Onko rippikirjan jälkeen elämää?

Riippuu missä päin sukusi onm, mutta ainakin henkikirjat, tuomiokirjat, perukirjat jne muut kuin kirkolliset lähteet. Lue joku sukututkimusopas, niin pääset katsomaan mitä muita lähteitä on. Esim. Sukututkimuksen käsikirja, 2009

Kun selvityksesi on siinä hetkessä, että rippikirjat ei enää auta, niin otat avuksi tutkimasi alueen henkikirjat ja maakirjat. Sitten vertaat henkikirjan tietoja maakirjatietoihin. Maakirjassa on tilan verot maksava henkilö, eli siis tietenkin isäntä. Periaatteessa kruunulle oli ihan sama, kuka verot talosta maksoi, mutta kuitenkin yleensä se oli talon isäntä. Maakirjan (jordebok) ja henkikirjan (mantalslängd) perusteella pääset hyvin eteenpäin (siis taaksepäin). Vertaat em. kirjojen perusteella patronyymejä, siis isännimiä, kun mahdollinen isännyys vaihtuu, että onko nimen perusteella uusi isäntä esim. edellisen isännän poika. Henkikirjoissa on aika mukavasti merkitty talossa talollisen veroikäiset lapset ja muut henkilöt, esim langot ja vävyt.
Mutta muista, että kun mennään ajassa taaksepäin, eli ennen vuotta 1700, niin käsiala alkaa muuttumaan erilaiseksi ja ehkä myös vaikeammin tulkittavaksi. Ja toinen muistutus:
Kerää linkkeineen muutamilta vuosilta aluksi henkikirjat ja maakirjat, ja NIIN peräkkäisiltä vuosilta, kuin vaan on mahdollista. Aikaa se vie, mutta joskus se palkitaan.
Perukirjat ei auta enää, kun mennään ajanjaksolle ennen vuotta 1700. Noilta ajoilta löytyy vain vähän p-kirjoja ja yleensä ne laadittiin vain pappien ja muiden "silmäätekevien" suvussa.
1700-luvun alkuvuosikymmenistä eteenpäin, siis eteenpäin, kohti tätä päivää, on perukirjoista vasta hyötyä. Nekin kirjattiin ruotsiksi.
Tutkimus muuttuu vaikeammaksi. Se on ehkä valitettavaa. Teksti vaikeutuu. Yleisesti syntymä ja kuolinaikoja, varsinkaan syntymäaikoja ei mainita henki-ja maakirjoissa. Saattaa olla vain karu merkintä "död". Jos sattui niin, että taloon iski "sotilasvelvote", niin sotilasasiakirjat antaa ylensä henkilölle osapuilleen jonkinlaisen s. ajan. Myös tuomiokirjat siinä mukana selvityksessä...
Mutta Sulle vastattiin myös, että lue jokin sukututkimukseen liittyvä opas. Luepas "Sukututkimuksen käsikirja"; (Rauno Luttinen ja Marjo Hyppönen)
Ehdottomasti kannattaa.

Hieno ja perusteellinen vastaus, yksi pieni kommentti...."Tutkimus muuttuu vaikeammaksi. Se on ehkä valitettavaa. Teksti vaikeutuu. Yleisesti syntymä ja kuolinaikoja, varsinkaan syntymäaikoja ei mainita henki-ja maakirjoissa. Saattaa olla vain karu merkintä "död"..... ei yleensä ole död vaan öde, joka on autiotila, yleensä veronmaksukyvytön.

Kyllä sen jälkeen on Elämää. Pitää muistaa pysyä kohtuudessa.
Elämä ei ole menneisyydessä vaan tässä ja nyt ja mennään kohti tulevaa.
Uskovana pitää sitten muistaa, että on oksastettu Jeesukseen eli ne maalliset sukuselvitykset ovat sitten maallisia. Ja Jeesukseen liittyy iankaikkinen Elämä iankaikkisuudessa.
Myös juutalaiset silloin kauan aikaa sitten selvittelivät sukuhaarojaan.