Pertti Vilander ja eläinten koulutusmenetelmät

Eh, enpä ole koskaan nähnyt lapsen hyökkäävän aggressiivisesti jos sitä heittää koiville kolinapurkin. Enpä tosin ole heitellytkään, mutta yleisesti voisin olettaa että reaktio olisi hämmästys notta mitäs nyt.

En sitten tiedä sinusta miten lastasi olet kohdellut.

Aloittaja erehtyy tuossa kun kuvittelee että johtajuus olisi jotain pelottelua. Päinvastoin, johtajuus tarjoaa turvaa koiralle ja saa sen luottamaan ihmiseen pelottavissa tilanteissa. Ei niitä tarvitse harjoitella maailman tappiin vaan osoittaa kerralla, että hallitsee homman.

Oletko nähnyt, kuinka koira ojentaa toista koiraa? Varsinkin nuorta komennetaan, rähähdys, hampailla kolautus tai näykkäisy. Nuori koira säikähtää, ulahtaa ja väistyy. Mutta ei ala pelkäämään vaan oppii käyttäytymään kunnioittavasti vanhemman lähellä.

Ihan turha väittää, että asiallinen kurinpito olisi jotain pelottelua, josta henkiset traumat kumpuavat. Suurin osa koirista ei ole mitään arkajalkoja, joita mamin pitää suojella ja paapoa, vaan tervepäisesti toimivia elukoita. Useimmiten koiran turvattomuudessa on kysymys johtajuuden puutteesta ja pureminen on ihmisen komentamista, koska ihminen ei ole johtajuutta osoittanut.

Aloittaja julistaa nykyajan suurta väärinkäsitystä. Johtajuus ei ole väkivaltaa vaan tinkimätöntä turvaa kaikissa tilanteissa.

Nykyajan lastenkasvatus ei kyllä kelpaa malliksi edes eläinten kouluttamiseen. Senverran kusipäistä tulosta tulee näillä menetelmillä. Itsekkäitä laiskoja röyhkimyksiä jotka haistattelevat vanhemmilleen ja mellastavat yhteiskunnassa piittaamattomasti. Kuvittelevat sitten että heille kuuluu kaikki oikeudet mutta ei velvollisuuksia.

Muistan lukeneeni Vilanderin kirjasta tarinan, että koulutti muistaakseni tanskandoggin sitomalla narun koiran kulkusiin joskus menneinä vuosina. Mahto olla näky kadulla kun munista revitään koiraa. Ilmeisesti toimi kuitenkin:D

Saman jutun luin minäkin. Vilander kertoi sen esimerkkinä vanhanaikaisista kipua tuottavista menetelmistä, jotka hän hylkäsi, kun oppi enemmän koirista. Ennen koirat koulutettiin kivulla ja pelolla, ja "päävikaisia" tuli paljon. Vilander kehitti omat menetelmänsä koiraystävällisiksi ja rakensi luottamuksen koiran ja ohjaajan välille.

Purkilla heittely koiraan koiraystävällistä? Tai hihnasta nyppiminen pentuakin opettaessa hihnassa kulkemaan? Todellako?

Löysin tälläisen, tuli facbookissa vastaan. http://laumailu.weebly.com
Luin läpi ja tajusin Vilanderin idean ensimmäistä kertaa. Kommenteista päätellen tuolla moni muukin on vaihtanut mielipidettään. Kirjoittaja oli mielestäni järkevä kun ei käy haukkumaan tai arvostelemaan muita koulukuntia. Pisteet siitä.

Kannattaa lukea Vilanderin Pentukirja, siellä on järkevät ohjeet pennunkasvatukseen. Ne ankaremmat keinot, kolinapurkki, jääkausi, laumahäätö, ovat käytössä sellaisessa tilanteessa, että koira on jo pilattu terroristi eikä se kuuntele ihmistä. Itse kasvatan koiriani Vilanderin oppien mukaan, enkä edes omista yhtään purkkia. Ei ole tarpeen ankaruuteen kun ollaan alusta alkaen johdonmukaisia johtajuudessa.

Katselin juuri kun tutustutin pentuani tuttavaperheen aikuisiin koiriin. Ne aloittivat "jääkaudella"' eivät olleet huomaavinaankaan pentua. Jos pentu yritti liian tuttavalliseksi, sille rähähdettiin. Juostessa se sotkettiin jalkoihin kylmän viileästi. Vasta kun tämä asema oli tehty selväksi, pentu sai armon niiden silmissä ja jopa hieman huomioitiin leikissä.

Ihmisten olisi syytä ottaa oppia siitä, miten koirat toimivat keskenään. Koiralle pitää puhua koiraa.

Siinä kohtaa ketju meni ihan lörinäksi, kun aloituspostauksessa puhuttiin lasten ja koirienkasvatuksesta. Ne on kaksi asiaa, jotka täytyy pitää ihan jo kirjotustasolla erossa toisistaan. Ei niitä kahta pidä edes verrata keskenään, koska jostain alitajunnasta kumpuaa koiran inhimillistäminen ja se pilaa koko koulutuksen.

En kannata tämän Vilanderin menetelmiä. Namittaminen on toinen ääripää.

Tommy Wiren nyt on ihan eilisen teeren poika. Hyvin paljon ollut tyytymättömiä asiakkaita mitä netistä olen selaillut. Ehkä hyvä kouluttaja, mutta ongelmakoirat on vähän turhan haastellisia hänelle. Aloittajan tarina oli hyvin turhauttava teksti.

Ei koiriin tarvita kovia otteita, jos osaa homman. Purkkihommat on tietämättömille ja saa helposti koiran huonompaan suuntaan. Jääkausikin oli jo tuhansia vuosia sitten.

Ei saatu apua ja kokeiltiin toistakin koulukuntaa. Kolmas kerta toden sano ja ihan mukavasti menee.

Mitähän mä just luin? O_o
Voit alkaa ymmärtämään koirankoulutuksesta jotain, kun lakkaat rinnastamasta eläintä ihmiseen. Sulla näyttää olevan myös kolinapurkin konsepti ihan hukassa? Sillä ei ole tarkoitus aiheuttaa koiralle sydänkohtausta, vaan se pikemminkin vastaa vähän kovaäänisempää kieltoa. Lueppa huviksesi Vilanderin kirja.

Lukekaa Turid Rugaasin "Rauhoittavat Signaalit"

Siitä vaan suuta venyttämään ja haukottelemaan kun koira haukkuu. Haukotus muuten oikeesti tarttuu ihmisestä toiseen. Kokeilkaa vaikka! Kirja pomminvarmasti saattaa lukijan nukkumatin luo. Kaikkea roskaa sitä myydäänkin, oikeasti!

Vilanderia ei olla tavattu, mutta 2 ns.opetuslasta olemme nähneet. Toinen ei saanut mitään aikaiseksi ja toinen ajoi koulutusta eteenpäin samoin metodein intensiivisesti ja jopa aggressiivisesti. Anu oli nimi (en muista sukunimeä) ja toinen oli järvenpään kouluttaja. Mielessä pyörinyt miksi menin kaksi kertaa pevi kouluttajalle? Hätäpäissään, tulee joskus oltua ajattelematon. Neuvottiin laittamaan kuristuspanta, pitämään jääkaudella koiraa ja sitten viskomaan kolinapurkilla. Hämmästyttävän kovia keinoja nuoren aussin kohdalla! Kyseessä lähinnä paimentamistyyppinen näykkiminen ja hihnakäyttäytyminen. Kolmannen valitsimme eri koulukunnasta ja hän vieraili meillä. Kouluttaja olisi aina saatava tulemaan kotia.

Vilanderhan on ongelmakoirakouluttaja, ja hyvä sellainen. Ei sellaista koiraa, jolla ei ole minkäänlaisia johtajuusongelmia, tarvitse opettaa Vilanderin opeille.

Sen sijaan jos koira kuvittelee itsestään liikoja ja luulee olevansa omistajien ja muiden perheenjäsenten tasolla tai yläpuolella, Vilanderin opit ovat todella hyviä ja toimivia. Ne eivät millään tavoin vahingoita koiraa tai tee siitä aggressiivista. Itsellä on kokemusta kun en osannut kouluttaa voimakasluonteista uros rottweileria, varasin Vilanderilta 3 kerran kurssin, ja kun tein juuri niinkuin kurssilla opetettiin, tulos oli : loppuiäksi hyvä ja luottamuksellinen suhde koiraan, koira kunnioittaa ja ennen kaikkea kuuntelee mitä sille sanon, ei rähise vastaantuleville uroksille, vaan katsoo minua ohitustilanteessa, ja tottelee hyvin. Se on kotona rento ja hyvillä mielin, kun se tietää paikkansa eikä sen tarvi elää epävarmuudessa.

Tähän sopii sananlasku: älä korjaa sellaista, mikä ei ole rikki.

Miksi niitä purkkeja pitää viskellä?

Vilanderia itseään ei olla nähty, kaksi vastaavaa ollaan. Ihan floppi oli Salli Suorsan koulutus ja toisen nimi onkin jo unohtunut. Käytiin 3 kertaa Tikkurilassa hänellä. Edelleen kärsimme ongelmista ja apua emme saaneet opaskoirakouluttajaltakaan. Joudumme varmasti elämään aina ongelmien kanssa.

Jääkausi...kyllä jotkut on helvetin hölmöjä ei voi muuta sanoa. Ja purkilla viskely. Voi vittujen vittu! Tämä Vilanderhan on varsinainen vitsiniekka. Kuuluisi oppiensa kanssa ennemmin mielisairaalan. Liekö spede (rip) ollut opettajana...

En kannata Vilanderin oppeja, mutta voitaisiin täälläkin pysyä silti asialinjalla.

Tässä keskusteluketjussa ei jää epäselväksi, että koiran koulutus aloitetaan sen JÄLKEEN kun asiat on jo pielessä. Mitäs jos sen koulutuksen aloittaisi jo ENNEN sitä?

Joku viittasi purkin viittaavan ääneen joka keskeyttää toiminnon. Pointti hyvä vaan eikö äänenä voi heittämisen sijaan käyttää pilliä,pientä torven törähdystä tai aloittaa aivan tyhjältä pöydältä lähestyen "uhkaa" pidemmältä välimatkalta rohkaisten koiraa ja samalla kiittäen kehulla tai namilla aina kun toimii halutulla tavalla?
Olen nähnyt pevi koiria kyllä jotka toimii vaan ei samalla ilolla kuin namikunnan koirat. Onhan se omistajalle toki helpompaa turruttaa (pika-ratkaisu?) kuin paneutua ja kehittää koiraa.

Namikunnan tuotoksen näin eilen Helsingissä ja ei mitään järkeä omistajien touhuissa. Huutava 10kg koira, jonka kanssa paettiin paikalta Rakkaiden haukkujen Raili Halmeen neuvojen mukaan. Ei pitäisi nähdälähietäisyydeltä toista koiraa, mutta vastaan tuli labukka ja dobberi, jolloin jäätiin 2 "tulen väliin" ja koiralle todella raskas kokemus. Ei tule ikinä toimimaan tolla tavoin eli Pertti Vilanderin menetelmät olisi nyt ollut huomattavasti vähemmän ikäviä koiran kannalta. Miettikääs nyt itse, jos työ-tai koulumatkallanne saisitte raivarin 5-10 kertaa ja pelkäisitte vastaantulevia tai kiertäisitte ne kaukaa? Tunnen erään henkilön joka lopetti koiranomikoulutuksen alkuunsa, kun totesi "ei tule toimimaan ongelmakoirilla". Kalliita koulutuksia eli puhdasta bisnestä, josta firma nostaa rahat. Ei se nyt väärin olis, mutta kun myydään "tyhjää arpaa".

Kun taito loppuu... Iät ajat eläinten ja lasten kanssa on käytetty piiskaa tuloksena kuitenkin pahoinvointia mielenterveys puolella ja tukkoisat polit. Keväällä yksi purkittaja oli Euroopassa saanut silmilleen koiransa. Ihmiseltä puuttuu lukutaito koiraa kohtaan ja ehkä omaa jälkikasvuansa kohtaankin jos nuorimmat kävijät alkaa olla 10v. vanhoja terapeutin vastaanotolla? Ihmiset ja eläimet liittyy toisiinsa tunnetiloiltaa joka sekin on tuoretta tutkimusta.
Namitusta ei toki tarvita jatkuvasti vaan kehonkieltä ja oman äänenpainoa ohjaamaan koiraa. Namit on hyvä vahviste näille jotta koira yhdistää äänen tai sanan kehuun. Huono tosiaan jätetään noteeraamatta.

Väkivalta synnyttää väkivaltaa ja/tai turran mielen eli ongelman laastaroimisen mikä valitetavasti toistaa historiaa. Monella on tarve mennä aidan matalalta puolen vähän joka asiassa vaikka asia ei sillä ratkeaisikaan.

Periaatteessa suurin osa kaikenmaailman koiranomit yms. on ihan turhia. Enemmän sitä oppii kun käy pari kertaa eläintarhassa katsomassa elukoita. Sitä itse näkee, että monet pahentavat tilanteita koiriensa kanssa. Koiralla monesti kestäisi pää, mutta monella ihmisellä ei kestä. Liian paljon JÄNNITYSTÄ. Ihan sama mitkä vippaskonstit, namit, opit yms. ihmiselle antaisi, mutta mikäli ei se oma pää kestä oman koiran kanssa niin ei ole keinoja kenelläkään auttaa. Ehkä psykologi sitten ihmiselle. Parantaa voi aina ja oppia. Jotkut oppii nopeasti ja jotkut eivät pysty vaikka olisi halua ja jotkut polkevat samoja juttuja koiran kuolemaan asti jne.
Ja aiheeseen niin en halua edes ymmärtää purkkia. Ja koiranomi juupa-joo...Pari viestiä taaksepäin Rikkaiden Haukkujen toimintatavat ovat kyllä todella outoja.

Niin on juu, omistaja aikaansaa koiransa ongelmat. Eikähän ne korjaannu, kun ollaan niin tietävinään eikä haluta nähdä omia virheitä.
"Keväällä oli yksi purkittaja Euroopassa saanut silmilleen koiransa"
- herätti lähinnä hilpeyttä. Purkitus ei ole mikään yleiseurooppalainen koulutustapa vaan Vilanderin oma metodi. Käskyn/kiellon vahvistus. Väärin käytettynä erittäin huono idea. Ellei omaa minkäänlaista käskyvaltaa koiraansa, on hölmöä viskoa sitä purkilla tai yhtään millään. Jos joku hölmöilee purkin kanssa, ei sen perusteella pidä tuomita koko menetelmää.
KAIKKI menetelmät ovat riippuvaisia myös siitä, miten ne toteuttaa. Tunarilla ei auta mikään oppi, vaikka mitä "soveltaisi"