Mitä tehdä 11-vuotiaalle, siis esimurrosikäiselle pojalle, joka vastaa äidille ivallisin ilmein, halveksuvin tuhahduksin, törkeää kieltä käyttäen( " Vittu sä oot ääliö! " ). Johon ei tehoa kotiaresti, ei tukkapölly, ei viikkorahan pimittäminen, ei järkipuhe.
Olen myös koettanut selittää että rumat sanat ja ivalliset ilmeet loukkaavat minua, minäkin olen ihminen jolla on tunteet, että hänellä on toki oikeus ilmaista mielipiteensä ja tunteensa, mutta on eri asia ilmaista tunteensa ja eri asia saada silmitön raivokohtaus kymmenen kertaa päivässä. Miedän perheessä kukaan muu kuin hän ei käytä tuollaista kieltä, esim. isoveli ja minä emme koskaan raivoa, nimittele ja kiroile. En tajua miten saisin hänet tajuaaan ettei toiselle ihmiselle saa puhua mihin sävyyn ja millaisin sanoin vain.
Riidan aiheet ovat sinänsä kai aika normaaleja: läksyjen tekeminen, huoneen siivoaminen, omista tiskivuoroista huolehtimien, koiran ulkoilutus, bussikortin hävittäminen (kolme kertaa kahden kuukauden aikana! ), karkin ja perunalastujen syönti heti kun silmä välttää ( ostelee taskurahoillaan vaikka on sovittu ettei herkkuja saa ostaa ellei ole erikseen sovittu ), opettajalta tulleet muistutukset tunnilla häiritsemisestä ( puhua pälpättää ) ja tekemättömistä kotitehtävistä. Huolestuttavanmpaa kuin nuo harminaiheet sinänsä on se ettemme pysty ottamaan noita asioita puheeksi ilman että seuraa hänen puoleltaan tolkuton raivoaminen, lällättely, kiroilu ja haukkuminen. Emme siis pysty kommunikoimaan sivistyneesti. Lopulta käy aina niin, että väsyn hänen kammottavaan käytökseensä ( puhuessani ärsyttää tahallaan matkimalla ilmeitäni, toistamalla kaikki sanani ivallisella äänellä, lällättelee, nimittelee, haukkuu morkkaa arvostelee, kiroilee ) ja joko masentuneena menen omaan huoneeseeni tai raivostun ja otan niskavilloista kiinni.
Äsken yritin opettaa opettajan pyynnöstä hänelle jakokulmaa, jota hän ei matematiikan tunnilla ole oppinut ( viimeisessä kokeessa opettaja oli laittanut paperiin merkinnän että hänen pitäisi opetella se kokonaan uudestan ja alusta asti ) ja tilanne meni ihan kamalaksi. Hän raivoaa ja huutaa, lällättele, lähtee vähän väliä karkuun kiljuen " enpäs tee enpäs tee, et sä voi mua pakottaa! ", sättii minua koko ajan ( " vittu sä et osaa opettaa kuitenkaan, saatana että oot tyhmä, ei kenelläkään ole niin tyhmää äitiä " ).
Jälkeenpäin hän on pahoillaan, mutta ei taida olla TODELLA pahoillaan. Hän on pahoillaan siksi että kerroin että tuon käytöksen takia emme menekään huomenna koulun jälkeen kaupungille kuten olimme suunnitelleet. Hän ei siis ole pahoillaan siitä että pahoitti mieleni inhottavalla käytöksellään vaan siitä ettemme ostakaan huomenna uutta mattoa hänen huoneeseensa.
Vanhemman pojan murosikä meni niin helposti että luulin että ne vanhemmat, joiden lapset käyttäytyvät vanhempiaan kohtaan epäkunnioittavasti ja hävyttäömästi, eivät vain välitä kasvattaa heitä. Mutta eipä taidakaan olla niin yksinkertaista.
Nyt olen rätti väsynyt, tahtoisin vain ukkua, mutta en pahalta mieleltäni saa kuitenkaan unta.
Helpommalla minä kai olisin päässyt kun olisin vain ajatellut, että enhän minä mikään opettaja ole, jos ei poika opi tunnilla niin minkä minä sille voin, jääköön sitten jälkeen, omapa on asiansa. En olisi saanut kuulla olevani idiootti, tyhmä, ääliö, jälkeenjäänyt, typerä, taukki, ruma, vanha, lihava jne. Minua ei olisi puhuteltu sanoilla vittu, saatana, helvetti, paska. Ilmeitäni ja ääntäni ei olisi ivallisesti matkittu.
Kerran kysyin häneltä, mikä taivaanlahja, valtias ja nero hän itse luulee olevansa, kun on varaa haukkua toisia koko ajan noin tolkuttomasti? Mistä hän ottaa valtuudet minun solvaamiseeni?
Hän ei muuten kohtele tuolla tavoin ketään muuta. veljelleen hän on aina mukava, ja opettajan mukaan hän ei todellakaan ole tunneilla törkeä eikä hävytön, vaan pelkästään levoton ja villi, siis ylienerginen. Minä olen ainoa jolle hän on ilkeä.
Olen myös koettanut selittää että rumat sanat ja ivalliset ilmeet loukkaavat minua, minäkin olen ihminen jolla on tunteet, että hänellä on toki oikeus ilmaista mielipiteensä ja tunteensa, mutta on eri asia ilmaista tunteensa ja eri asia saada silmitön raivokohtaus kymmenen kertaa päivässä. Miedän perheessä kukaan muu kuin hän ei käytä tuollaista kieltä, esim. isoveli ja minä emme koskaan raivoa, nimittele ja kiroile. En tajua miten saisin hänet tajuaaan ettei toiselle ihmiselle saa puhua mihin sävyyn ja millaisin sanoin vain.
Riidan aiheet ovat sinänsä kai aika normaaleja: läksyjen tekeminen, huoneen siivoaminen, omista tiskivuoroista huolehtimien, koiran ulkoilutus, bussikortin hävittäminen (kolme kertaa kahden kuukauden aikana! ), karkin ja perunalastujen syönti heti kun silmä välttää ( ostelee taskurahoillaan vaikka on sovittu ettei herkkuja saa ostaa ellei ole erikseen sovittu ), opettajalta tulleet muistutukset tunnilla häiritsemisestä ( puhua pälpättää ) ja tekemättömistä kotitehtävistä. Huolestuttavanmpaa kuin nuo harminaiheet sinänsä on se ettemme pysty ottamaan noita asioita puheeksi ilman että seuraa hänen puoleltaan tolkuton raivoaminen, lällättely, kiroilu ja haukkuminen. Emme siis pysty kommunikoimaan sivistyneesti. Lopulta käy aina niin, että väsyn hänen kammottavaan käytökseensä ( puhuessani ärsyttää tahallaan matkimalla ilmeitäni, toistamalla kaikki sanani ivallisella äänellä, lällättelee, nimittelee, haukkuu morkkaa arvostelee, kiroilee ) ja joko masentuneena menen omaan huoneeseeni tai raivostun ja otan niskavilloista kiinni.
Äsken yritin opettaa opettajan pyynnöstä hänelle jakokulmaa, jota hän ei matematiikan tunnilla ole oppinut ( viimeisessä kokeessa opettaja oli laittanut paperiin merkinnän että hänen pitäisi opetella se kokonaan uudestan ja alusta asti ) ja tilanne meni ihan kamalaksi. Hän raivoaa ja huutaa, lällättele, lähtee vähän väliä karkuun kiljuen " enpäs tee enpäs tee, et sä voi mua pakottaa! ", sättii minua koko ajan ( " vittu sä et osaa opettaa kuitenkaan, saatana että oot tyhmä, ei kenelläkään ole niin tyhmää äitiä " ).
Jälkeenpäin hän on pahoillaan, mutta ei taida olla TODELLA pahoillaan. Hän on pahoillaan siksi että kerroin että tuon käytöksen takia emme menekään huomenna koulun jälkeen kaupungille kuten olimme suunnitelleet. Hän ei siis ole pahoillaan siitä että pahoitti mieleni inhottavalla käytöksellään vaan siitä ettemme ostakaan huomenna uutta mattoa hänen huoneeseensa.
Vanhemman pojan murosikä meni niin helposti että luulin että ne vanhemmat, joiden lapset käyttäytyvät vanhempiaan kohtaan epäkunnioittavasti ja hävyttäömästi, eivät vain välitä kasvattaa heitä. Mutta eipä taidakaan olla niin yksinkertaista.
Nyt olen rätti väsynyt, tahtoisin vain ukkua, mutta en pahalta mieleltäni saa kuitenkaan unta.
Helpommalla minä kai olisin päässyt kun olisin vain ajatellut, että enhän minä mikään opettaja ole, jos ei poika opi tunnilla niin minkä minä sille voin, jääköön sitten jälkeen, omapa on asiansa. En olisi saanut kuulla olevani idiootti, tyhmä, ääliö, jälkeenjäänyt, typerä, taukki, ruma, vanha, lihava jne. Minua ei olisi puhuteltu sanoilla vittu, saatana, helvetti, paska. Ilmeitäni ja ääntäni ei olisi ivallisesti matkittu.
Kerran kysyin häneltä, mikä taivaanlahja, valtias ja nero hän itse luulee olevansa, kun on varaa haukkua toisia koko ajan noin tolkuttomasti? Mistä hän ottaa valtuudet minun solvaamiseeni?
Hän ei muuten kohtele tuolla tavoin ketään muuta. veljelleen hän on aina mukava, ja opettajan mukaan hän ei todellakaan ole tunneilla törkeä eikä hävytön, vaan pelkästään levoton ja villi, siis ylienerginen. Minä olen ainoa jolle hän on ilkeä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Lapsi kapinoi, kuuluu ikään. Kyllä se ohi menee.. Äiti on se ylin auktoriteetti, jolle uhotaan. Lapsi ei myöskään ymmärrä kirosanojen tai solvauksien todellista merkitystä ja asioiden tunnepuolta.
Ajan kanssa menee ohi - jos ongelmaksi koet, kannattaa kysellä lapsipsykologilta neuvoa.
Vie lääkäriin. Kyllä sillä monttu loksahtaa auki kun raahaat "korvasta" kallonkutistajalle. Ei sun tartte kuunnella sellaista, ei tosiaankaan. Kohtahan se vetelee sua päin näköö jos et tuota katkaise. Ei kaikkea tartte niellä murrosikäiseltäkään. Kerro, että se loukkaa sinua ja että kunnianloukkauksesta voi haastaa oikeuteen jos sattuu väärälle tyypille huutelemaan. pidä pintasi, mutta älä hauku takaisin. Lopeta se kotiarestihomma, voipi olla mielissään kun taas pääsee, sit räväytät vuoden porttarin ulos, johan tokenee.
Ohimenevyys ei tietenkään lohduta ollenkaan, kun olet ihan väsynyt ja kyllästynyt tilanteeseen. Yritä kuitenkin lohduttautua sillä, että äidille rähistään siksi, kun tiedetään, että äiti rakastaa kaikesta huolimatta.
Olen itse kokenut saman, joten ymmärrän hyvin tunteesi. Se, että hän raivoaa sinulle osoittaa kuitenkin sen, että hän haluaa apua sinulta johonkin. Mitä se jokin on, sitä on vaikea sanoa. Meillä ongelmat johtuivat koulusta, kannattaa siis ainakin ottaa yhteyttä koulukuraattoriin, jotta voit sulkea ainakin koulukiusamisen pois.
Itse käytin kääntistä taktiikkaa, eli siis jos takki esim lojui lattialla, naulakon vieressä, en huutanut, vaan ystävällisesti kerroin, että naulakko on siinä ihan vieressä. Sitten kerran tapahtui ihme, takki olikin laitettu naulakkoo ihna oma-aloitteisesti. Sanoin, kiitos kun laitoit takin naulakkoon. Ei ole sen jälkeen tarvinnut huomautella.
Huutaminen, arestit yms. aiheuttavat vain entistä suurempia kohtauksia. Ystävällisyys ja rakkaus tehoavat helpommin, ainakin meillä kävi näin.
Muistin aina kehua, kun jokin oli mennyt hyvin ja kun alkoi käyttää sopimatonta kieltä, niin sanoin aina, minäkin rakastan sinua.
ensimmäisen kerran kun näin tein, niin pojan ilme oli sanoinkuvaamaton.
Aikaa ja kärsivällisyyttä se kysyy, mutta kyllä se kannattaa. Kokeile ainakin, et varmaan menentä mitään.
Kannustusta, hyväksyntää ja kiitos tehdystä työstä, olkoonkin, että se on vaikka kotityö, joka on suoritettu, vaikkakin pitkin hampain.
Toivottavsti sait jotain tästä kertomuksestani.
Jos lapsesi todellakin käyttäytyy noin huonosti niin hänet kannattaisi viedä psykologille ja psykologi voisi keskustella poikasi kanssa että mikä pojallasi oikein mättää.
Mitä mieltä on lapsen isä? Vai oletko yhtis? Se selittäisi kaiken. Lapsesta näkee millaisen kasvatuksen/esimerkin se on saanut kotona. Miksi sitten hankit lapsia, jos et niiden kanssa pärjää?
Et sitten vaivautunut lukemaan kirjittajan tekstiä ja siitä huolimatta ktsot oikeudeksesi parjata.
Hänhän kertoi, että isoveli ei ole koskaan käyttänyt sellaista kieltä. Eikä poika haistattele kuin äidilleen, siis ei isälleen.
Totuus on, että lapset ovat erilaisia, vaikka samassa perheessä kasvavatkin.
Kysyjälle sanoisin vielä, että ei kannata ottaa itseenä tällaisia viestejä, tulee vain paha miele tyhmiä lukiessa.
Vedähän alahuuli pääsi yli ja nielaise....
Ai miksikö hankitaan lapsia jos niiden kanssa ei "pärjätä"? Entäs jos helppo ja hyväntuulinen esikoinen pelkällä olemuksellaan rohkaisee hankkimaan seuraavan? Ja se nuorempi osoittautuu pikkuhirviöksi! Miten sinun elämänohjeillasi ratkaistaan tämä tilanne?
Minä olen nyt läheltä - hiukan liiankin läheltä - saanut seurata mukavan tytön muuttumista äkäiseksi ämmäksi. Jotenkin se vaan tapahtuu. Vaikea on osoittaa kasvatusvirhettä, koska saman sisarussarjan kaksi muuta jäsentä käyttäytyvät paljon fiksummin. Lapset ovat samoista vanhemmista, ilman väkivaltaa kasvatettuja, edelleen saman ydinperheen jäseniä. On tarjottu mahdollisuuksia, pidetty yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin, ymmärretty kaveruussuhteita, matkusteltu, tuettu koulutyötä, harrastettu yhdessä, rahatkin ovat riittäneet. Tulos: alati huonotuulinen äkäpussi.
Olet saanut kaikenlaisia neuvoja - ensinnäkin eräs toinen puhui murrosikäisestä - ei murrosikäinen, vaan esi murrosikäinen - ja se on ihan eri juttu. Ei lapselta saa sallia tuollaista, vanhempana minulla on auktoriteettia saada lapsen kunnioitus. Ota yhteys koulun terveydenhoitajaan, eli varaa hänelle aika ja mene juttelemaan. Siellä pyydä toiveenasi päästä keskustelemaan koululääkärin kanssa - ja yhdessä miettikää mitä tehdä. Tätä kautta se on paljon helpompaa ja luonnollisempaa (kynnys matalampi)saada asioihin jotain selkoa. Etkä takuulla ole ainoa vanhempi joka kärsii tällaisesta lapsen käytöksestä - mutta toivottavasti olet se vanhempi, joka puuttuu asiaan ettei se pahene pojan tullessa oikeaan murrosikään. Voimia!
ja mitähän lääkäri nyt sitten voi tehdä?ainut asia mitä lekuri tuohon hommaan tekis on että se kirjottais jotain psyykelääkkeitä ja poika leimattais päästään mielenvikaiseksi.tiedän monta tapausta missä esim.koulupinnailusta on joutunu sairaalan psykiatriselle osastolle!ei varmaan ole kaukana se aika ku murrosiän temppuilujenkin takia saadaan vaikka minkälaista hoitoa!
Jos teillä koton ei käytetä tällaista kieltä, niin mistä lapsi on saanut mallin siihen?
1 -Älä anna rahaa, jos ei sillä saa ostaa mitä haluaa.
2 - Laita kännykkä (jos on) hyllylle.
3 - PK (=poistumiskielto) kunnes oppii puhumaan kunnolla.
Jos minun lapsi sanoisi "voi vittu ku sä oot ääliö", niin heittäisin todennäköisesti kirjan parvekkeelta alas, ja sanoisin "kato, niin olenkin, mene hakemaan". Kaikki lapset ovat yksilöitä, toisiin vaan pitää käyttää rajumpia keinoja.
tommoista kieltä. Jostakin ne "kakarat" vaan kaiken omaksuu...EN mie tiiä, ,pari nuorta jo aikuiseksi saanut,ja nyt on 12v,pikkusen kenkku...Ehkä tuo vaihe menee ohi, toivon...mut lapset/nuorethan ovat yksilöitä kaikki,jokainen kerrallaan...Onnea sille ! Uniikkityyppejä olemme kaikki, toiset kasvaa,kehityy...toiset menee vaan...P
PS. yhden lapsensa menettänyt äiti olen...
Katso peiliin ja mieti mitä poika sinulta voisi haluta?
Selvää huomion hakemista. Seuraa itseäsi seuraavan kerran kun poikasi saa "kohtauksen" mikä sen aiheutti ja miten itse hoidat asian.
11 vuotias on lapsi joka ei osaa vielä ilmaista tunteitaan samalla tavalla kuin isompi veli.
Oletko koskaan kysynyt mistä poikasi paha olo voi johtua?
Vaikka kuuluukin murrosikään, rajojaan koittelee ja näyttää päässeen niskanpäälle.
Onko samanlainen rääväsuu muuallakin? Eikö tule mieleen,että itselleen hankkii vaikeuksia?
On kehittymässä väärään suuntaan, ja sinun vastuullasi on kasvatus,joten alahan hakea apua!
Meilläkin koitettu jos jonkinlaista(olen 4 lapsen yh),mutta niskanpäälle en ole päästänyt ja välit silti hyvät, tai juuri sen takia...
Kännykkä kiinni,viikkorahat jäihin. Mitään kivaa ei tipu(uutta vaatetta,mattoa,levyjä,ym)jos nuori ei pidä lupauksiaan. Kokeileppa: keskustele siitä,miten aiot pistää stopin räyhäämiselle.Kerro,mitä aiot tehdä,jos ei tokene ja toteuta se sitten. Esim. seuraavasta haistattelusta tai irvistyksestä palaa viikkoraha viikoksi.Pidentyneestä irvailusta menee kännykkä kiinni=soitto operaattorille,että numerosta ei saa ottaa puheluja,mutta vastata voi.Sitten palaa(tai sitä ennen) tietokoneen käyttö(otat piuhat mukaasi töihin jne). Vihoviimeisenä aresti,se kun tahtoo usein pitkittyä ja sinä aikana huutelu kotona lisääntyy.
Koita jaksaa, kyllä se siitä,mutta taidat tarvita toista aikuista mukaan (koulukuraattori tai kasvatusneuvola).
Oot kyllä lirissä, jos et ole tohon ikään karsinut tuollaisia asioita lapsestasi pois.
Mulla kaksi poikaa, jotka ihan tavallisia viikareita, muttei meillä kyllä kiroilla kotona eikä varsinkaan auota vanhemmille päätä. Olen kyllä kuullut, että ulkona kielenkäyttö kavereiden kesken on toisenlaista ja mielestäni se kuluu asiaan. Pitää tietää miten missäkin käyttäydytään. Vaikka nimim. psykiatri sanookin tämän olevan normaalia, rohkenen olla täysin eri mieltä.
Ole lapsellesi ensisijaisesti äiti ja auktriteetti, niin saattaa olla vielä mahdollisuus saada asiat kuntoon.
Tällaiset tilanteet on perheissä ihan turhan normaaleja ja minun näkmykseni mukaan se johtuu siitä, että monet vanhemmat ovat nykyään iäkkäitä saadessaan lapsia ja kokevat lapsen ja hänen tahtonsa täytämisen tärkeimmäksi asiaksi maailmassa. Harvoin kestetään lapsen itkua ja kiukuttelua vaan mieluummin annetaan periksi. Pikkuisena tällaiset lapset eivät kestä mitään vastoinkäymisiä ja kun tulevat vanhemmaksi ovat usein niitä kaikkein kauheimpia murroikäsiä ja vanhemmat eivät voi mitään, kun eivät lastensa mielestä ole auktorteetteja vaan mielihalujen toteuttajia. Mitä vanhempi lapsi on sitä kovemmat vaatimukset. Mistäs sitten, kun et enää pysty täyttämään toisen odotuksia. Sitten olet paska ja tyhmä yms. Niin makaa kuin petaa!
Kyllä vanhemman pitää saada tukea lastaan opinnoisa. älä anna lasten hyppiä silmillesi. Ole systemaattinen ja noudata määräyksiäsi.
PASKIAINEN
pojalta lähtee viikoksi kännykkä, viikkorahat, aresti=koulusta heti kotiin ja kaverit eivät meillä käy arestin aikana, kauppaan ei päästetä ei kirjastoon tai mihinkään muuallekkaan lisäksi vielä tietokone ja telvision katselu kielto johan puree meen poikaan..........
hmm.. en tiejä miksi en koskaan voisi kiroilla vanhempieni kuullen. joku siinä vain on. kiroilla osaan. yritän oppia siitä tavasta pois. vanhempani eivät edes ole koskaan kuullet kiroilevani. ehkä 13 vuotinen opettaminen että meijän kuullen ei kiroilla. eivät tosin itsekkään kiroile. jos sanoisin äitilleni "vitun huora, hiljaa!" saisi varmaan sydänkohtauksen. riitelemme kyllä, voimasanat jäävät vähemmälle. vinkkinä ehkä sanoisin. sano takaisin.