Minä olen nainen, joka asuu yhdessä miehen kanssa jolla on 2 lasta ennestään. Mies vaatii että minun täytyy kokea lapset osaksi perhettä. Minusta siltä ei tunnu. Minulle perhe on minä, mies ja koirat jotka ovet meillä päivittäin sekä ne elämän ihmiset jotka olen lapsuudessani perheekseni tuntenut. Lapset eivät ole meillä kuin joka toinen viikonloppu. Kohtelen lapsia asiallisesti, mutta minun on vaikea sietää heidän unohduksiaan esim. tavaroiden paikoilleen laittoa ja omien jälkien siivoamista kohtaan. Mies ohittaa nämä asiat tai huutaa minulle, kuinka olen naurettavan nipo, lastensa kuullen. Lapset ovat 8- ja 11-vuotiaat. Olen yrittänyt kertoa miehelleni tunteistani, mutta hän väittää pystyvänsä rakastaa kenen tahansa lasta smoin kun omiaan, eikä näin ollen ymmärrä tunteitani. Tilanne on melko tylsä sillä vaikka vika olisi miehessäni lapset kokevat minun olevan syyllinen kaikkiin vastoinkäymisiin mitä minun ja heidän isänsä välillä on. Välillä jopa tuntuu, että mieheni sabotoi tahallaan suhdettani hänen lapsiin. Ja onhan asia niin että äidiltä tai isältä lapset sietävät huonoakin käytöstä. Mutta kuinka paljon perheen "ulkopuolisen" aikuisen täytyy tsempata ja yrittää? Missä kohtaa voi ja kannattaa vain antaa asian olla?
biologinen isä vs. isän uusi
Foxar
10152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä miehesi lapset ovat perhettä ja tosi sairasta verrata heitä koiraan... ...taidat olla se lissu joka yrittää kaikin puolin saada oikeutuksen syrjäyttää miehensä lapset
Ei ne oo mun perhettä!
Tunnesiteen syntyminen vieraisiin lapsiin ottaa aikansa. Ihan normaalia, että koet lasten olevan vain kylässä. Voisitko hiukan löysätä sitä siisteyttä ? Ja miehesi pitää hillitä itsensä lasten aikana. Osa pareista hankkii asunnon, jonne uusi kumppani voi poistua, kun lapset ovat vieraisilla. tai hotelliin.
Hittoako otat miehen jolla on lapsia jollet pysty hyväksymään heitä osaksi perhettä ja miksi miehen pitäisi pystyä hyväksymään naisen lapset jos naisella on lapsia???? Kyllä naisen lapset on yhtä ulkopuolisia kuin miehenkin !
Et ole lasten äiti eikä sinusta koskaan voi tulla heidän äitiään.
On kohtuutonta vaatia toista tuntemaan jotain jota ei tunne.
Pääasia että lapsilla on hyvä ja turvallinen olo luonanne ja he kokevat tulevansa hyväksytyksi.
Tietysti teidän kodissa on teidän kodin säännöt. Muista kuitenkin suhteuttaa vaatimauksesi lasten ikään. Teidän pitäïsi istua pöydän ympärille koko porukka ja laatia yhdessä tämän kodin säännöt. Ne voi kirjoittaa ylös ja muistuttaa niistä toinen toisiaan tarpeen tullen. Jokainen saa osallistua sääntöjen laatimiseen, ja niistä keskustellaan. Niistä pidetään myös kiinni.Lapsilla on koulussakin tai ystävien kotona omat sääntönsä, ei sielläkään voi elää kuin pellossa.
Sinun ei tarvitse rakastaa lapsia eikä niin kauheasti pitääkään heistä. Aikuisena ihmisenä sinun pitää kuitenkin muistaa, että menit parisuhteeseen miehen kanssa jolla on lapsia, ja normaali isä rakastaa eikä hylkää lapsiaan. Siihen asiaan on sopeuduttava.Toisaalta mies tekee hyvin väärin arvostellessaan sinua lasten kuullen, ja pitävän eri sääntöjä kuin sinä. Se rikkoo paljon tiedän kahden väliltä. Siksi olis niin kovin tärkeää tuo yhteisten sääntöjen laatiminen,niistä kiinni pitäminen, niin aikuiset ja lapset ja niiden tarkistus tarpeen mukaan..
Tuo minun-sinun-teidän-meidän jne-lapset on haastava tehtävä, mutta sillä on kaikki edellytykset toimia kun kaikki puhaltaa yhteiseen hiileen!
Tärkeintä on tuo turvallisuus, jatkuvuus ja luottamus lapsilla. He ovat kokeneet trauman perheen hajotessa ja uuteen perheeseen totuttellemisessa. Helpompaa se ei ole aikuisillekaan. Ihanne olisi jos ex-vaimo eiyritä omalta osaltaan sabotoida. Se kostautuu lapsille.
Onnea hieman vaativampaan tehtävään, teille kaikille!
Minusta te ette sovi yhteen, lapset eivät ole se pointti, vaan hyvin erilaiset ajatukset elämästä.
Mikä lienee tuon miehen perheen erottanut ja miksi juuri löytänyt sinun luoksesi. Nämä ovat asioita joiden peruuttaminen on aika mahdotonta. Kun olisi varmasti moni eronnut palaisi takaisin, kun on huomannut, että elämään kuuluu aina entisistä vastuu ja lisäksi arki tulee siihen uuteenkiin suhteeseen.
Voihan se monesti siinä pieni lapsivaiheessa tuntua, että mikään ei tunnu miltään ja aina jäkätetään, kun sen jokainen ymmärtäisi, että vaihe menee ohi ja jatkossa varmasti jää kahdenkeksistäkin aikaa, jäisi nuo harharetket käymättä, joista sitten eniten kärsii erojen myötä entisten liittojen lapset.
Elämä ei voi olla enää sinkkuelämää, sitä biletystä, matkoja ja hulvatonta menoa jatkuvasti ja seksikin muuttuu vähäisemmäksi. Muuten muuttuu se sen uudenkin suhteen kanssa, nääs kun se ikä nousee, tulee sen mukana myös näitä asioita eli ei olekaan sen ex:n vika, vaan ihan normaali ilmiö elämässä.
Saahan siitä vaikean kuka tahansa jos jatkuvasti syyttää puolisoaan.
Mahdatkohan muuten viihtyä suhteessa, pikkaisen jää tunnelama, että et.
Hei tsemppiä.Itse kuulen "et sä ole meidän mummo" ei xxx ole meidän äiti.eikä näin olekkaan,vaan yritetään luoda se turva,rakkaus,luottamus ja hyväksyntä siinä kaikessa myllerryksessä.. Hei voimaa sulle..
Toimitte molemmat väärin. Ensinnäkin kun alat suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on jo lapsia, sinun tulisi olla valmis avaamaan sydämesi myös kumppanin lapsille. Koska nuo lapset ovat kumppanin perhettä, he ovat myös sinun perhettä. Koska et siihen pysty, tilanne on vaikea. Hyvä että olet kuitenkin ollut lapsille asiallinen, mutta todellisuus on, että lapset vaistoavat etäisyytesi heitä kohtaan. Lapsista voi sen takia herkästi tuntua, että eivät ole tervetulleita isänsä kotiin. Sellainen tunne jättää herkästi ison loven lapsen itsetunnon kehitykseen. Tässä asiassa mies on siis täysin oikeassa.
Toisaaltaan taas miehen ei missään nimessä pitäisi pahentaa tilannetta siten, että on lasten edessä sinua vastaan. Perheen aikuisten tulisi pystyä vetämään samaa köyttä, ja tekemään kodin sisäiset päätöksen yhdessä. Kunnollinen kumppani on puolisonsa tukena mm. lasten kasvatuksessa.
Se että teillä on erimielisyyttä siisteydestä tms on asia, johon on vaikea ulkopuolisen ottaa kantaa. Koska sinulla ei ole omia lapsia, voi olla että vaadit kohtuuttomia lapsilta. Ei heiltä voi odottaa samanlaista siisteystasoa kuin aikuisilta. Toki heitä kuuluukin kannustaa osallistumaan kodin siisteyden ylläpitoon, mutta vaatimustaso on laskettava lapsen tasolle. Lapset unohtelevat asioita, jättävät tavaroita minne sattuu jne. Mutta perus asioita ja tapoja lapsille kuuluu opettaa, kuten sellainen napakka tapa, että omat astiat viedään ruokailun jälkeen tiskikoneeseen tai että takkia ei heitetä lattialle vaan laitetaan naulakkoon. Mutta jos lelu unohtuu keskelle lattiaa tai hammastahnatuubin korkki on viidettä kertaa auki, niin ei siitä meteliä kannata nostaa. Lapset on lapsia. Ja sinun koti on myös noiden lasten toinen koti. Yritä ymmärtää ja ajatella asiaa lasten kannalta.
Teillä on miehen kanssa vakavan keskustelun paikka. Miehen on nostettava sinut toiseksi tasa-arvoiseksi aikuiseksi rinnalleen lasten edessä, mutta toisaalta sinunkin on päästettävä lapset sydämeesi, perheeseesi. Molempien on tultava vastaan. Jos ette siihen pysty, te molemmat annatte lapsille täysin väärän kuvan toimivasta perheestä.
p.s. Sekä minulla että miehelläni on lapsia. Ja me olemme lähteneet siitä periaatteesta, että kaikki lapset ovat yhtä rakkaita ja meillä kaikkilla on oikeus tuntea olonsa kotoisaksi ja tärkeäksi. Jos aikuinen sanoo ettei pysty rakastamaan toisen lasta, niin ei pysty rakastamaan kokonaisuutena kumppaniaankaan.
Olen vastaavassa tilanteessa oleva nainen. Lapset ovat joka toinen vkl. isällään. En tunne mitään erityistä lapsia kohtaan. Pidän tärkeänä, että mieheni saa olla rakkaitten lastensa kanssa. Kohtelen lapsia asiallisesti, samoin kuin työssäni lapsiasiakkaita. Järjestän työvuoroni, harrastukset, asioinnit yms juuri näiksi isä-viikolopuiksi. Osuu joka suunnilleen joka toinen kerta. Olen huomannut tuttavapiirissäni isiä ja viikoloppulapsia, jotka odottavat hotellitason palveluja. Ja nyt Lissulle: en rikkonut kenenkään perhettä. Miehen erosta oli 2 vuotta tavatessamme (ja eron syynä ei ollut toinen naikkonen)
Kirjoitit, että mies huutaa sinulle lastensa kuullen. Aivan hirveää! Kenellekään ei huudeta, ei lasten kuullen eikä kuulematta. Sinun ei tarvitse sietää tuollaista käytöstä. Sinun ei myöskään tarvitse kotonasi siivota tuonikäisten lasten jälkiä, vaan huomauttamisesi on täysin oikeutettua. Tietysti hiukan voi joustaa ja vaatia laittamaan tavarat paikoilleen esimerkiksi ennen nukkumaanmenoa.