Kääntyykö Israel vuonna 2016?
Tämä artikkeli edustaa kirjoittajan omia henkilökohtaisia näkemyksiä ja raamatuntulkintaa eikä sellaisena edusta mitään seurakuntaa tai uskonnollista suuntausta.
Tämä artikkeli ei ota poliittisesti kantaa mihinkään nykyiseen Israelin valtioon liittyvään asiaan, vaan tulkitsee ainoastaan sitä koskevia Raamatun profetioita.
39 lyöntiä
1 Jos riita on miesten välillä, niin tulkaan ne oikeuden eteen, ja tuomittakaan niiden välillä: ja tuomittakaan hurskas hurskaaksi, ja jumalatoin jumalattomaksi.
2 Ja jos jumalatoin on ansainnut haavoja, niin käskekään tuomari hänen langeta maahan, ja antakaan nähtensä lyödä häntä, senjälkeen kuin hänen pahatekonsa on, luvun jälkeen.
3 Neljäkymmentä kertaa pitää häntä lyötämän, ja ei enempää, ettei häntä ylönpalttisesti lyötäisi, ja sinun veljes tulis huonoksi sinun silmäis edessä. (5.Moos. 25:1-3, KR 1776)
Ruoskinta, eli raipparangaistus oli tavallinen rangaistustapa muinaisessa Israelissa kuten itämailla yleensäkin. Tuomitulle saatiin antaa korkeintaan 40 lyöntiä. Sen varmistamiseksi, ettei vahingossakaan ylitettäisi lain sallimia 40 lyöntiä, ei annettu koskaan enempää kuin 39 lyöntiä. Nämä 39 lyöntiä annettiin Jeesukselle, Matt. 27:26, ja myös Paavalille peräti viisi kertaa, 2.Kor. 11:24.
Riemuvuosi
Julkisen toimintansa alussa Jeesus ilmoitti hänen tulemisensa merkinneen riemuvuoden alkamista siteeraten Jesajan kirjaa;
1 Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta,
2 julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia. (Jes. 61:1-2,. KR 1938)
Jeesus pysäytti lukemisen jakeen kaksi keskelle ja jätti sanomatta jakeen jälkimmäisen osan "...ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia". Tämä jakeen kaksi jälkimmäinen aika koittaa vasta aikojen lopussa Riemuvuoden, eli seurakunnan ajan päätyttyä nk. Herran vihan päivän aikana.
Riemuvuotta vietettiin vanhassa Israelissa joka 50.vuosi; Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo. (3.Moos. 25:10)
Messiaan syntymästä Israelin valtion syntymään
Jeesuksen julkinen toiminta alkoi pian Hänen Johannekselta saamansa kasteen jälkeen ja tämä oli samalla Luukkaan evankeliumissa mainittu Rooman keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuosi (Luuk. 3:1). Tiberiuksesta tuli keisari 19. elokuuta vuonna 14 keisari Augustuksen kuoltua. Roomalaiset ja myös Rooman kansalainen ja evankelista Luukas käyttivät nk. inklusiivista, eli mukaanlukevaa ajanlaskutapaa, joten Tiberiuksen 15. hallitusvuosi oli vuosi 28. Jeesus aloitti julkisen toimintansa 30-vuotiaana ja näin hänen syntymävuodekseen saadaan vuosi 3 eKr. Messiaan syntymästä alkoi Israelille "Herralle otollinen vuosi". Juutalaiset eivät kuitenkaan koskaan tunnustaneet Jeesusta Messiaaksi ja siksi se tuli heille tuomioksi. Kiirastorstaina kuultiin Jerusalemissa huuto;
Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle". (Matt. 27:25)
Rangaistuksella oli kuitenkin enimmäismäärä, tässä tapauksessa lain määräämät 39 riemuvuoden mittaista lyöntiä, eli 39x50 vuotta ja silloin juutalainen kansa oli kansakuntana kärsinyt tuomionsa. Vuodesta 3 eKr. laskettuna eteenpäin 1950 vuotta tullaan vuoteen 1948, jolloin Israel itsenäistyi. Vuotta 0 ei ole olemassa ja se otetaan laskutoimituksessa huomioon. Israelin itsenäistyessä 1948 juutalainen kansa sai palata perintömaallensa.
Juutalaissodan alkamisesta kansakunnan kääntymiseen?
Jeesus ilmoitti etukäteen juutalaisille heille tulevan tuomion;
34 Sentähden, katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin;
35 että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä.
36 Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle.
37 Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. (Matt. 23)
Juutalaisilla oli mahdollisuus kääntyä ennen tuomion alkamista, mutta kansakuntana he eivät sitä tehneet, vaan paaduttivat sydämensä. Kansan etsikkoaika päättyi ja tuomio alkoi vuonna 66, kun juutalaiskapina Roomaa vastaan alkoi Jerusalemissa. Rooman 12. legioona lähetettiin Syyriasta kukistamaan kapinaa, mutta kaupungin puolustajat löivät sen takaisin ja kapina kukistettiin lopullisesti vasta syksyllä vuonna 70. Jerusalem j
Tämä artikkeli edustaa kirjoittajan omia henkilökohtaisia näkemyksiä ja raamatuntulkintaa eikä sellaisena edusta mitään seurakuntaa tai uskonnollista suuntausta.
Tämä artikkeli ei ota poliittisesti kantaa mihinkään nykyiseen Israelin valtioon liittyvään asiaan, vaan tulkitsee ainoastaan sitä koskevia Raamatun profetioita.
39 lyöntiä
1 Jos riita on miesten välillä, niin tulkaan ne oikeuden eteen, ja tuomittakaan niiden välillä: ja tuomittakaan hurskas hurskaaksi, ja jumalatoin jumalattomaksi.
2 Ja jos jumalatoin on ansainnut haavoja, niin käskekään tuomari hänen langeta maahan, ja antakaan nähtensä lyödä häntä, senjälkeen kuin hänen pahatekonsa on, luvun jälkeen.
3 Neljäkymmentä kertaa pitää häntä lyötämän, ja ei enempää, ettei häntä ylönpalttisesti lyötäisi, ja sinun veljes tulis huonoksi sinun silmäis edessä. (5.Moos. 25:1-3, KR 1776)
Ruoskinta, eli raipparangaistus oli tavallinen rangaistustapa muinaisessa Israelissa kuten itämailla yleensäkin. Tuomitulle saatiin antaa korkeintaan 40 lyöntiä. Sen varmistamiseksi, ettei vahingossakaan ylitettäisi lain sallimia 40 lyöntiä, ei annettu koskaan enempää kuin 39 lyöntiä. Nämä 39 lyöntiä annettiin Jeesukselle, Matt. 27:26, ja myös Paavalille peräti viisi kertaa, 2.Kor. 11:24.
Riemuvuosi
Julkisen toimintansa alussa Jeesus ilmoitti hänen tulemisensa merkinneen riemuvuoden alkamista siteeraten Jesajan kirjaa;
1 Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta,
2 julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia. (Jes. 61:1-2,. KR 1938)
Jeesus pysäytti lukemisen jakeen kaksi keskelle ja jätti sanomatta jakeen jälkimmäisen osan "...ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia". Tämä jakeen kaksi jälkimmäinen aika koittaa vasta aikojen lopussa Riemuvuoden, eli seurakunnan ajan päätyttyä nk. Herran vihan päivän aikana.
Riemuvuotta vietettiin vanhassa Israelissa joka 50.vuosi; Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo. (3.Moos. 25:10)
Messiaan syntymästä Israelin valtion syntymään
Jeesuksen julkinen toiminta alkoi pian Hänen Johannekselta saamansa kasteen jälkeen ja tämä oli samalla Luukkaan evankeliumissa mainittu Rooman keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuosi (Luuk. 3:1). Tiberiuksesta tuli keisari 19. elokuuta vuonna 14 keisari Augustuksen kuoltua. Roomalaiset ja myös Rooman kansalainen ja evankelista Luukas käyttivät nk. inklusiivista, eli mukaanlukevaa ajanlaskutapaa, joten Tiberiuksen 15. hallitusvuosi oli vuosi 28. Jeesus aloitti julkisen toimintansa 30-vuotiaana ja näin hänen syntymävuodekseen saadaan vuosi 3 eKr. Messiaan syntymästä alkoi Israelille "Herralle otollinen vuosi". Juutalaiset eivät kuitenkaan koskaan tunnustaneet Jeesusta Messiaaksi ja siksi se tuli heille tuomioksi. Kiirastorstaina kuultiin Jerusalemissa huuto;
Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle". (Matt. 27:25)
Rangaistuksella oli kuitenkin enimmäismäärä, tässä tapauksessa lain määräämät 39 riemuvuoden mittaista lyöntiä, eli 39x50 vuotta ja silloin juutalainen kansa oli kansakuntana kärsinyt tuomionsa. Vuodesta 3 eKr. laskettuna eteenpäin 1950 vuotta tullaan vuoteen 1948, jolloin Israel itsenäistyi. Vuotta 0 ei ole olemassa ja se otetaan laskutoimituksessa huomioon. Israelin itsenäistyessä 1948 juutalainen kansa sai palata perintömaallensa.
Juutalaissodan alkamisesta kansakunnan kääntymiseen?
Jeesus ilmoitti etukäteen juutalaisille heille tulevan tuomion;
34 Sentähden, katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin;
35 että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä.
36 Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle.
37 Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. (Matt. 23)
Juutalaisilla oli mahdollisuus kääntyä ennen tuomion alkamista, mutta kansakuntana he eivät sitä tehneet, vaan paaduttivat sydämensä. Kansan etsikkoaika päättyi ja tuomio alkoi vuonna 66, kun juutalaiskapina Roomaa vastaan alkoi Jerusalemissa. Rooman 12. legioona lähetettiin Syyriasta kukistamaan kapinaa, mutta kaupungin puolustajat löivät sen takaisin ja kapina kukistettiin lopullisesti vasta syksyllä vuonna 70. Jerusalem j
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä kääntyy, se on jo ensi vuona. Romanit viedään kotiin.
"Jos sinä silloin, kun tämä kaikki sinua kohtaa, siunaus tai kirous, jotka minä olen asettanut sinun valittavaksesi, painat sen sydämeesi kaikkien kansojen keskellä, joiden luo Herra, sinun Jumalasi, on sinut karkoittanut,
2 ja palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, sinä itse ja sinun lapsesi, kaikessa, niinkuin minä tänä päivänä sinua käsken,
3 niin Herra, sinun Jumalasi, kääntää sinun kohtalosi ja armahtaa sinua; Herra, sinun Jumalasi, kokoaa sinut jälleen kaikista kansoista, joiden sekaan hän on sinut hajottanut.
4 Vaikka sinun karkoitettusi olisivat taivaan äärissä, niin Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin.
5 Ja Herra, sinun Jumalasi, tuo sinut siihen maahan, jonka sinun isäsi ovat omistaneet, ja niin sinä otat sen omaksesi; ja hän tekee sinulle hyvää ja antaa sinun lisääntyä enemmän kuin isiesi.