Olen alkanut vasta äskettäin pöyhimään juuriani.
Pääsin kirkonkirjoilla melko helposti 1700-luvun lopulle. Sitten halusin tarkistaa 1835 syntyneen isoisäni isän veljen elämänvaiheita lopulta rippikirjojen avulla. Muuten meni hyvin, mutta v.1859 kyseisen nuorenmiehen ollessa 24 v. loppuivat merkinnät tyystin. Tuo taitaa olla yleistäkin, mutta olisiko jollakin antaa neuvoa etenemistavaksi. Seurakunta on ollut n. 14000 h. suuruinen.
Tv.nimim. neuvosta ilahtuva.
Pääsin kirkonkirjoilla melko helposti 1700-luvun lopulle. Sitten halusin tarkistaa 1835 syntyneen isoisäni isän veljen elämänvaiheita lopulta rippikirjojen avulla. Muuten meni hyvin, mutta v.1859 kyseisen nuorenmiehen ollessa 24 v. loppuivat merkinnät tyystin. Tuo taitaa olla yleistäkin, mutta olisiko jollakin antaa neuvoa etenemistavaksi. Seurakunta on ollut n. 14000 h. suuruinen.
Tv.nimim. neuvosta ilahtuva.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Virallisesti Suomessa tuli sukunimet käyttöön vasta 1920-luvulla. Siihen asti nimen saattoi ottaa esim sen talon mukaan, jossa asui tai johon oli mennyt kotivävyksi.
Onko etsimäsi henkilö talollisen (bonde) poika vai onko hän palkollisena siinä talossa, josta hänet viimeksi bongasit?
Monessa seurakunnassa palkolliset merkitään kirjan loppupuolelle omiin ryhmiinsä, piiat ja rengit omiinsa ja vuokralaiset (inhysningar) omiin ryhmiinsä.
Katso seurakunnan vihityt rivi riviltä tuohon katoamisen aikaan. Jos ei löydy, niin mies on voinut muuttaa toiseen seurakuntaan. Etsi muuttaneet.
Ovatko ko. seurakunnan kaikki kirkonkirjat tallella? Jospa joku kirja on mennyt tulipalossa tms. onnettomuudessa. Niinkin voi käydä.
Aika outoa on, että et löydä henkilöä, sillä 1859 on sen verran myöhäinen vuosi, että henkilö pitäisi kyllä siellä olla. Kyllä kirkonkirjat tuolloin jo olivat hyvin huolellisesti laaditut. Onko huomautus-sarakkeessa mitään merkintää siinä kirjassa, jossa kyseinen hlö löytyy viimeisen kerran?
Nämä tapaukset juuri ovat ne mielenkiintoiset, jotka tekevät sukututkimuksesta harrastuksen, josta ei pääse irti.
Kärsivällisyyttä vain ja etsinnän iloa. Kyllä sinä hänet vielä löydät. Onnea etsinnöillesi.
Kiitos rohkaisevasta vastauksestasi!
Juuri tuo huomautusarakkeen tyhjyys siellä rippikirjassa ihmetytti. Olen tietoinen, että nämä muuttaneet ja muualla naimisiin menneet voivat sekoittaa etsintää. Alkuun pelkäsin, että joudun hakemaan koko seurakunnan senaikaiset rippikirjat läpi. Muuttaneita olin jo käynyt niiltä vuosilta.
Nyt löysin kuitenkin nettiä käyttämällä "kuuman vihjeen" mormonien familysearch- arkistosta. Sieltä löytyi samanniminen ja -ikäinen henkilö, joka on mennyt naapuriseurakunnassa naimisiin seuraavana vuonna "katoamisestaan". Seuraavaksi aionkin tarkistaa tuon tapauksen k.o. seurakunnan vihityistä. Uskon tällä hetkellä olevani oikeilla jäljillä.
Ensi viikolla jatketaan harjoituksia!
Tutkimisen iloa muillekin!