On tänne tyhmempiäkin linkitetty.
Luulisi että koskettaa meitä mummoja ja pappoja joilla monillakin on vilkkaita lastenlapsia. Lääkärit eivät ihan aina voi auttaa :(
http://www.pippalaukka.fi/pojalle/
Luulisi että koskettaa meitä mummoja ja pappoja joilla monillakin on vilkkaita lastenlapsia. Lääkärit eivät ihan aina voi auttaa :(
http://www.pippalaukka.fi/pojalle/
Vastaukset 9
Vanhimmat
En oikein osaa hahmottaa sitä et miten tää meit koskettaa muuten kuin siten et elämän raarollisuus on tuttua tän ikäsille,ei oo oikeuden mukasuutta elämässä.
Tosta pikku enkelistä tuli mieleen nykyajan ylisuojelevat vanhemmat ja autokyydit kouluun.
Ymmärrän pitkien matkojen ja esim susialueen kyydit pelkojen poistajina.
Tääl maalikylässä en ymmärrä aamuisia katkeamattomia valojonoja ja ruuhkaa koulujen liepeillä.
Vanhammat on umpityhmiä vaaran aiheuttajia kun tekevät itse sen liikenne kaaoksen ,en haluis maalata pirua seinälle mut jotain tapahtuu ennen pitkää kun siel huseraaa nää liikenteestä tutut minä minä ensin ihmiset.
Lapsi on arvokkainta, mitä ihmisellä voi olla.
Jos et ymmärrä lapsen kuljettamista, niin sitten et ymmärrä. Kaikesta sääki tylsällä murteellasi valitat.
Vaaroja on koulumatkalla - liikenne ja ahdistelijat esim. - ja mielellään vanhemmat vievät töihin mennessään lapsensa samaa matkaa kouluun. Mukava tunne, kun yhdessä mennään.
Amerikoissa ei lasten ollenkaan sallita kulkea yleisillä paikoilla ilman turvallisen aikuisen seuraa.
Oikkias ole siin et en ymmär sitä et miks vanhemma vaarantava lapse turvallisuure liiallisel tykkämisel.
Jonkilaine tolkku siinki oltava, lapse tykkämisest sentä jotta ymmärrä,munki mukula konti ottiva maaha vast nelivuotiaan
Ai niin ko unhottus,sääki ja määki o sama arvossi.
Ei teksti koskettanut sehän on lääkärin arkipäivää. Ehkäpä tarkoituksesi on kirjoittaa valittamisesta. Siitähän on jo pitkä ketju ainakin mikäli aloitusta on tulkittu oikein.
Ihmiset valittaa. Valitusta on aina ollut ja tulee olemaan.
Tapasin lenkillä vanhan ystäväni, joka oli paossa naapurin rouvan kahvikutsuja. Siellä kun valitetaan.
Kun taas tapasin toisen ystäväni vuosien takaan ja kuulin häneltä, hänen sisarensa sairaudesta. Ajattelin nyt en ainakaan valita.
Tulin kotiin huomasin ostaneeni vääriä lamppuja, valitin. Poika sanoi älä aina valita.
Olihan siinä sanomaa. Kaikki tarvitsivat apua, toisia ei voi enää auttaa.
Lohtuna on että muita taas voi auttaa, tulee onnistumisen kokemuksia.
Jokaisella oma hätänsä, voiko sen määrää mitata. Ihmisetkin erilaisia, toiset
herkempiä, uupuvat pahaan oloonsa.
Päälimmäinen ajatus minulle tuosta linkistä tuli, että miten vähän sitä ajattelee lääkärinkin olevan ihminen. Siellä ne kuuntelee toisten valituksia työkseen ja sitten kun soitetaan, että lääkäriaika on pakko vaihtaa, kun lääkäri on sairas, niin ollaa ihan kun shokissa; Mitä? Lääkäri sairas? Onko teille kenellekään tullut mieleen kysyä lääkäriltä koskaan kuinka hän voi?
Ystävät hyvät tällä palstala. Laitoin linkin koska kirjoitus riipaisi jotenkin - huolimatta siitä että asiassa ei ollut mitään omakohtaista. En ole lääkäri eivätkä lapsenikaan ole. Kovin lähellä ystäväpiiriäkään ei 'oikeita' lääkäreitä ole. Linkissä oli keikkalääkärin kirjoitus. Se oli mielestäni erittäin hyvä ja avasi silmiä ja ymmärrystä siitä, millaista on olla lääkäri - varsinkin (nuori?) tunteva lääkäri, joka matkaa neljäsataa kilometriä keikkapaikkaansa, ja sitten sieltä kotiin. Mitä kaikkea tuolla reissulla voikaan kokea?
Lääkärilläkin on tunteet. Hänen on vain yritettävä katsoa asioita vähän kauempaa, koska muuten hän ei jaksaisi. Jotkut tapahtumat - tietysti juuri ne joissa ei voinut auttaa - saattavat jäädä mieleen pitkiksikin ajoiksi.
Pidetään huolta rakkaistamme. Mutta ei liikaa - myös pienille läheisillemme kannattaa antaa vastuuta esim. yllä mainitusta koulutien kulkemisesta.
Mutta liikenneonnettomuus, jossa kuolee lapsi! Millainen ja missä tahansa tapahtunut...
Ajetaan ainakin hiljaa ja varovasti.
Lääkäreillä ja sairaanhoitajilla on härski huumori. Toisekseen he eivät kommentoi vitseissään sairasta empaattisesti. Heidän käyttämänsä kieli esim. leikkausalissa on tavan ihmiselle, jopa loukkaavaa jos he ne kuulisivat hoitohenkilökunnan keskustelun ympärillään.
Erään eläkkeellä jo olevan kirurgiansairaanhoitajan kertoessa minulle tuntemani vakavasti sairaan syöpäpotilaan tämän hetkisestä tilasta, minua inhotti ja puistatti, hän kertoi niin kuin asiat ovat.
Jutustelin Petzen kanssa olisiko minusta sairaanhoitajaksi.
Mietin jos joutuisin pelastamaan ihmisiä esim. auto-onnettomuuden jäljiltä voisi olla, että osaisin toimia kylmäverisesti. Onnettomuus tilanteessa ei voi tunteilla eikä alkaa vuodattamaan empatia kyyneleitä jos aikoo pelastaa muutaman sielun.