttäreitä. Voin sanoa, että kaikki pelottelut ovat olleet turhaa. Tämä on rikkaus molemmin puolin.

Tietenkin, jos on mahdollista asua jonkun sukulaisen luona, on se parempi vaihtoehto kuin ensikoti. Jossain vaiheessa kälysi on kuitenkin aikuistuttava ja opittava seisomaan omilla jaloillaan jo lapsensakin vuoksi. Mutta teillä onkin tavoite ohjata häntä normaaliin perhearkeen, joten onnea yrityksellenne!

Miten aplla sujuu? Vuokrasitteko 5h asunnon? Vieläkö sisko asuu kanssanne tyttönsä kanssa? Onko siskon menneisyyden ongelmat helpottaneet vai pahentaneet koko poppoon elämää?

Hei, vuokrasimme ja asumme kaikki saman katon alla, tytön poikaystäväkin. Siskon menneisyyden ongelmat ovat taaksejäänyttä elämää. Olemme kääntyneet lestadiolaisiksi ja siksi harrastammekin kuimppakivaa luojamme Jeesuksen Kristuksen valvovan silmän alla.