Onko chihuahuat yleensäkin ottaen ärhäkkä luonteisia? Veljeni koira oli ihan sekopää ja inhosi vieraita. Silti se joskus saattoi tulla potkimaan jalallaan että rapsuta mua!! Kun oli eka ärhentäny...
Taitaa pikkukoiralla olla suuri luonne..Tiedän kyllä että sen sallittiinkin olla hieman pomo. Se yritti joskus hyökätä jalkaan kiinni kun ohi käveli jos sillä oli ruokaa. Sitten se aina mönki peiton alla kun maamyyrä ja joskus vähän kurkisteli ja kerran kun vauva oli sängyllä se käveli sen mahan päältä.
Minä tietenkin kimpaantuneena ajoin sen tiehensä ja se meni toiseen huoneeseen murjottamaan. Se vain istui ja mulkoili niin kauan että lahjoin sitä juustonpalalla. Olin kyllä ihan sekaisin sen koiran kanssa, niin oli omat tavat sillä!!
Yhtäkkiä se vaan saattoi tulla ja purra! Kerran petti pokka kun yllätin sen sängystä nallen kanssa!! Se oli siis narttu ja pani sitä nallee....teki kuulemma usein sitä...
No, se kuoli kasvaimiin ja joskus sitä muistelen ihan hymyssäkin suin. Oli se sentään pentuna aika söde!
Taitaa pikkukoiralla olla suuri luonne..Tiedän kyllä että sen sallittiinkin olla hieman pomo. Se yritti joskus hyökätä jalkaan kiinni kun ohi käveli jos sillä oli ruokaa. Sitten se aina mönki peiton alla kun maamyyrä ja joskus vähän kurkisteli ja kerran kun vauva oli sängyllä se käveli sen mahan päältä.
Minä tietenkin kimpaantuneena ajoin sen tiehensä ja se meni toiseen huoneeseen murjottamaan. Se vain istui ja mulkoili niin kauan että lahjoin sitä juustonpalalla. Olin kyllä ihan sekaisin sen koiran kanssa, niin oli omat tavat sillä!!
Yhtäkkiä se vaan saattoi tulla ja purra! Kerran petti pokka kun yllätin sen sängystä nallen kanssa!! Se oli siis narttu ja pani sitä nallee....teki kuulemma usein sitä...
No, se kuoli kasvaimiin ja joskus sitä muistelen ihan hymyssäkin suin. Oli se sentään pentuna aika söde!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Chihuja on sekä näitä ärhäköitä, että erittäin hyväluonteisia ja ystävällisiä. Ennen näitä purijoita taisi olla enemmän. Nykyään chihut on tietääkseni hyvin ystävällisiä ja luotettavia.
Ei niitä pomoksi pidä päästää siltikään. Koiriahan nuokin ovat vaikka hyvin pieniä sellaisia.
Kerran kyllä kieltämättä näin yhden yksilön joka rakasti ihmisiä! Se oli ihanan pörröinen! Sen vanhempi kaveri kanssa kyllä oli sit taas päinvastainen eli täynnä vihaa!
ei hullu, vaan ehkä vähän hassu rotu :)
Oma sekarotuinen chihuani oli pentuna kuin sähikäinen. Se puri, raapi ja ihan oikeasti sähisi, ei voinut kun pitää niskavilloista kiinni. Yritä siinä sitten toista kouluttaa vakavalla naamalla.
Se on ärtsy sen takia, että sitä on ymmärtämättömät vieraat kiusanneet. Hauska katsoa kun pieni yrittää olla iso. Myös koirillekin se ärhentelee, sen verran monta kertaa on iso koira peläyttänyt sen. Eli kaikkeen löytyy syy. Jos se olisi ihan sama koira mutta 10 kg isompi niin sen luonnekin olisi kehittynyt ihan toiseen suuntaa.
Se pitää kyllä silittelystä, mutta varmuuden vuoksi aina näykkäsee ja ärähtää välillä. Ettei rapsuttajalta vaan unohdu kellä on terävämmät hampaat. :o) Tätä se tekee vain vieraille. Minun ja koiran välit ovat hyvin selkeät minä sanon ja se hyppää.
Oikeassa ympäristössä, jossa sitä kohdellaan kuin koiraa eikä kirppua, chihu on varmasti yhtä hieno luonteeltaa kuin parhaat palveluskoirat.
oli epäilyjä että naapurin poika kävi joskus päivisin huutelemassa ja rämpyttämässä postiluukkua, he asuivat kerrostalossa meinaan. No, en tiedä oliko näin lopulta, mutta luultavasti olivat kuulleet naapureilta jotain tälläista.
Kotiväelle myös tämä koira oli mitä kiltein, mutta vieraat sai huutia! Isommat koirat oli sille kanssa yksi kauhistus, enkä yhtään ihmettele kokoa ajatellen, mutta kerran oli hyvä kun sillä oli juoksu niin se tarjos itseään meidän nöffille!