joo mä oon kiusattu

Voi että osaa olla ilkeitä noi kiusaajat,olisimpa puolustamassa sua koulussa ne sais ite vetää pussit päähänsä ja paeta vuorille:)Et varmasti ole säälittävä etkä ruma älä usko niitä ilkeilijöitä.Netissäkään ei tarvi sietää kiusaamista ainakin vähintään ne pitää pudottaa kaverilistalta.Voisitko puhua äidillesi tästä,jos hän osaisi vielä neuvoa ja auttaa.Sanoisin et kovetat itses niiden kiusaajien edessä etkä annaniiden masentaa ne nauttii siitä jos hämmennyt,ja jos uskallat nii jotain pääkiusaajankin rumuudesta vois letkauttaa.Siinäpä jäis suu loksahtaen miettiin kun itsetuntoa on loukattu.Nyt meet vaan itsevarmana ja juttelet kivoille tyypeille ja yritä saada uusia ystäviä.Tsemppiä!

Tässä on yks syy miksi ihmisiä sekoaa ja pahimmassa tapauksessa tulee rumaa jälkeä esimerkkejä on säälittävää kiusaaminen ei muuta mullekki on vittuiltu aikoinaan ja mä sanoin vastaan mutta ei se auttanu -_-

Kaikille kiusatuille tiedoks että ei vaan välitä mitä ne muut sanoo kunha ite tiätää että ne mitä ne sanoo ei oo niinku ne sanoo ihmiset on jopa tehny itsemurhia kiusaamisen takia ja kerro jollekkin läheiselle mitä on tapahtunu nii ne voi auttaa.

Hei orvokki miks must tuntuu et oot mun yks tuttu? Mitä kaikkee oot harrastanu?

PASKAT IHMISET VAA YRITTÄÄ NOSTAA OMAA ITSETUNTOONSA HAUKKUMALLA MUITA! Pysy vahvana ja anna niille turpaa nii ettei ne enää uskalla sanoo. Hah ym paskat näytä niille. Koita myös sanoo äidilles et harrastus on sun päätös ei sen. Voimii!!!

Hali sinulle, Orvokki! Näköjään viesti on jo viime vuodelta, mutta kirjoitan silti. Kiusaajat voivat olla epävarmoja itsestään ja siksi pitää löytää joku, joka lyödään vielä alemmaksi. Vaikka olisit ruma (mitä todennäköisesti et ole), persoonallisuutesi ratkaisee. Katso ympärillesi, katso nuoria ja aikuisia. Huomaat, että heidän joukostaan löytyy vähemmän kauniita, mutta jotka ovat pidettyjä ja haluttuja seuralaisia. Tai katso valokuvamalleja. Heissäkin on oikeastaan rumia ihmisiä, mutta jotka persoonallisuutensa vuoksi ovat haluttuja jopa tuollaiseen tehtävään. Se on sitä sisältä säteilevää itsensä hyväksymistä ja iloa siitä, että on sitä mitä on. Oletko pannut merkille, että hyvin moni julkkis, esim. laulaja on kertonut olleensa koulukiusattu?

Ymmärrän, että on vaikea ponnistaa, jos tuntee olevansa surkimus. Missä sinä olet hyvä, nauti siitä. Saat siitä virtaa. Osaat soittaa pianoa, kaikki eivät osaa ja voivat olla siitä kateellisia. Musiikin harrastaminen on monella tapaa kehittävää, sillä aivot joutuvat monella tapaa töihin, mutta siltikään en ymmärrä äitisi pakottamista. Harrastuksen pitää olla sellainen, että siitä saa voimaa ja nautintoa.

Mitä tapahtuisi, jos kommentoisit kiusaajien juttuja, että hei, katsokaapa tätä. Tällä on selvästi ulkonäkö- ja itsetunto-ongelmia, koska pitää haukkua minua. Toisten haukkuminenhan tutkitusti viittaa siihen, että kiusaajalla on ongelmia itsensä kanssa. Kuka vielä haluaa ilmoittautua niin huonoksi, että ei edes itse pidä itsestään? Käännät siis koko asian päälaelleen.

Kerro vanhemmillesi tai opettajallesi.

Tärkeintä on, ettet anna periksi!!! Minun kiusatuksi tulemiseni tapahtui jo vuosia sitten ja olen nyt aikuinen. Kouluja käymätön, koska jätin kiusaamisen takia koulun ysillä kesken. Sairastuin myös senverran henkisesti, että pääsin/jouduin varhain eläkkeelle. Minun koulussa ollessani ei ollut vielä erityisryhmiä ym. keinoja poistaa mahdollisuuus kiusaukseen. Onneksi olen kuitenkin saanut jälkeenpäin apua niin, että voin elää tervettä eläkeläisen elämää. On "luova vapaus" runoilla, maalata tauluja, soittaa juuri kosketinsoittimia ja roikkua aktiivisesti myös Somessa sen eri muodoissa. Olen tavannut elämäni matkalla sellaisiakin ihmisiä, ketkä esim. arvostavat sisäistä kauneutta. Olikohan se Freud,Marx,Engels&Jungin biisissä sanat : " Jotkut päivät on kultaa ja kiveä muut". Sateen takana paistaa aina aurinko ja synkimmässäkin pilvessä voi olla hopeareunus