Punahilkka
Eräänä päivänä äiti lähetti Punahilkan viemään sapuskaa sairaalle sedälleen (saadakseen itse hässiä koko päivän Metsästäjän kanssa), joka asui lammen ohi, kallion takaa, metsän keskelle vievän polun päässä. Äippä huikkasi vielä Punahilkan perään omituisen hengästyneellä äänellä (ketäpä ei hengästyttäisi, kun Metsästäjän mainio mela soutaa alushameiden alla pakaroita nivusiinsa paukutellen) muistutuksen pysytellä koko matkan ajan polulla. Tottuneena kaikenlaisiin elämän ääniin Punahilkka unohti pian taakseen vaimenevat kiljahdukset ja ärinät ja tanssahteli iloiten lammen rantaa pitkin määränpäätään kohti.
Koska matka ei ollut ihan lyhyt, ehti Punahilkalle tulla pissahätä ja hän alkoi kuljeskellessaan kiemurrella ja miettiä kuumeisesti, että kuinka kestäisi sedän luokse asti. Kalliota lähestyessään hän alkoi tuntea myös painostavan tunteen laskeutuvan ympärilleen. Aivan kuin jokin kulkisi hänen perässään ja edellään, ehkä sivuillakin. Jo valmiiksi jännittynyt hengitys oli salpaantua, kun kallion kulman takaa kääntyessään hän näki maassa lekottelevan suuren suden (ja pikkuystävämme oli tietenkin vähällä laskea alleen järkytyksestä). Susi kuitenkin tervehti Punahilkkaa ystävällisesti ja raukeasti, kuin juuri nokkauniltaan heränneenä. Punahilkka epäröi, mutta vastasi kohteliaana tyttönä sudelle. Kun susi alkoi jaaritella niitä näitä kauniista säästä ja vanhasta sedästä, Punahilkka alkoi todellakin kiemurrella hädissään. Susi huomasi tämän ja kysyi mikä tyttöä vaivasi. Kun Punahilkka sai vihdoin kerrottua vaivastaan, susi nauroi ja kehotti tyttöä käymään pusikossa. Muutaman neuvon jälkeen tämä uskaltautuikin toimimaan ohjeiden mukaan ja pääsi helpottuneena piinastaan.
Kun tuli aika nousta, Punahilkalle tuli ongelma: kuinka hän saisi pyyhittyä roiskeet pois haaaroistaan ja reisiltään, sillä hän ei halunnut sotata vaatteitaan mitenkään. Suden aiemmista neuvoista rohkaistuneena hän kysyi jälleen apua ja hetken mietittyään susi tarjosi omaa apuaan, sillä perusteella, että eläimethän luonnostaan pitivät itseään ja toisiaan puhtaana nuolemalla. Avuttomana ja tietämättömänä Punahilkka aikansa epäröityään ja suden vakuutteluja kuunneltuaan suostui ehdotukseen ja tarjosi peppunsa puhdistettavaksi. Ensimmäinen lipaisu oli ensimmäinen järkytys, eikä tilanne parantunut lainkaan suden jatkaessa tarmokasta nuolemistaan, sillä Punahilkan haaraväli ja vähitellen koko keho alkoi tuntumaan omituisilta, raskaalta, raukealta ja silti kihisevältä. Hän yritti päästä siirtymään jo pois, mutta susi mutisi, ettei ollut vielä valmis ja vain jatkoi ja jatkoi. Kun Punahilkka ei enää tuntenut omaa kehoaan, saatikka sitten omaa ääntään huohotusten seasta, hän koki jälleen järkytyksen suden noustessa hänen selkäänsä ja työntyessä hänen sisäänsä. Paljas kauhu ja tuska vuorottelivat yhdessä hitaasti nousevan häpeän sekaisen nautinnon kanssa suden nytkiessä hänen selässään.
Kun susi oli saanut hoidettua ilkityönsä ja poistunut metsään, Punahilkka keräsi häpeän kyyneleet silmissään eväsvasunsa ja pudonneen hilkkansa, mutta huomasi kauhukseen pikkuhousujensa kadonneen. Niiskuttaen hän kulki lopun matkan kalliopolkua aina metsän läpi sedän ovelle ja kolkutti siihen hiljaa. Saatuaan kehoituksen astua sisälle hän avasi oven ja sulki tas perässään jääden seisomaan oven varjoihin. Sedän suuri koira tuli ensin epäluuloisena, sitten tunnistaen tervehtimään Punahilkkaa. Hyvän vainun omaavana se huomasi välittömästi uuden kiehtovan tuoksun tuttavassaan ja alkoi nuuskia Punahilkan hametta kiinnostuneena. Sedän kutsusta Punahilkka alkoi hitaasti lähestyä matalaa sänkyä, missä liikkumisvaivoista kärsivä setä lepäsi.
Mies seurasi katseellaan kaunista nuorta tyttöä, joka lähestyi häntä tavallista vaitonaisempana, ja koiraa, joka osoitti huomattavaa uteliaisuutta tytön hameen alusta kohtaan. Häntä kummastutti parivaljakon omituinen käytös, sillä aina aiemmin he olivat olleet ylimmät ystävät ja nyt tyttö yritti huomaamattomasti häätää levottomasti liikahtelevaan koiraa pois. Tytön tultua lähemmäs valoon setä huomasi kyyneleiden jäljiltä punaiset silmät ja ahdistuneen olemuksen. Hän huudahti kysyen mitä on tapahtunut ja levitti kätensä halaukseen tytön syöksyessä hänen syliinsä. Annettuaan tytön tyrskiä aikansa mies kohotti hänet polvilleen sängyn viereen ja muistutti siitä, että huolimatta mistä tahansa tyttöä painavista huolista tämä ei saanut kuitenkaan unohtaa velvollisuuksiaan. Mies katsoi, kun tyttö nosti nuoret rintansa korsetin reunan päälle, esille, liitti kätensä yhteen selkänsä takana ja tarjosi itseään kosketettavaksi. Setä hyväili kiinteiden rintojen ihoa ja tunnusteli, kuinka kypsymättömät nännit kovettuivat hänen sormiensa puristuksessa ja tytön lihakset kiristyivät pitämään kehon paikoillaan kivusta huolimatta, kuten hänelle oli opetettu.
Aikansa tärisevää tyttöä tarkasteltuaan mies alkoi selvittää, mikä tätä vaivasi ja sai kyyneleiden keskeltä selville tapahtumat kalliolla. Sadistisen luonteensa mukaisesti mies kyseli uudestaan ja uudestaan yksityiskohtia häpeästä hehkuvalta tytöltä ja nautti harvinaisesta elonmerkistä kalussaan. Tytön selvääkin selvempi järkytys häväistyksestä hykerrytti suorastaan miestä ja hän antoi häpeän valua joka puolelle käskemällä matalan sängyn vieressä lattialla yhä polvillaan olevaa, osittain hänen vartalonsa päällä nyyhkyttävää tyttöä kääntymään siten, että näkisi tämän takapuolen ja nostamaan helmansa ylös. Heikon epäröinnin jälkeen tyttö käänsi itsensä sopivaan asentoon ja, käsien nostaessa helmaa, tuotti miehelle uusia nautinnon aaltoja hangatessaan miehen kalua huohottaessaan voimakkaasti väsyneenä itkemään.
Helmannosto paljasti kaksi pehmeän pyöreää pakaraa ja spermasta kiiltelevän hävyn. Tuottaakseen tytölle edes hiukan hyvää mieltä, mies hieroi sormillaan häpyhuulia ja klitorista samalla, kun kehoitti jo vastustuskyvytöntä tyttöä etsimään ja ottamaan kalun suuhunsa. Samalla, kun jo lähes unohtuneet nautinnot palautuivat elävänä miehen mieleen, hän huomasi, että tytön pillusta ei suinkaan valunut sperman jäämiä ja uteliaisuuttaan pidätellen kiihotti tyttöä, kunnes tämän lauetessa lihasten supistelun vuoksi spermaa pullahtelikin peräaukosta...
Eräänä päivänä äiti lähetti Punahilkan viemään sapuskaa sairaalle sedälleen (saadakseen itse hässiä koko päivän Metsästäjän kanssa), joka asui lammen ohi, kallion takaa, metsän keskelle vievän polun päässä. Äippä huikkasi vielä Punahilkan perään omituisen hengästyneellä äänellä (ketäpä ei hengästyttäisi, kun Metsästäjän mainio mela soutaa alushameiden alla pakaroita nivusiinsa paukutellen) muistutuksen pysytellä koko matkan ajan polulla. Tottuneena kaikenlaisiin elämän ääniin Punahilkka unohti pian taakseen vaimenevat kiljahdukset ja ärinät ja tanssahteli iloiten lammen rantaa pitkin määränpäätään kohti.
Koska matka ei ollut ihan lyhyt, ehti Punahilkalle tulla pissahätä ja hän alkoi kuljeskellessaan kiemurrella ja miettiä kuumeisesti, että kuinka kestäisi sedän luokse asti. Kalliota lähestyessään hän alkoi tuntea myös painostavan tunteen laskeutuvan ympärilleen. Aivan kuin jokin kulkisi hänen perässään ja edellään, ehkä sivuillakin. Jo valmiiksi jännittynyt hengitys oli salpaantua, kun kallion kulman takaa kääntyessään hän näki maassa lekottelevan suuren suden (ja pikkuystävämme oli tietenkin vähällä laskea alleen järkytyksestä). Susi kuitenkin tervehti Punahilkkaa ystävällisesti ja raukeasti, kuin juuri nokkauniltaan heränneenä. Punahilkka epäröi, mutta vastasi kohteliaana tyttönä sudelle. Kun susi alkoi jaaritella niitä näitä kauniista säästä ja vanhasta sedästä, Punahilkka alkoi todellakin kiemurrella hädissään. Susi huomasi tämän ja kysyi mikä tyttöä vaivasi. Kun Punahilkka sai vihdoin kerrottua vaivastaan, susi nauroi ja kehotti tyttöä käymään pusikossa. Muutaman neuvon jälkeen tämä uskaltautuikin toimimaan ohjeiden mukaan ja pääsi helpottuneena piinastaan.
Kun tuli aika nousta, Punahilkalle tuli ongelma: kuinka hän saisi pyyhittyä roiskeet pois haaaroistaan ja reisiltään, sillä hän ei halunnut sotata vaatteitaan mitenkään. Suden aiemmista neuvoista rohkaistuneena hän kysyi jälleen apua ja hetken mietittyään susi tarjosi omaa apuaan, sillä perusteella, että eläimethän luonnostaan pitivät itseään ja toisiaan puhtaana nuolemalla. Avuttomana ja tietämättömänä Punahilkka aikansa epäröityään ja suden vakuutteluja kuunneltuaan suostui ehdotukseen ja tarjosi peppunsa puhdistettavaksi. Ensimmäinen lipaisu oli ensimmäinen järkytys, eikä tilanne parantunut lainkaan suden jatkaessa tarmokasta nuolemistaan, sillä Punahilkan haaraväli ja vähitellen koko keho alkoi tuntumaan omituisilta, raskaalta, raukealta ja silti kihisevältä. Hän yritti päästä siirtymään jo pois, mutta susi mutisi, ettei ollut vielä valmis ja vain jatkoi ja jatkoi. Kun Punahilkka ei enää tuntenut omaa kehoaan, saatikka sitten omaa ääntään huohotusten seasta, hän koki jälleen järkytyksen suden noustessa hänen selkäänsä ja työntyessä hänen sisäänsä. Paljas kauhu ja tuska vuorottelivat yhdessä hitaasti nousevan häpeän sekaisen nautinnon kanssa suden nytkiessä hänen selässään.
Kun susi oli saanut hoidettua ilkityönsä ja poistunut metsään, Punahilkka keräsi häpeän kyyneleet silmissään eväsvasunsa ja pudonneen hilkkansa, mutta huomasi kauhukseen pikkuhousujensa kadonneen. Niiskuttaen hän kulki lopun matkan kalliopolkua aina metsän läpi sedän ovelle ja kolkutti siihen hiljaa. Saatuaan kehoituksen astua sisälle hän avasi oven ja sulki tas perässään jääden seisomaan oven varjoihin. Sedän suuri koira tuli ensin epäluuloisena, sitten tunnistaen tervehtimään Punahilkkaa. Hyvän vainun omaavana se huomasi välittömästi uuden kiehtovan tuoksun tuttavassaan ja alkoi nuuskia Punahilkan hametta kiinnostuneena. Sedän kutsusta Punahilkka alkoi hitaasti lähestyä matalaa sänkyä, missä liikkumisvaivoista kärsivä setä lepäsi.
Mies seurasi katseellaan kaunista nuorta tyttöä, joka lähestyi häntä tavallista vaitonaisempana, ja koiraa, joka osoitti huomattavaa uteliaisuutta tytön hameen alusta kohtaan. Häntä kummastutti parivaljakon omituinen käytös, sillä aina aiemmin he olivat olleet ylimmät ystävät ja nyt tyttö yritti huomaamattomasti häätää levottomasti liikahtelevaan koiraa pois. Tytön tultua lähemmäs valoon setä huomasi kyyneleiden jäljiltä punaiset silmät ja ahdistuneen olemuksen. Hän huudahti kysyen mitä on tapahtunut ja levitti kätensä halaukseen tytön syöksyessä hänen syliinsä. Annettuaan tytön tyrskiä aikansa mies kohotti hänet polvilleen sängyn viereen ja muistutti siitä, että huolimatta mistä tahansa tyttöä painavista huolista tämä ei saanut kuitenkaan unohtaa velvollisuuksiaan. Mies katsoi, kun tyttö nosti nuoret rintansa korsetin reunan päälle, esille, liitti kätensä yhteen selkänsä takana ja tarjosi itseään kosketettavaksi. Setä hyväili kiinteiden rintojen ihoa ja tunnusteli, kuinka kypsymättömät nännit kovettuivat hänen sormiensa puristuksessa ja tytön lihakset kiristyivät pitämään kehon paikoillaan kivusta huolimatta, kuten hänelle oli opetettu.
Aikansa tärisevää tyttöä tarkasteltuaan mies alkoi selvittää, mikä tätä vaivasi ja sai kyyneleiden keskeltä selville tapahtumat kalliolla. Sadistisen luonteensa mukaisesti mies kyseli uudestaan ja uudestaan yksityiskohtia häpeästä hehkuvalta tytöltä ja nautti harvinaisesta elonmerkistä kalussaan. Tytön selvääkin selvempi järkytys häväistyksestä hykerrytti suorastaan miestä ja hän antoi häpeän valua joka puolelle käskemällä matalan sängyn vieressä lattialla yhä polvillaan olevaa, osittain hänen vartalonsa päällä nyyhkyttävää tyttöä kääntymään siten, että näkisi tämän takapuolen ja nostamaan helmansa ylös. Heikon epäröinnin jälkeen tyttö käänsi itsensä sopivaan asentoon ja, käsien nostaessa helmaa, tuotti miehelle uusia nautinnon aaltoja hangatessaan miehen kalua huohottaessaan voimakkaasti väsyneenä itkemään.
Helmannosto paljasti kaksi pehmeän pyöreää pakaraa ja spermasta kiiltelevän hävyn. Tuottaakseen tytölle edes hiukan hyvää mieltä, mies hieroi sormillaan häpyhuulia ja klitorista samalla, kun kehoitti jo vastustuskyvytöntä tyttöä etsimään ja ottamaan kalun suuhunsa. Samalla, kun jo lähes unohtuneet nautinnot palautuivat elävänä miehen mieleen, hän huomasi, että tytön pillusta ei suinkaan valunut sperman jäämiä ja uteliaisuuttaan pidätellen kiihotti tyttöä, kunnes tämän lauetessa lihasten supistelun vuoksi spermaa pullahtelikin peräaukosta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jatka toki, aivan upeaa tekstiä....=)
Lisää eläin ja tyttö - tarinoita!!!
jatka ihmeessä tai tee uusi tarina!!!
pieni tyttö plus koira on hyvän kuulonen nami
mun makuun.. :)
siis se eläimiin sekaantuminen vai setä sekstailut? =D